tag:blogger.com,1999:blog-51510044852728624402024-03-05T19:48:30.286+02:00KirjankeraKirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, lukijoista, kirjojen kustantajista ja vähän muustakin...Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.comBlogger294125tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-7792923698821976692020-10-13T16:38:00.000+03:002021-11-08T09:59:59.417+02:00Viisi päivää, jotka melkein muuttivat maailmaa<p>Arizonassa sijaitsevan pienen amerikkalaisen kylän asukkaat ovat kuolleet äkillisesti. Menehtyneitä on 50, vain kaksi löytyy hengissä, vanha mies sekä pieni sylivauva. Kiireesti koolle kutsuttu tutkijaryhmä ryhtyy selvittämään asiaa. Onko kammottavilla tapahtumilla jotakin tekemistä lähistölle hiljattain pudonneen satelliitin kanssa? Ja miksi vain nuo kaksi jäivät henkiin?<br /></p><p><b>Michael Crichtonin</b> ensimmäisen omalla nimellään julkaiseman menestysromaanin <i>Andromeda uhkaa</i> (1969) aiheena on ulkoavaruudesta saapuva tappava bakteeri, joka levitessään muodostuisi uhkaksi koko ihmiskunnalle. Tuhon tiellä on vain asiantuntijaryhmä, joka vetäytyy huippuvarusteltuun laboratorioonsa tutkimaan maahan syöksynyttä satelliittia ja analysoimaan tapahtumapaikalta keräämiään näytteitä. Viiden päivän aikana ja monen yrityksen ja erehdyksen sekä teknisten apuvälineiden avulla heidän onnistuu saamaan vieras organismi lopulta hallintaan.</p><p>Crichtonin romaani on teknotrilleri, kirjallisuuteen kylmän sodan aikana kotiutunut lajityyppi, joka yhdistää jännitystä, trilleriä, sotaa, agenttitarinaa ja teknologista sanastoa vilistävää kerrontaa toisiinsa. Lajityypin pohjakaavaa toteutettiin 40-luvulta eteenpäin Brittein saarilla, jossa <b>Graham Greene</b>, <b>Hammond Innes</b>, <b>Ian Fleming</b> tai <b>Eric Ambler</b> olivat ensimmäisten mukana liittämässä kirjallisuutta osaksi viihdeteollisuutta vetävien juonirakennelmien tai mieleenpainuvien päähenkilöidensä myötäavustuksella. </p><p>Crichtonin kohdalla<b> Len Deightonin</b> romaania <i>Aivopesu</i> (1963) on kirjailija itse pitänyt pohjatekstinä, josta <i>Andromeda uhkaa</i> on ottanut vaikutteita ainakin teknisen ja raportinomaisen rakenteensa puolesta. Crichtonilla tosin ulkoisten tapahtumien kuvaus on viety pidemmälle, jopa siinä määrin, että romaanissa henkilöiden sisäinen kokemusmaailma jää kokonaan teknisiä yksityiskohtia vilisevän dialogin alle. Romaanissa on havaittavasti läsnä ihmisiä heidän nimiään myöten, mutta heidät on puettu tunteita läpäisemättömiin suojapukuihin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDoCkv1jyA0x8j0_vhzFgM1U19UJvcsSl2q1JxxIHw_EEB1auiOCJrkh1ywPpZx1GP9d2uP0rLH4Z5B8H50oUTwIBKSsqlqYQS4ISKfkT1RcOzC7otxlBf3vFCXO6dlsADKjwxgeFgHH4/s342/584.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="342" data-original-width="215" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDoCkv1jyA0x8j0_vhzFgM1U19UJvcsSl2q1JxxIHw_EEB1auiOCJrkh1ywPpZx1GP9d2uP0rLH4Z5B8H50oUTwIBKSsqlqYQS4ISKfkT1RcOzC7otxlBf3vFCXO6dlsADKjwxgeFgHH4/s320/584.jpg" /></a></div> <p></p><p>Muodon puolesta <i>Andromeda uhkaa</i> kytkeytyy 60-luvulla muodissa olleeseen dokumentarismiin, jossa fiktion ja faktan yhdistämisellä tavoitellaan yhteiskunnallista uskottavuutta. Kun dokumenttiromaanin lähtökohtana oli perinteisesti ollut jokin historiallinen tai yhteiskunnallinen, mutta todistettava tapahtuma, jota lähdettiin sitten käsittelemään fiktion