Sivut

29.3.2015

Ei saa lakaista!

Edellisessä blogipostauksessani kerroin Yhdysvalloissa kehitetystä mobiilisovelluksesta Clean Reader, joka pyyhkäisee kirjan sisältämät kirosanat ja törkeydet tieltään ja korvaa ne soveliaammilla sanoilla.

Melko pian palvelun lanseeramisesta luudan heiluttajat saivat monet, varsinkin kristillistä äärilaitaa edustavat tahot hurraamaan keksinnölleen. Mikä ei ole yllättävää, eikä myöskään se, että kirjailijat käynnistivät välittömästi iskun luutaliikettä vastaan. Kapinaliikkeen barrikadeilla ylimpänä sananvapauden lippua on heiluttanut Joanne Harris (Pieni suklaapuoti), joka omassa blogissaan toteaa, että sovelluksessa on kysymys ei mistään muusta kuin sensuurista ja siitä, että teksteihin tehdäään muutoksia ilman kirjailijan lupaa. Harris vertaa toimintaa uskonnollisten hurmaliikkeiden, natsien, jopa Isiksen harjoittamaan väkivaltaan kulttuuriperintöä kohtaan. Kaikissa on kysymys samasta: tuhoa tehdään puhtaan, korkeamman moraalin tai nk. hyvän maun nimissä.

Harrisille kysymys on ennen kaikkea periaatteellinen. Clean Reader saattaa vaikuttaa viattomalta ja hyvääkin tarkoittavalta innovaatiolta, mutta voi pahimmillaan avata helvetin portit. Ehkä sanojen jälkeen vuorossa ovat rivot patsaat, sitten homot, juutalaiset, ja lopulta sytytetään kirjastot palamaan ja muokataan historia uusiksi.

Harrisin johtama taistelu taantumuksen voimia vastaan on tuottanut tulosta. Clean Reader joutui kohta kohun alettua ja kirjailijoiden sekä kirjakauppojen liityttyä yhteiseen rintamaan poistamaan sivultaan e-kirjoja kauppaavan myyntikataloginsa. "Tämä oli pieni voitto törkyiselle maailmalle", Harris totesi uutisen kuultuaan, mutta varoittaa myös tulevasta. Puritanistit keräävät voimiaan ja tulevat jatkamaan hyökkäyksiä. "Meidän on syytä olla valppaita."

Luutaporukalla on omat kannattajansa. Sen Harris on saanut tuta. "Mielelläni lukisin tarinoitasi ellei niissä olisi mukana niin paljon tarpeettoman siivotonta kieltä", kuului todistus eräänkin lukijan kynästä. Toisen mielestä maailmankirjallisuus on täynnä merkittäviä teoksia, jotka eivät kuitenkaan täytä kielen osalta laatustandardeja. Siksi tarvitaan Clean Reader.

Näille Harris vastaa, että jo Shakespeare loi tarpeettoman siivotonta kieltä, kuten myös Chaucer, Lawrence tai Joyce.

"Jos lukija haluaa välttää kirjojani, hyväksyn sen kyllä. Hänellä on siihen oikeus. Jos hän vihaa kirjojani, sekin menettelee. Jos hän tietää, miten kirjoistani olisi voinut tulla parempia, asia on kunnossa. Hänellä on oikeus olla jotakin mieltä riippumatta siitä, hyväksynkö minä hänen näkemyksensä vai en. MUTTA - hänellä ei ole mitään oikeutta mennä sorkkimaan tekstiäni. Minun kirjani, minun sääntöni, ja minun sanani. JOKAIKINEN niistä."



16.3.2015

Luuta meitä varjelkoon!

Maailma on tehty hassuista appseista.

Yksi erikoisimmista kirjallisuutta läheltä liippaavista on hiljan kehitetty Yhdysvalloissa. Kyllästyneenä nykykirjojen sisältämään kirosanavalikoimaan pariskunta Idahosta kehitti yhteistyössä erään firman kanssa sähkökirjojen lukuohjelman, jolla saa poistettua kaikki rivoudet e-kirjoista.

Ilmaisohjelman voi ladata iPhoneen tai iPadiin ja keskittyä sen jälkeen lukemisen lumoon ilman häiritseviä v- tai p- tai s-alkuisia sanoja tai muita rivouksia. Ohjelmaa on tällä hetkellä saatavilla 14 kielellä (ei kuitenkaan suomeksi).

