Poliittinen oikeisto juhlii Yhdysvalloissa ja moni pelkää - tai toivoo - että kohta myös Euroopassa. Eikä tämänkaltainen yhteiskunnallinen puhuri jätä kirjallisuuden kenttääkään rauhaan.
Yhdysvalloissa äärioikeistolaiset ryhmittymät edustavat "vaihtoehtoa" konservatiiviselle ajattelulle, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa liberaalin demokratian, monikulttuurisuuden, vapaan markkinatalouden ja feminismin vastustamista. Vaihtoehtoa tarjoava oikeisto ("alternative right", tai "alt-right") löytää kaikkialta valkoista rotua ja länsimaita uhkaavia vaaroja. Vaikka kyseessä on sekalainen joukko kansallismielisyyttä, antisemitismiä, populismia, natsismia, islamofobiaa tai maskulismia julistavia porukoita, yhtenäisenä ideologiana kulkee näkemys maailmasta eliitin hiekkalaatikkona, jossa vallitsee hiljaisuuden ja poliittisen korrektiuden ilmapiiri.
Viimeisin käänne oikealle on ollut näkyvissä Yhdysvalloissa jo kymmenisen vuotta, jolloin ensimmäiset merkit pyrkimyksestä äärikonservatismin ideologiseen määrittelyyn ilmestyivät verkkoon. Internet onkin tämän uuden oikeiston temmellyskenttä. Sosiaalisen median ja meemien kautta vihan sanoma leviää kuin kulo.
Mutta myös perinteisempään mediaan, kuten painettuihin kirjoihin, todellisuuden vaihtoehto on löytänyt tiensä. Vaikka Yhdysvaltojen uusi presidentti ei ole mikään "kirjaviisas", kuten Guardianiin kirjoittava Colin Robinson toteaa, on hänkin julkaissut nimellään jo tusinan teoksia. Eläköityneet poliitikot ja julkimot ovat nekin roikkuneet harhaisine näkemyksineen pitkiä aikoja myyntilistojen kärjessä. Ennakkoluulojen lietsonta, liioittelu ja panettelu myyvät.
Hiljattain äärioikeiston uusi hotshotti Milo Yiannopoulos teki rahakkaan kustannussopimuksen arvostetun kustannustalon, Simon & Schusterin kanssa. Kreikkalaissyntyinen, Briteissä asuva Yiannopoulos on tullut tunnetuksi vetävistä twiiteistään, joissa on verrattu feminismiä syöpään, pilkattu juutalaisia, transsukupuolisia, mustia, pakolaisia ja keitä vielä. Samalla tavoin sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastustavan juontajan Glenn Beckin tai konservatiivisen kolumnistin ja ihmisoikeusjärjestö Amnestyn sekä muslimien perivihollisen Ann Coulterin kirjat ovat sihahtaneet markkinoille kuin kuumille kiville. Dick Cheney, Sarah Palin ja Obaman perheestä ja tämän hallinnosta satiirin kirjoittanut radiojuontaja Laura Ingraham ovat hekin löytäneet lukijansa.
Robinsonin mukaan näiden äärikonservatiivien laatimien kirjojen suosio selittyy osaksi sillä, että niitä lukevat ihmiset keskittävät huomionsa muuutamaan nimeen ja nimikkeeseen. Lukijaryhmä on "vasemmistoa" yhtenäisempi ja löytää suosikkinsa rajatummasta joukosta. Vaaralliseksi tämänkaltaisille lukijoille suunnatut kirjat tekee niiden vihamielinen ja ennakkoluuloja vahvistava sävy, joka kätketään ironiaan ja tämä-on-vain-viihdettä -asenteen taakse.
Joskus 80-luvulla, kun Reagan ja Thatcher hallitsivat vapaata maailmaa, oikeiston ideologisena äänitorvena Yhdysvalloissa toimivat Chicagon talousteoreetikot. Tänään tyly tyyli on Robinsonin mielestä keskeisempää kuin akateeminen jargon. Tai jos jostakin hamutaan retorista tukirankaa, se löytyy merten takaa vanhasta maasta, Kroatiasta (Tom Sunic), Ranskasta (Alain de Benoist) tai Italiasta (Julius Evola).Kaunokirjallisuuden kentällä puolestaan salaliittoja ja peiteltyjä totuuksia pursuavat trillerit ovat oivallisia ehdokkaita aikamme kuvaksi. Tieteiskirjallisuuden ja fantasian isot nimet John Ringosta Larry Correiaan ovat ryhtyneet aggressiiviseen taisteluun omien kirjallisten näkemystensä puolesta. Jälkimmäinen lanseerasi 2013 verkko-kampanjan nostaakseen oman teoksensa Hugo-palkinnon ehdokaslistalle. Tarkoituksena oli tölväistä kirjallista eliittiä, joka elää menneessä, eikä halua luopua asemastaan. Robinson liittää tämänkaltaiset ilmiöt osaksi sitä poliittista maailmaa, jossa tunteella ja raivolla hyökätään kuviteltuja vihollisia päin.
Monenlaista kelluu aikamme mätäjoessa. Virta vie niin kirjoja, niiden tekijöitä kuin lukijoitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti