Viikon miellyttävin uutinen kirjamaailmasta: Joensuulta ilmestyy uusi romaani syksyllä! Edellisestä onkin jo seitsemisen vuotta, mutta Joensuunhan kohdalla on viimeisten teosten kohdalla totuttu pitkiin kypsyttelytaukoihin. Pahan pappia taisi edeltää vieläkin pitempi hiljaisuus...
Edellisen kohdalla oli mielenkiintoista seurata sitä, miten kirjailija ratkaisi päähenkilön siirtämisen suomalaiseen mediamaisemaan (tietokoneet, kännykät yms.). Rakkauden nälkä julkaistiin 1993, kun Suomi oli syvässä lamassa, markka oli käypää valuuttaa, Koivisto presidenttinä ja itäblokin kaatuminen oli vielä tuoreessa muistissa. Puhelimet olivat lankojen päässä ja ihmiset pitivät asiansa itsellään.
Harjunpäältä tuo sopeutuminen onnistui vuonna 2003 julkaistussa tarinassa kuin ei mitään, kirjailijalta mainiosti myös muodon uudistaminen. Ehkäpä uuteenkin on tulossa jotakin joka pistää pohtimaan rikoskirjallisuuden kehittymistä. Joensuu oli niitä, jotka 70-luvulla siirsivät meidän kituisen dekkariperinteemme uudelle vuosituhannelle. Ehkäpä mestari näyttää taas mallia ja kertoo, mihin kaikkeen tämänkin kirjallisuuslajin tuotokset voivat yltää.
Vai laskeutuuko myös Joensuu Stieg Larsson-buumin kautta rupiselle maaperälle? Harjunpää ja rautahuone kuulostaa hieman pahaenteiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti