Parhaillaan käynnissä olevan Frankfurtin kirjamessujen pääteemana on Brasilia. Messuilla vierailee yli 70 brasilialaista kirjailijaa ja saksalaisille lukijoille tullaan vuoden aikana tarjoamaan mittava kattaus käännöskirjallisuutta.
Brasilia ei ole vain sambaa ja jalkapalloa ja Etelä-Amerikan suurimman valtion kirjallinen kulttuuri muutakin kuin Jorge Amado tai Paulo Coelho. Minkä saksalaiset kohta hyvin tietävät.
Toisin kuin on laita muun maailman kanssa, Brasilialla menee tällä hetkellä hyvin. Maan taloudellisesta noususuhdanteesta on hyötynyt myös kirjallinen kenttä. Vaurastunut keskiluokka on ryhtynyt hamstraamaan kirjallisuuteen, ja alan tuottomittarit näyttävät huimaa 11 prosentin kasvua. Erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus menee hyvin kaupaksi.
Yksityisten kuluttajien varassa Brasilian kirja-ala ei sentään silti lepää. Kirjojen hinnat ovat tavallisen palkansaajan ulottumattomissa ja lukemisen riemusta pääsee nauttimaan vain pieni osa kansasta. Tilannetta on kuitenkin ryhtynyt paikkaamaan valtio, joka ostaa ja kustantaa kirjallisuutta urakalla. Kun Brasiliassa julkaistaan vuodessa n. 60 000 nimikettä, näistä puolet on koulu- ja tietokirjoja. Kustannuskakustakin valtio haukkaa reilun osan ja lapioi rahaa koulutukseen sekä kirjastoille.
Valtion vahva rooli kirjallisuuden kentällä näkyy lukuharrastuksen kasvussa. Kolmasosa kansasta (72 miljoonaa) lukee vähintään kirjan kuukaudessa, mikä vastaa hyvin eurooppalaista tasoa. Köyhemmissä sosiaaliluokissa tosin vain 6 % pääsee tuohon lukemaan, mutta tilanne korjaantunee, jos valtiovallan kulttuuripoliittinen tahtotila pysyy nykyisellään.
Kirjat ovat Brasiliassa luksustavaraa ja niiden ostamiseen ja omistamiseen liittyy nautinnon ohella sosiaalista pääomaa kasvattavia pyrkimyksiä. Kirjatalous on keskittynyt suuriin kaupunkeihin, Sao Pauloon ja Rio de Janeiroon, joissa myös kolmeneljäsosaa maan kirjakaupoista sijaitsee. Pohjoisosa Brasiliasta on lähes kirjoista vapaata aluetta, jonne suuret kauppaketjut tai kustantajat eivät halua sijoittaa.
Maan myydyimpien kirjojen listaa hallitsevat kansainväliset nimet Dan Brownista E. L. Jamesiin. Mutta vilkkainta rahanvaihtoa käydään kuitenkin uskonnollisten kirjojen puolella. Brasilian ehdoton bestseller-kirjailija on Marcelo Rossi, katolinen pappi, joka kerää kirjoillaan miljoonia lukijoita ja saavuttaa esiintymistensä, radion, television ja sosiaalisen median kautta valtakunnan äärirajatkin.
Kirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, lukijoista, kirjojen kustantajista ja vähän muustakin...
11.10.2013
5.10.2013
Bowie kirjavinkkaa
Lontoon kevään ja kesän museohäppeningien joukossa David Bowien uraa ja tuotantoa käsittelevä David Bowie is on ollut tapaus ja menestys isoilla kirjaimilla. Nyt näyttely on jättänyt Britannian ja aloittanut maailmankiertueen. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana on Kanada ja Toronto.
Poikkitaiteellista polkua tallanneen muusikon jälkiä seuraavaan näyttelyyn on koottu esineistöä, nauhoja, videoita, käsikirjoituksia, valokuvia, levykansia, piirustuksia, pukuja ja kaikkea muutakin, jolla on ollut Bowien elämän ja urakehityksen kannalta merkitystä. Näyttelyesineet on noukittu muusikon omasta kotikokoelmasta, joka käsittää yli 70 000 nimikettä.
