Naipaul myös rehvastelee tunnistavansa naisen kirjoittaman tekstin jo muutaman sivun perusteella, ja että hän ei tiedä naista, jonka kirjalliset taidot yltäisivät samalle tasolle hänen kanssaan.
Tätä ei tietenkään kirjallinen maailma, jonka tiedetään tunnetusti lepäävän naislukijoiden aktiivisuuden varassa, voi jättää kommentoimatta. Lehtiin on ilmestynyt lukijoita haastavia testejä, joiden avulla voi kokeilla sukupuolisensitiivistä lukutapaa. Tunnistatko naisen kirjoittaman tekstin?
Myös monensorttiset mielipidekirjoitukset ovat seuranneet Naipaulin letkautusta. Kuten olettaa saattaa, reaktiot ovat olleet tuomitsevia, tyrmistyneitä ja typertyneitä. Kuinka Nobel-kirjailija voi sanoa jotakin tuollaista?
Ymmärtäjiä on ollut vähässä, mutta osa on halunnut kuitata koko asian samalla mitalla. Eräs tällainen on Naipaulin entinen kustantaja Diana Athill, jonka kirjallisen tuotannon Naipaul samassa yhteydessä asetti muiden naistöhertäjien rinnalle: "Kustantajallani oli joskus ollut hyvä kirjallinen maku ja kyky tekstien toimittamiseen, mutta kun hän päätti ryhtyä kirjailijaksi, tuloksena oli vain, kas kummaa, naisellista höpötystä."
Athillin mielestä Naipaul ei nyt oikein käsitä, minkä pellen on itsestään tekemässä. Toisaalta Athill myös näkee, että kirjailijan suusta sylkäistyjen lauseiden taustalla on heidän vuosia sitten tapahtunut välirikkonsa, minkä seurauksena Naipaul vaihtoi kustantajaa. Kirjailija kun ei kestänyt käsikirjoitukseensa kohdistuvaa arvostelua.
"Älkää ottako tätä vakavasti, ihan totta", Athill pyytää. "Koko juttu saa minut nauramaan, ja itse asiassa aika surulliseksi. Naipaul on erittäin hyvä kirjailija. Miksi olla tuollainen ärripurri mieheksi?"
Touché!
Aiheestä myös: Café Voltaire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti