Kakkosnelosella kasvoille

Lähes neljäkymmentä vuotta tulee kohta kuluneeksi siitä, kun Salaman Siinä näkijä missä tekijä ilmestyi ja aiheutti närästyksen oireita kiihkeimmissä kommunisteissa ja mikä ettei myös porvareissa. Romaanissa kun luonnehdittiin Tampereen punaisten aatteellista syvyyttä sangen yksilöpsykologisesta näkökulmasta. Pispalan aatesotureita kiinnostivat Hegeliä, Marxia tai Leniniä enemmän naapurin leuhkat lahtarit, ruokapöytään kannettavat eväät tai suvunjatkamiseen tähtäävät soidinmenot.

Siinä sivussa sodittiin Suomen historiaa uusiksi ja iskettiin kakkosnelosella päin myyttiä yhtenäisestä kansasta yhteisellä asialla. Käpykaartilaisista, vihollisen laskuun työskentelevistä desanteista ja isänmaanpettureista kuorittiin ajattelevia, tuntevia ja toimivia ihmisiä.

Salaman romaani ilmestyi keskellä kirjailijan kiivainta luomiskautta. Takana oli jo taistelu Juhannustansseista ja edessä vielä uran huipentuma, Finlandia-sarja (1976-83). Siinä näkijä missä tekijä palkittiin Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnolla 1975. Salama sai sen toisena suomalaisena. Ensimmäinen oli annettu Väinö Linnalle (1963).

Kun tänään lukee Salaman nuoruudenromaania, sen voi hyvin nähdä vastareaktiona Linnan pehmeämmälle tavalle käsitellä samaa aihetta. Niin sisällön kuin muodonkin puolesta Salama kurkottaa kohti omaa aikaamme, jossa sosiaalista soppaa hämmennetään isolla kauhalla sattumille hymähtäen. Ihmisten tarinoista käännetään esille sisus ennen kuin maltetaan kuunnella jutun juoni. Salama tuntuu aavistavan, että kertoja on se, joka vie vikisevää tarinaa.

Vuodet ovat tehneet Salamankin romaanista jo historiaa. Harvassa ovat tänään ne hetket, jolloin lukijan ennakko-odotuksia moukaroitaisiin vastaavalla tavalla. Karkeiden kakkosnelosten sijasta tyydymme pystyttämään siivot terassi- ja laiturirakennelmamme muottiin valettujen betoniaskelmien varaan. Siinä sitä kelpaa sipata valkoviiniä painekyllästetyllä laudalla maailman menoa ihmetellen.

Hannu Salama: Siinä näkijä missä tekijä. Otava 1972.