Kulttuurin kuluttajana Bowieta voinee pitää sangen ennakkoluulottomana. Taiteen kaikki alat teatterista kuvataiteisiin ja elokuvaan kuin designiin ovat antaneet pontta omalle musiikin tekemiselle. Lisämausteensa siihen ovat tuoneet taiteen "ismeistä" tai brittiläisestä varieteesta ammentaneet herätteet, puhumattakaan kulttuurien välisistä hankaumista (japanilainen Kabuki-teatteri päällimmäisenä).
Inspiraatiota tekemisiinsä taiteilija on hakenut kaiken muun ohella myös kirjallisuudesta. Näyttelyn kuraattorit ovat halunneet muistuttaa kävijöitä myös tästä puolesta. Bowieta kuvataan "ahnaaksi" lukijaksi, joka on yhden kirjan päivävauhtia sukeltanut syvälle länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin. Näyttelystä löytyvät Bowielle tärkeät kirjat, joista muodostuva sadan "must read" -listaus, on kieltämättä vaikuttava ja opettavainen.
Sieltä löytyy Homeroksen, Danten, Flaubertin, T. S. Eliotin ja Faulknerin ohella siivuja niin saksalaisesta modernismista (Döblinin Berlin Alexanderplatz, Kafka) kuin ranskalaisesta eksistentialismista (Camus). 50-luvun romaanikirjailijoista Bowie on tykästynyt mm. Kerouacin, Colin Wilsonin tai Nabokovin tuotantoon. Orwell, Muriel Spark, Anthony Burgess (Kellopeli Appelsiini), Saul Bellow ja Truman Capote piipahtavat hekin listalla, kuten Bulgakov, Christa Wolf ja uudemman ajan nimistä Don DeLillo, Martin Amis, Angela Carter ja Sarah Waters.
Lukijana Bowie taitaa olla yhtä höveli kuin muunkin kulttuurin kuluttajana. Suureen kitaan mahtuu paljon.
Mikä olkoon opiksi kaikille taiteen tekijöille kautta maailman.
Poikkitaiteellista polkua tallanneen muusikon jälkiä seuraavaan näyttelyyn on koottu esineistöä, nauhoja, videoita, käsikirjoituksia, valokuvia, levykansia, piirustuksia, pukuja ja kaikkea muutakin, jolla on ollut Bowien elämän ja urakehityksen kannalta merkitystä. Näyttelyesineet on noukittu muusikon omasta kotikokoelmasta, joka käsittää yli 70 000 nimikettä.
Kulttuurin kuluttajana Bowieta voinee pitää sangen ennakkoluulottomana. Taiteen kaikki alat teatterista kuvataiteisiin ja elokuvaan kuin designiin ovat antaneet pontta omalle musiikin tekemiselle. Lisämausteensa siihen ovat tuoneet taiteen "ismeistä" tai brittiläisestä varieteesta ammentaneet herätteet, puhumattakaan kulttuurien välisistä hankaumista (japanilainen Kabuki-teatteri päällimmäisenä).
Inspiraatiota tekemisiinsä taiteilija on hakenut kaiken muun ohella myös kirjallisuudesta. Näyttelyn kuraattorit ovat halunneet muistuttaa kävijöitä myös tästä puolesta. Bowieta kuvataan "ahnaaksi" lukijaksi, joka on yhden kirjan päivävauhtia sukeltanut syvälle länsimaisen kirjallisuuden kaanoniin. Näyttelystä löytyvät Bowielle tärkeät kirjat, joista muodostuva sadan "must read" -listaus, on kieltämättä vaikuttava ja opettavainen.
Sieltä löytyy Homeroksen, Danten, Flaubertin, T. S. Eliotin ja Faulknerin ohella siivuja niin saksalaisesta modernismista (Döblinin Berlin Alexanderplatz, Kafka) kuin ranskalaisesta eksistentialismista (Camus). 50-luvun romaanikirjailijoista Bowie on tykästynyt mm. Kerouacin, Colin Wilsonin tai Nabokovin tuotantoon. Orwell, Muriel Spark, Anthony Burgess (Kellopeli Appelsiini), Saul Bellow ja Truman Capote piipahtavat hekin listalla, kuten Bulgakov, Christa Wolf ja uudemman ajan nimistä Don DeLillo, Martin Amis, Angela Carter ja Sarah Waters.
Lukijana Bowie taitaa olla yhtä höveli kuin muunkin kulttuurin kuluttajana. Suureen kitaan mahtuu paljon.
Mikä olkoon opiksi kaikille taiteen tekijöille kautta maailman.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)