keinoin, Crichtonin kaltaiset kirjoittajat käänsivät asetelman päälaelleen: fiktiosta tehtiin faktaa. <br /></p><p>Crichtonin koko kirjallinen tuotanto rakentuu teknisten ja tarkasti pohjustettujen ja tutkittujen yksityiskohtien varaan. Teknotrillerin kovin miehisessä maailmassa ei ole aikaa tunteilulle, minkä kaikki <b>Alistair MacLeanin</b>, <b>Frederic Forsythin</b> tai <b>Desmond Bagleyn</b> lukeneet tietävät. Crichtonin isoon tuoteperheeseen kuuluu useita viihteellisiä megamenestyksiä, kuten vaikkapa <i>Dinosauruspuisto</i> (1990), joissa toteutetaan eräänlaista tieteen soveltavaa käyttöä, tässä tapauksessa kaunokirjallisuuteen muokattua. Suurta kirjallisuutta ei näin vähäisillä työkaluilla ehkäpä synny, mutta "tuskin kovin moni jättää Crichtonin lukemisen kesken", kuten <a href="https://www.nytimes.com/2008/11/06/books/06appr.html" target="_blank"><i>New York Times</i></a> toteaa kirjailijan nekrologissa 2008. Kirjailijan myytyjen teosten määrä ylittääkin 100 miljoonan.<br /></p><p>Viiteen päivään pakattu juonikehys tekee <i>Andromeda uhkaa</i> -romaanista tiiviin lukukokemuksen, jossa otokset inhimillisistä kohtaamisista ovat vähissä. Romaania pitää koossa kuvitteellinen raportti tai kansio, jonka sisältä löytyy henkilöiden välisiä keskusteluja, hetkittäisiä piipahduksia yksittäisten ihmisten ajatuksiin, ennakointia tulevista, varsinkin virheellisistä toimista ja väärinkäsityksistä, jälkikäteen laadittuja näkemyksiä siitä, mitä olisi voitu tehdä toisin ja useita graafisia ja typografisia analyysejä ja esityksiä sekä numeraalisia taulukoita vahvistamaan kuvitelmaa raportin todenkaltaisuudesta. Jos henkilöiden välillä jotakin tapahtuu, se liittyy korostuneesti siihen, miten ihmisten järki leikkaa tai ei.</p><p>Mutta maahan on eittämättä saapunut vieras organismi, jonka alkuperä selittyy muutamissa, jo vuosia aiemmin tiedeyhteisölle esitetetyissä spekulaatioissa. Niiden mukaan pallollemme voisi ilmaantua bakteerimutaatio, jonka tartuntalähde on maapallo itse. Ei siis mitään mystistä vierasta oliota tai karmeata alienia.</p><p><i>Raportissa esitettiin ajatus, että bakteeri oli saattanut jättää maanpinnan aioneja sitten, silloin kun elämä alkoi juuri ilmestyä valtameriin ja kuumille, kiehuville mantereille. Nämä bakteerit olisivat lähteneet ennen kalojen ilmestymistä, ennen alkunisäkkäitä, kauan ennen ensimmäisiä apinaihmisiä. Bakteerit olisivat leijuneet ylöspäin ilmassa ja kohonneet hitaasti, kunnes ne olisivat olleet kirjaimellisesti ottaen avaruudessa. Kerran sinne päästyään ne olisivat saattaneet kehittyä uusiin muotoihin, ehkäpä ne olisivat oppineet ottamaan elämän ylläpitämiseksi tarvittavaa energiaa suoraan auringonvalosta tarvitsematta energialähteeksi ravintoa. </i><br /></p><p>Ironinen ja kriittinen valotus tarinaan syntyy siitä, että se mikä on joskus tuntunut tiedemiehistä "haetulta ja epätödennäköiseltä", toteutuu nyt Andromedan kohdalla.</p><p>Eloon virittyneen viruksen tarkempi toimintamekanismi avautuu romaanissa vähittäin ja kovin mutkikkaalta tuntuvin selityksin (<i>Andromeda-mikrobi kasvoi vain ahtaitteen rajojen sisäpuolella. Jos kasvuympäristö oli liian hapan, organismi ei voinut lisääntyä. Jos se oli liian emäksinen, se ei voinut lisääntyä. Vain pH-rajoissa 7,39-7,42 se kykeni kasvamaan hyvin.</i>), mutta kansanomaisempi kuvaus tästä kaikesta ei jätä mitään epäselväksi:<br /></p><p><i>Organismi kävi kimppuun keuhkojen kautta.