Klassikkonamu

Amerikkalaisessa nykykirjallisuudessa on vieläkin nähtävissä jälkiä nk. "likaisesta realismista", 70-luvulla kehittyneestä tyylistä ja halusta yksinkertaistaa kerrontaa minimalistiseen suuntaan. Sen edustavimmat näytteet löytyvät Bukowskin, Carverin, Tobias Wolffin ja Richard Fordin kaltaisten nikkareiden tuotteista, joissa amerikkalainen keskiluokka ja television, pikaruuan, työttömyyyden, oluen ja lähiöelämän täyttämä todellisuus saa kyytiä.

Eräs aina ajoittain vähemmälle huomiolle jäänyt hahmo tässä samassa porukassa oli Richard Yates (1926-92), jonka esikoisromaanista Revolutionary Road (1961) on tullut pienoinen klassikko. Yates ei elinaikanaan saavuttanut erikoisempaa lukijasuosiota, mutta kollegoiltaan (Vonnegut, Cheever, Styron, Williams) suitsutusta riitti. Vonnegutin mielestä Yatesin romaani on "sukupolven ääni", Tennessee Williamsin mukaan kyseessä on "modernin amerikkalaisen kaunokirjallisuuden helmi", Richard Ford pitää sitä amerikkalaisia kirjailijoita jo pari vuosikymmentä kouluttaneena kultti- ja perusteoksena.

Suomeksi romaani ilmestyi 2008, siitä tehdyn elokuvaversion (pääosissa Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio) imussa. Käännösviivettä on siis lähes viisikymmentä vuotta, mutta hyvä, että edes nyt. Yatesin romaani nimittäin onnistuu olemaan tuore kuin uuteen pakettiin kääritty lapsuuden klassikkonamu. Mihinkään eivät ole maailmastamme hävinneet nämä Wheelerin pariskunnat, jotka haikailevat parempaa huomista halvaantuneina toistamaan eilispäivän temppuja.

Richard Yates: Revolutionary Road. Suom. Markku Päkkilä. Otava 2010 (2008).