Lukijalla on mahdollisuus käyttää kyseistä ohjelmaa myös ilman tuhmien sanojen lakaisuefektiä. Mutta jos sille tielle kuitenkin mieli tekee, valittavana on kolme vaihtoehtoa: tekstin puhdistaminen kaikkein ilmeisimmistä rumista sanoista, astetta tiukempi kontrolli sekä törkeyksien täydellinen nitistäminen. Lakaistavien sanojen tilalle ohjelma tarjoaa soveliaampia vaihtoehtoja, joissa ei ole mitään mieltä tai kieltä loukkaavaa.

Clean Reader on menestynyt kohtuullisesti ja saanut monet ylistämään innovaatiota. "Ihanaa, että ei tarvitse enää lukea kaikkia niitä törkeyksiä!", "Paras ohjelma ikinä! Sain takaisin jo kadonneen lukuintoni!". Useat vanhemmat kaukana lännessä ovat myös kiitelleet sitä, että i-luudan ansiosta he voivat antaa lastensa lukea huoletta kirjallisuutta kuin kirjallisuutta. Jälkimmäinen seikka oli myös se heräte, joka pisti ohjelman alkuperäiset ideoijat työskentelemään pyöreitä päiviä hankkeensa eteen.

Tekijänoikeuskysymykset eivät nekään ole este lukupoliisin käytölle. Lukija kun voi tehdä ostamalleen tuotteelle mitä haluaa. Alkuperäiseen teokseen ei kajota, ainoastaan siihen versioon, joka näkyy yksittäiselle lukijalle. Ja sehän on jokaisen lukijan oma asia, mitä kirjalleen tekee.

Tämä amerikkalaisen lukutaitokampanjan uusin motto "Read books, not profanity" kuulostaa jotenkin asiakaskeskeisemmältä ja paremmin segmentoidulta kuin kotikutoisemme "Lukeminen kannattaa aina".

Suomalaisen kirjallisuuden ekologista sananjälkeä se ei silti uhkaa.

8.3.2015

Aave kummittelee Euroopassa

Kahdeksankymmentä vuotta sitten (1935) julkaistiin ensimmäinen Penguin-pokkari. Silloisen tupakka-askin hinnalla ihmisille tarjottiin edullista, laadukasta ja viihdyttävää luettavaa, ensimmäisten joukossa Hemingwayta ja Christietä. Kirjamarkkinat myllättiin siinä sivussa, nekin.

Syntymän kunniaksi kustantaja on hiljattain laskenut liikkeelle vaikuttavan kokoelman sarjassa aiemmin julkaistujen kirjailijoiden tekstejä. "Mustasta klassikkosarjasta" (Penguin Little Black Classics) löytyy 80 nimikettä, joiden kaikkien mitta on sama (64 sivua) ja hinta sekin ohutta yläpilveä. Austenin, Poen, Nietzschen ja monien muiden seuraan pääsee pulittamalla kauppiaalle euron (80 penceä).

Ensimmäisen viikon aikana miljoonan kappaleen painoksesta myytiin päältä yli 70 000 mustiin kansiin puettua kirjasta ja lisäpainoksia on jo tilauksessa. Sarjan eittämätön suosikki on ollut Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti, jonka perässä tulevat Austen ja Poe eivät ole pärjänneet huonosti nekään.

Sarjan menestyksen salaisuus tuntuu olevan edullisen hinnan, brändin ja keräilyarvon ohella nopean lukunautinnon suoma kirjan koko. Kuutisenkymmentä sivua melkein mitä tahansa kirjailijaa menee kyllä. Junaa, metroa, bussia tai lääkärille pääsyä odotellessa Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti-osio tai Emily Brontën harvemmin esillä olleet runot vievät ajatukset muualle. Tai Sokrateen puolustuspuhe, Oscar Wilden pienoisjännäri, puhumattakaan Tolstoin yksinkertaisen elämän arvokkuutta ylistävästä pamfletista.

Mutta mustan klassikosarjan kärjessä on siis tällä hetkellä kirja, joka muutti maailmaa. Marxin ja Engelsin luokkataistelua uhoava pamfletti painettiin 1848 Englannissa ja sieltä käsin se levisi eri puolille Eurooppaa. Nyt sen kapitalismin kiroja ruotivat sanat tavoittavat jälleen kymmenien tuhansien lukijoiden huolettomampaa huomista kaipaavat katseet ja sivistyksen nälkäiset mielet.

Kommunismin aave vaelsi jo Marxin ja Engelsin aikaan kapitalisteja, kirkkoa ja kuninkaita pelotellen Euroopan yllä. Eikä tuo haamu ole kadonnut vieläkään, vaikka poliittinen liike saattaakin kituuttaa. Sanat kun eivät kuole.



Translate