</i></p><p><i>Se meni verenkiertoon.</i></p><p><i>Se takertui valtimoiden ja laskimoiden seinämiin, aivoissa varsinkin.</i></p><p><i>Se sai aikaan vaurioita.</i></p><p><i>Tämä pani alkuun [veren] hyytymisen. Hyytyminen jatkui läpi koko ruumiin, tai sitten seurasi verenvuoto, mielipuolisuutta ja kuolema. </i><br /></p><p>Tieteidenvälinen köydenveto ja tieteellisen tarkastelun prosessi kepeine naljailuineen ja kyräilyineen on läsnäolevaa ja tuo romaanin kovin totiseen ja asialliseen pirtaan hieman kepeyttä. Mutta jos kirjailijan suurin intohimo kohdistuu tarkkailun alla olevan mikrobin käyttäytymisessä tapahtuvien muutosten ylöskirjaamiseen, <a href="http://www.fantasyliterature.com/reviews/the-andromeda-strain/" target="_blank">ehkä silläkin on paikkansa</a> kaunokirjallisuudessa. </p><p>Karmeaa jälkeä bakteeri ilmoille päästyään väestössä tekee. Jotkut uhreista kuolevat kuin itsestään heidän verensä jähmettyessä, toiset oman käden kautta. </p><p><i>Talo, jossa mies, hänen vaimonsa ja heidän nuori tyttärensä istuivat päivällispöydässä. He olivat ilmeisesti istuneet kaikessa rauhassa ja tyytyväisinä, eikä kukaan heistä ollut ennättänyt työntää tuoliaan pöydästä. He hymyilivät toisilleen yhteishenkeensä jähmettyneinä kärpästen ja lautasten yli, joilla ruoka jo mätäni. (---)<br /></i></p><p><i>Vanha nainen, jolla oli valkoiset hiukset ja kurttuiset kasvot. Hän hymyili lempeästi heiluessaan toisesta päästä kattoparruun kiinnitetyn köyden silmukassa. Köysi natisi hankautuessaan puuparrua vasten. (---) <br /></i></p><p><i>Lydia Everett, kaupungin ompelija; hän oli mennyt tyynesti pihamaalleen talon taakse, istunut tuoliin, valanut päälleen bensiiniä ja raapaissut tulitikun. He löysivät ruumiin jäännösten vierestä korventuneen bensiinikanisterin.</i></p><p>Crichton kuoli syöpään vain 66-vuotiaana, mutta ehti moneen ehtivänä työnarkomaanina (viisi avioliittoa ja toistakymmentä romaania) jättää jälkeensä mittavan uran niin lääkärinä ja aivojen toimintaan ja solubiologiaan erikoistuneena tutkijana kuin romaanikirjailijana, elokuvantekijänä ja televisiosarjojen (<i>Teho-osasto</i>) kehittäjänä ja käsikirjoittajana. Kirjoittajana Crichtonin <a href="https://www.nytimes.com/2008/11/06/books/06appr.html" target="_blank">on sanottu olleen kuin kyborgi</a>, joka jaksoi väsymättä tuottaa uutta materiaalia viihdeteollisuuden tarpeisiin. Rakenteen ja toteutuksen tasolla Crichton kirjallinen universumi oli yksinkertainen, mutta toimiva, minkä keikkuminen kirjallisuuden myyntilistoilla osaltaan todisti.<br /></p><p>Tutkijoiden piirissä Crichtonin tapaan popularisoida tiedettä <a href="https://www.britannica.com/biography/Michael-Crichton" target="_blank">ei aina suhtauduttu myönteisesti</a>. Mutta yksiviivaisten tarinoiden taustatyö oli silti yleensä tehty huolellisesti. Tämä koskee niin romaania <i>Andromeda uhkaa</i> kuin <i>Dinosauruspuiston</i> geeniteknologista viitekehystä, amerikkalaisten Japani-politiikkaa ja sen uhkakuvia kierrättävää poliittista trilleriä <i>Nouseva aurinko</i> (1992), nanoteknologian hyötyjä tutkailevaa romaania <i>Verkossa</i> (1994) tai ilmastokeskusteluun kriittisesti ja vähättelevästi suhtautuvaa trilleriä <i>Pelon ilmasto</i> (2005). Monen kriitikon mielestä tosin taustatyön huolellisuus tarkoitti Crichtonilla sitä, että teosten sävy on usein opettava eikä kirjailija ole malttanut olla sijoittamatta