Tipukirjallisuudesta

Polly Courtney on reilu kolmikymppinen entinen investointipankkiiri, joka elättää nykyisin itseään kirjailijana Britanniassa. Viitisen vuotta sitten hän käänsi elämänsä suuntaa, otti hatkat työpaikastaan ja julkaisi omakustanteena romaanin, joka menestyi kohtalaisesti. Tai ainakin niin, että Courtneysta tuli kirjailija ja hän pääsi vielä kaupallisen kustantajan talliin.

Kohta hän tekikin kelvollisen sopimuksen useamman romaanin kirjoittamisesta, suoritti oman osuutensa ja ilmoitti tänä syksynä, kun viimeinen sovituista teoksista tuli ulos, että nyt riitti. Courtneyta alkoi tympiä se, miten häntä ja hänen kirjojaan markkinoidaan.  Hän harkitsee vakavasti paluuta omakustannekirjailijaksi.

Viimeinen pisara oli uusimman kirjan, It's a Man's World, kansi, joka kirjailijan mukaan antaa aivan väärän kuvan teoksen sisällöstä. Romaani kertoo naisesta, joka yrittää selviytyä miesten hallitsemassa lehtimaailmassa ja saa päälleen sekä miesten että feministien vihat. Kirjailijaa ärsyttää kanteen katseenvangitsijaksi asetetut sääret.

Courtneyn mukaan hänet on niputettu kirjalliseen koriin, jonka englanninkielinen nimi "chick-lit", tipukirjallisuus, kertonee kaiken. Kysymys on kirjallisuudesta, jossa kerrotaan tarinoita miehiä etsivistä naisista. Se on myös näiden teosten koko sisältö.

Courtneylla ei ole turhia kuvitelmia romaaniensa kirjallisista ansioista. "Minä kirjoitan kaupallista fiktiota, en sen kummoisempaa, mutta inhoan sitä, että kirjoihini suhtaudutaan naisen laatimana fiktiona. Kyllä, se on viihdettä, eikä mitään Sotaa ja rauhaa, mutta ei sentään tipukirjallisuutta."

Courtney haluaisi nähdä omat teoksensa nähtävän yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Viimeisimmässä on hänen mielestään kysymys siitä, miten media suhtautuu naisiin ja muokkaa kuvaamme siitä, mitä naisen pitää ja mitä hän voi tehdä. Hänen kirjansa kansi vie lukijaa aivan väärään suuntaan.

Naisfiktio (women's fiction) on leima, joka herättää närää ja keskustelua. Jokin aika sitten eräs suurehko kirjakauppa Britanniassa joutui asiakkaiden painostuksesta poistamaan hyllyosaston, johon oli koottu naislukijoille tarkoitettuja kirjoja. Sen pinkkiä väritystä ja kirjavalikoimaa (viihdettä, romantiikkaa, ei mitään vakavaa) pidettiin osoittelevana ja naislukijaa aliarvioivana.

Aika näyttää toteuttaako Courtney uhkauksensa, vai saako hän vain ujutettua romaaniensa markkinointiin elementtejä, joissa yhdistyvät kirjailijan omat ja kustantajan ambitiot. Keskustelu kirjallisuuden sukupuolittuneisuudesta tuskin silti häipyy asialistalta lähiaikoina, jos koskaan.

Rahaa kirjoilla

Kirjailijoiden tienestit ylittävät harvemmin uutiskynnyksen, ja silloinkin vain liittyen verotettavaan tuloon tai sen puutteeseen. Meillä Suomessa Sofi Oksasen tai Arto Paasilinnan miljoonatulot ovat tietenkin kova sana, mutta maailmalla tämäkin asia saa toiset mittasuhteet.

Finanssipiirejä hehkuttava Forbes on hiljattain listannut maailman eniten rahastavat fiktion näpyttelijät. Vaikka kirjateollisuudella yleisesti ottaen menee heikosti (kovakantisten kirjojen myynti Yhdysvalloissa on laskenut vuoden alusta 23 %), joillakin taas sitten ei.

Jännityskirjailija James B. Patterson (Kuudes kohde, Heinäkuun neljäs yms.) on yksi näistä, itse asiassa se kaikkein onnekkain. Viimeisen vuoden aikana hän ansaitsi kirjoillaan 84 miljoonaa dollaria, mikä on suurinpiirtein 58 miljoonaa euroa.

Hyvänä kakkosena tulee romantiikkaa, seksiä ja jännitystä yhdistävä Danielle Steel (Kunnioita itseäsi, Talo, Lurjus jne.) kahdenkymmenen neljän miljoonan tuloksellaan. Kolmantena Stephen King, jonka kauhufiktiota ostettiin 19 miljoonan euron edestä, sitten palkkionmetsästäjien karusta arjesta (Kolmas kovanokka, Ensin rahat, Kuudestilaukeava) tarinoiva Janet Evanovich (15 Milj.). Viidenneksi listalla ylsi kotirouva Arizonasta, vampyristi Stephenie Meyer (Twilight-sarja), jonka saama korvaus kirjallisesta työstään oli reilu 14 miljoonaa euroa.

J. K. Rowling nettosi 5 miljoonaa, mutta joutui laskemaan edelleen kymmenkunta paremmin ansaitsevaa, kuten John Grishamin (12 milj.) ja Nicholas Sparksin (11 milj.). Eurooppalaisista kirjailijoista parhaiten ansaitsi britti Ken Follett, jonka lompakosta pitäisi nyt löytyä n. 10 miljoonaa euroa.

Syy siihen, miksi kauppa käy, vaikka kirjan kauppa ei, liittyy teknologiaan ja oikeanlaiseen markkinointiin. Kaikki listalla olevat kirjailijat ovat ymmärtäneet, mitkä kaupalliset voimat kätkeytyvät sähkökirjaan, oman tuotteen multimediaaliseen brändäykseen ja tuotteistamiseen.

Siksi nykypäivän kirjailijoita ohjeistetaankin - jos hän siis haluaa ansaita kirjoillaan rahaa - huolehtimaan siitä, että markkinointisuunnitelma on tehty, oheismateriaali on kasassa (ei kukaan voi rikastua vain kirjoja myymällä!), asiakaskunta on analysoitu ja valmiina, kirjoja huhkitaan sarjoina ja julkisuuskuva on vahva ja monipuolinen (naama saa näkyä televisiossa, ääni kuulua radiossa ja molemmat seminaareissa, tekstit sanomalehdissä, eri julkaisuissa, verkossa jne.). Erinomaista olisi, jos kirjailijan kanssa ja hänen puolestaan työtä tekisi tiimi.

Historiallisesti tarkasteltuna tässä ei ole mitään uutta. Vain keinot ja volyymit ovat toiset. Jo Dumas, Dickens, Scott ja Brecht tiesivät kyllä, mistä omansa ottaa. Sinulta ja minulta.