teknisiä yksityiskohtia viliseviä ja tarinaa sivupoluille vieviä luentoja juonen lomaan. <br /></p><p>Crichtonin <a href="https://www.nytimes.com/2008/11/06/books/06appr.html" target="_blank">teosten maailmankuva</a> on kaikesta teknologisesta uteliaisuudesta huolimatta konservatiivinen ja epäilevä. Tai ehkä siinä kaikki on alisteista teknologialle. <i>Nouseva aurinko</i> ei sittenkään käsittelisi tai pelottelisi vieraan kulttuurin ylivallalla tai <i>Verkossa</i> pönkittäisi perinteisiä sukupuolirooleja seksuaalisen häirinnän kohteita vaihtamalla, vaan <a href="https://www.theguardian.com/books/booksblog/2008/nov/06/sciencefictionfantasyandhorror" target="_blank">ytimessä olisivat</a> kybertodellisuuden uhkakuvat, teollisen vakoilun vaarat tai vihamieliset pyrkimykset taloudelliseen ylivaltaan. <i>Pelon ilmasto</i> lienee myös luettavissa puheenvuoroksi kriittisen argumentaation puolesta keskustelun ja tieteentekemisen mahdottomaksi tekevää ilmastopropagandaa vastaan, ja <i>Nyt </i>(2006) tulkittavissa huolenilmauksena kantasolututkimuksen epäeettisestä toiminnasta ja biotekniikkayritysten kaupallisesta häikäilemättömyydestä.<br /></p><p><i>Dinosauruspuisto</i> ja siitä laadittu elokuvaversio (jonka käsikirjoitukseen Crichton laati) <i>Jurassic Park</i> nosti Crichtonin nimen rinnalle sellaiset menneet seikkailutarinoiden mestarit kuin <b>Edgar Rice Burroughsin</b>, <b>Jules Vernen</b> tai <b>Edgar Wallacen</b>. Näistä varsinkin Burroughsin nimi mainitaan taajaan, kun puhutaan pulp-kirjallisuudesta, erityisesti sen tieteiskirjallisuuteen luokiteltavasta haarasta. Burroughsin 1900-luvun alkuvuosikymmenissä käynnistynyt Mars-kirjasarja hyödynsi tuonaikaista tietämystä punaisesta planeetasta, mutta niin tarinoiden juonikeskeinen sisältö ja muoto kuin ilmiasu räväköine kansiaiheineen edusti aikansa kirjallisuuden halpatuotantoa. Crichtonin teokset edustavat toki tuotannollisesti kokonaan toista maailmaa, mutta jotakin pulpin mutkattomasta asenteesta tiedon ja todenmukaisuuden jättömailla lienee kulkeutunut myös näihin romaaneihin.</p><p>Entäpä ne kaksi kylän tuhosta eloonjäänyttä, vanha mies ja pieni lapsi? Miksi he jäivät henkiin ja muut kuolivat? Tutkijoiden laatiman "pikatiediagnoosin" mukaan virus selviytyy vain, jos se pääsee iskemään vereen, kun ruumiin happo-emästasapaino on kohdallaan. Lääkkeiden ja alkoholin sekoittama vanhus ja nälkäänsä vimmaisesti itkevä lapsi olivat siten viruksen ulottumattomissa, ja kun heidän tilansa kohta stabilitisoitui, virus oli jo muuntunut ja heille vaaraton.</p><p>---</p><p>Michael Crichton: <i>Andromeda uhkaa</i>. Suomentanut Matti Kannosto. Tammi 1970.</p><p><br /></p>Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-34764086114919036182020-10-06T09:53:00.005+03:002021-11-08T10:00:08.866+02:00Paha flunssa<p>Kun amerikkalaisilta <a href="https://www.businesswire.com/news/home/20080408005148/en/Bible-Americas-Favorite-Book-Wind#.VUQ4YBcb5GZ" target="_blank">tiedusteltiin lempikirjoja</a> vuonna 2008 listan kärjessä komeilivat <i>Raamattu</i>, <i>Tuulen viemää</i> ja <i>Taru sormusten herrasta</i>. Turhan tosissaan tuollaisia mielipidekyselyjä ei pidä ottaa - ja tässäkin otos oli vain muutaman tuhannen luokkaa - mutta jotakin ne kertovat ihmisten mieltymyksistä ja kirjamarkkinoista, myös niistä. Kymmenen kärkeen ylsivät <i>Harry Pottereiden</i>, <b>Dan Brownin</b> parin trillerin ja sellaisten klassikoiden kuin <i>Kuin surmaisi satakielen</i> sekä <i>Sieppari ruispellossa</i> ohella <b>Stephen Kingin</b> <i>Tukikohta</i>. Näistä viimeksi mainittu oli nostettu peräti viidenneksi, <b>Rowlingsin</b> ja <i>Da Vinci -koodin</i> väliin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1XL_6h9aiaaF4F6KD8ck4J8q6Ez9u9iYd7r98H9Zcms93EuPlxzACRMaLM_wbUTUUCKY1BONR0Zd_ZrvxJYvbA1yayIzpDjxOSDZKINMfi8egs-6WFDvwxz-LY4PPjeKtdoTPUiTpLs8/s576/Thestand.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1XL_6h9aiaaF4F6KD8ck4J8q6Ez9u9iYd7r98H9Zcms93EuPlxzACRMaLM_wbUTUUCKY1BONR0Zd_ZrvxJYvbA1yayIzpDjxOSDZKINMfi8egs-6WFDvwxz-LY4PPjeKtdoTPUiTpLs8/s320/Thestand.jpg" /></a></div> <p></p><p>Kun Kingin romaanin aihepiiri liikkuu Amerikkaan ja maailmaan iskevässä tautiepidemiassa, voisi kuvitella, että vastaava kysely nyt tehtynä antaisi samankaltaisen tuloksen.</p><p>Kingin romaanissa yhdysvaltalaisesta, kemiallisia aseita kehittävästä sotilastukikohdasta karkaa erään paniikkikohtauksen saaneen potilaan mukana pahanlaatuinen virus, joka pistää maan- ja maailmankirjat sekaisin. Muutamassa viikossa superflunssaksi nimetty tauti on tappanut yksistään Yhdysvalloissa 200 miljoonaa ihmistä.</p><p>Kun tauti iskee, oireet ovat normaalin flunssan, kylmettymisen tai keuhkokuumeen kaltaiset. "<i>Vilunväreitä. Kuumetta. Päänsärkyä. Heikkoutta ja yleistä voimattomuutta</i>." Mutta kohta potilas tuntee jo kipuja virtsatessaan, rauhaset alkavat turvota, ja turvotus leviää kyynärtaipeisiin ja nivusiin. Tämän jälkeen tulevat hengitysvaikeudet ja lopulta hengityksen pysähtyminen, kuolema. </p><p>Antibiootit eivät virukseen pure. Virus leviää ilmateitse ja tarttumisaste on korkea. Oireet ilmaantuvat äkillisesti, saattavat häipyä hetkeksi palatakseen kahta kovempina takaisin. Kaikki on ohi nopeasti. Sairastuneet kaatuvat kirjaimellisesti kuolleina maahan kesken kävelyn tai menettävät lyhyen kamppailun jälkeen henkensä niille sijoilleen. Kaupunkien kaduilla ja ulosmenoteillä vallitsee kaaos. Tartunnan pelästyttämät ihmiset pyrkivät pois ihmisjoukkojen läheltä väistellen tielle pysähtyneitä ja kolarisumaan takertuneita autoja ja niiden sisältä löytyviä, kuolinkouristuksiin vääntyneitä ruumiita.</p><p>Ennen kuin kyseinen tauti - joka tuntee myös nimet "sisärengaskaula" ja "tukehtumissairaus" - pääsee valloilleen, seuraa tartuntaketjujen suma, joka leviää salakavalasti ihmisten arkisissa askareissa. Kuten:<br /></p><p><i>Hän söi juustopurilaislautasen ja jälkiruuaksi palasen Baben herkullista mansikkapiirakkaa. Hänellä oli pieni nuha, allerginen ehkä ja hän aivasteli ja syljeskeli kaiken aikaa. Aterian aikana hän tartutti Baben, tiskaajan, kaksi rekkakuskia nurkka-aitiossa, miehen, joka toi leivän pöytään, miehen joka tuli vaihtamaan levyn jukeboxiin ja hunajapupun joka tarjoili hänen pöytäänsä. Hän jätti dollarin juomarahan, mikä kuhisi kuolemaa.</i></p><p>Tai näin:<i> <br /></i></p><p><i>Odottaessaan Sweeneyn vastaanotolle he tartuttivat sairauden yli kahteenkymmeneenviiteen ihmiseen mukaanluettuna isokokoinen nainen, joka pistäytyi vain maksamaan laskunsa ennen kuin meni siirtämään sairauden koko bridgekerhoonsa.</i></p><p></p><p>Kahden naisen mukava ilta cocktailbaarissa päättyy siihen, että he onnistuvat tartuttamaan jokaisen kyseisessä baarissa ja "kaksi lähistöllä olutta juonutta nuorta miestä". Seuraavana päivänä naiset suuntaavat länteen ja tuovat taudin mukanaan myös sinne.</p><p>Muutamassa kuukaudessa yhteiskunta on romahtanut ja Yhdysvallat jakaantunut toisilleen vihamielisiin heimoihin. Unien kautta ihmisiä hallitsevat hyvän ja pahan voimat ovat heränneet henkiin ja valmistautuvat viimeiseen taistoon. Pahuuden ilmentymänä romaanissa on demoninen hahmo, <b>Randall Flagg</b>, "tumma mies", joka on pystyttänyt oman valtakuntansa Las Vegasiin. Kyseessä on yliluonnollisia voimia omaava pahuuden ruumiillistuma, joka on sittemmin kulkeutunut lukuisiin Kingin kertomuksiin, ehkä seikkaperäisimmin fantasiasarjaan <i>Musta torni</i> (1982-2012).</p><p><i>Se oli tumma mies, mies joka heräsi eloon hänen unissaan, olento, jonka hengen hän oli aistinut syklonin mustassa sydämessä. (---) Jossakin... nurkassa tai ehkä aivan heidän takanaan... </i>hän<i> tarkkaili heitä. Ja odotti. Ja oikealla hetkellä hän koskettaisi heitä ja he kumpikin... mitä? Tulisivat hulluiksi pelosta tietenkin. Vain sitä. Hän pystyi näkemään heidät. Nick oli varma että hän pystyi näkemään heidät. Hänellä oli silmät, jotka pystyivät näkemään pimeässä niin kuin kissan silmät tai joidenkin outojen, vieraiden olentojen. (---) hänestä kaikki näytti hitaalta ja punaiselta ikään kuin koko maailma olisi liisteröitynyt puolimaksoittuneeseen vereen.</i><br /></p><p>Kingin romaanista on olemassa <a href="https://www.theguardian.com/books/2012/aug/03/rereading-stephen-king-the-stand" target="_blank">kaksi julkaistua versiota</a>. Ensimmäinen ilmestyi 1978, neljä vuotta kirjailijan esikoisromaanin<i> Carrien</i> jälkeen. Välissä oli vielä kaksi muutakin huippumenestystä, <i>Salem's Lot</i> (1975) sekä <i>The Shining</i> (1977), sekä samaan aikaan jälkimmäisen kanssa pseudoyymillä <b>Richard Bachman</b> ilmestynyt <i>The Rage</i>. <i>Tukikohdan</i> alkuperäisessä versiossa tapahtumat on sijoitettu 80-luvulle. Kun romaanista myöhemmin julkaistiin "lyhentämätön ja täydellinen laitos" maailmanlopun meininkiä on siirretty kymmenen vuotta eteenpäin, joka on myös teoksen ilmestymisajankohta, vuoteen 1990.</p><p>Varhaisesta romaaniversiosta leikattiin kustantajan toivomuksesta pois satoja sivuja, jotka myöhemmin siirrettiin takaisin <i>Tukikohdan</i> toiseen tulemiseen. Näin voitiin tietenkin tehdä, kun Kingistä oli tässä välissä tullut yli kaksikymmentä romaania julkaissut, kiitetty ja palkittu bestselleristi, jolla lienee ollut myös sananvaltaa teostensa muodon ja sisällön suhteen. <i>Tukikohta</i> on siten tuon viimeisimmän painoksen osalta edelleen kirjailijan laajin romaani, joskin lähellä sitä ovat olleet niin ikään yli tuhatsivuiset <i>Se</i> (1986) ja <i>Kuvun alla</i> (2009). </p><p>Romaanin - siis sen toisen painoksen - alkuun sisältyy kaksiosainen kirjailijan esipuhe, ensimmäinen "luettavaksi ennen tämän kirjan ostamista" ja toinen "luettavaksi kirjan ostamisen jälkeen". Edellisessä kirjailija varoittaa kepeään tyyliin kirjan ostamista harkitsevaa siitä, että kyseessä ei ole uusi, ei edes erilainen vaan laajennettu versio aiemmasta kirjasta. Tarkoittaa sitä, että vanhasta tarinasta tutut henkilöt tekevät tässä uudessa "enemmän" asioita. </p><p>Jos lukija alun varoituksista huolimatta kulkee kaupan kassan kautta kirja kainalossaan, kirjailija selittää hieman tarkemmin ratkaisuaan uudesta, laajennetusta painoksesta. Tästä selviää, että kustantaja tai kustantamon myyntiosasto leikkasi aikoinaan käsikirjoituksesta neljäsataa sivua puhtaasti taloudellisista, ei kirjallisista syistä. Leikkaushuoneen lattialta tämä "tekstinkäsittelylaiteripulista" syytetty kirjailija on nyt noukkinut osan talteen ja liittänyt mukaan uuteen versioon. Tulos on ainakin hänen mielestään tarinaltaan rikkaampi ja tarinankerronnan kannalta suorastaan välttämätön. Vertailukohtana hän käyttää vanhaa <b>Grimmin</b> veljesten satua <i>Hannusta ja Kertusta</i>, johon sisältyy siihenkin keskeisen juonen kannalta turhia mutkia, mutta ne myös muuttavat muutoin "tylsän kyhäelmän" maagiseksi ja satoja vuosia kestäväksi tarinaksi.</p><p>Esipuheensa päätteeksi King toteaa, että hän kirjoittaa vain kahdesta syystä, "miellyttääkseni itseäni ja miellyttääkseni muita". <i>Tukikohdan</i> syntyprosessia hän ei halua sen tarkemmin avata kuin toteamalla, että alussa on idea, sitten toinen ja pyrkimys rakentaa yhteyksiä näiden ideoiden ja henkilöhahmojen välille. Jossakin välissä "pälkähtää kirjailijan päähän" ajatus lopusta, joka tuskin koskaan toteutuu lopullisessa versiossa. Sitten sitä vain istutaan alas ja kirjoitetaan, yksi sana kerrallaan.</p><p>Kingin arkinen tapa suhtautua kirjoittamiseen löytyy kattavammin esitettynä hänen omaelämäkerrallisesta kirjoittamisen oppaastaan <i>Kirjoittamisesta</i> (2000). Oikotietä onneen tai menestykseen ei ole, kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Tarinankerronnan rakenteet, henkilöhahmojen luonti, kuvailu, dialogi ja muut kerronnan keinot on vain opittava, itkun ja ilon kautta, viitseliäästi tekstiä työstäen ja, ennen kaikkea, muilta oppien. Sillä lukeminen on lopulta se pohja, johon kirjailijat rakentavat ammattitaitonsa.<br /></p><p>Kun <i>Tukikohta</i> ilmestyi uutena painoksena, <a href="https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/books/97/03/09/lifetimes/king-stand.html" target="_blank"><i>New York Timesille</i> kirjoittava <b>Robert Kiely</b></a> ei ollut erityisen otettu edes tästä laajennetusta versiosta, mutta löysi romaanin suoraviivaisen tuomiopäivänkuvauksen ja latteuksien alta myös syvyyttä, joka ilmentää Kingin lukeneisuutta ja herkkävaistoisuutta kulttuuristen merkitysten äärellä. Joten, Kielyn mielestä ei ole epäilystäkään etteikö King olisi lukenut paitsi amerikkalaisuuden henkistä uudistumista luotaavia kirjailijoita (<b>Melville</b>, <b>Whitman</b>, <b>Dos Passos</b>) myös arkiseen keskiluokkaisuuteen ja keskinkertaisuuteen kätkeytyvää mielikuvituksellista potentiaalia, joka heittää juopot ja juntit keskelle uskomattomia tapahtumia. Tältä tasolta King on Kielyn mielestä kuin kansanomainen versio <b>Thomas Pynchonista</b>.</p><p>Myös muut, erityisesti populaarikulttuuriin pesiytyneet asetelmat löytyvät <i>Tukikohdasta</i>. Viruksen kutsumanimi "Kapteeni Trips", jota ei romaanissa mitenkään selitetä, ja joka on herättänyt lukijoissa paljon hämmennystä, viitannee kalifornialaisen psykedeelisen rockyhtyeen nokkamiehen <b>Jerry Garciaan</b>. Juoniasetelma, jossa pieni ryhmä eloonjääneitä lähtee "pelastusmatkalle" on henkilöiden luonteenpiirteitä myöten kuin suoraan <i>Ihmemaa Ozista</i>. Tien päällä ollaan kuin <b>Kerouacin</b> romaanissa <i>Matkalla</i> tai <b>Steinbeckin </b><i>Vihan hedelmissä</i>. <i>Nuoren kapinallisen</i> teinitunnelma kohtaa <b>Thoreaun</b> romanttisen kuvaelman <i>Elämää metsässä</i> ja Huckleberry Finn yhdyttää Rambon. </p><p>Kiely löytää Kingin romaanista lukuisia, ja hieman hämmentäviä, yhtymäkohtia siihen amerikkalaisuuteen, jonka muovaamia me kaikki olemme. <b>Woody Allenia</b>, <b>Jane Fondaa</b>, <b>Gary Cooperia</b> tai <b>Kevin Costneria</b> muistuttavat, jo arkkityypeiksi muotoutuneet henkilöhahmot on näin ajettu kulttuurisen "lihamyllyn" läpi. Puhumattakaan<a href="https://www.theguardian.com/books/2012/aug/03/rereading-stephen-king-the-stand" target="_blank"> teoksen yhteyksistä</a> siihen kaikille tuttuun yksittäiseen kirjaan, <i>Raamattuun</i>.<br /></p><p><i>Tukikohta</i> on kuin amerikkalainen alitajunta, kuvaus taudinkulusta ja samalla taudinkuva jo itsessään. Kun seikkailua, romantiikkaa, allegoriaa, profetiaa, satiiria, fantasiaa ja lopun aikojen tunnelmaa sisältävä tarina viimein satojen sivujen jälkeen alkaa kääntyä yliluonnollisen suuntaan, tietää saapuneensa perille maahan, joka on olemassa vain mielikuvissamme. Vai onko? Ehkä, kuten romaanin yksi keskushenkilöistä joutuu myöntämään, raja mielikuvituksen ja todellisuuden välillä on jo aikaa sitten hälvennyt edellisen eduksi.</p><p>---</p><p>Stephen King: <i>Tukikohta 1-2</i>. Suom. Kari Nenonen. Book Studio 1990.</p><p><br /></p><p><br /></p>Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-64307599072339124402020-09-29T15:20:00.003+03:002020-09-29T15:20:41.130+03:00Sodan koirat äänessä taas<p></p><p>Kuohunta <b>J. K. Rowlingsin</b> ympärillä tuskin tulee laantumaan nopeasti, nyt kun hänen uusin romaaninsa <i>Troubled Blood</i> on hiljattain saatu ulos ja lastenkirja <i>Ickabog</i> vielä myöhemmin marraskuussa. Molemmat kytkeytyvät sangen tiiviisti meneillään olevaan sotaan, jota käydään paljolti sosiaalisessa mediassa, ja jossa taistelun osapuolten demonisointi sujuu kuin vettä vaan. Rowlingia on tässä sodassa syytetty transfobiasta ja -vihasta, transaktivisteja puolestaan vihanlietsonnasta ja maalittamisesta - noin niin kuin aluksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4DsTuHPx2zlPtRAwFpwXmgAly9k3aE5qWTaXrPtG1CfwbZWhG2PLi2U8F-0ETfVZHIpTajeHiEMU2xYM3tPEP3Q-v_khT51x77MrNpD_iMjcWY36OtlxBoe4j2SHOmwEsDqXK42uj9d4/s540/jk-31f4.webp" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="398" data-original-width="540" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4DsTuHPx2zlPtRAwFpwXmgAly9k3aE5qWTaXrPtG1CfwbZWhG2PLi2U8F-0ETfVZHIpTajeHiEMU2xYM3tPEP3Q-v_khT51x77MrNpD_iMjcWY36OtlxBoe4j2SHOmwEsDqXK42uj9d4/s320/jk-31f4.webp" width="320" /></a></div> <p></p><p>Asiaan kuuluvaa lienee myös joidenkin mielestä hekumoida ajatuksella Rowlingin tulevasta ja ansaitusta kuolemasta, jota levitetään Twitterin kautta tägäyksellä <i>#RIPJKRowling</i>. <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2020/sep/20/making-a-demon-of-jk-rowling-is-a-wretched-sport-born-of-misogyny-and-resentment" target="_blank"><i>Guardianin</i> kolumnisti</a> yhdistääkin meneillään olevan menneiden vuosikymmenten tapaukseen <b>Salman Rushdie</b>, kun ääri-islamistit ottivat tämän <i>Saatanalliset säkeet</i> maalitaulukseen, ja Iranin silloinen johtaja antoi kirjailijasta tappotuomion ohella tapporahan.<br /></p><p>Uusimmassa aikuistenromaanissa Rowling esittelee transvestiittitappajan, mikä on nähty provokaationa transyhteisöä kohtaan, eikä hyväntekeväisprojektina edennyt lastenkirja ole sujunut sekään onnellisten tähtien alla. Avatessaan kirjansa kuvitusmahdollisuuden lapsille <a href="https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/books/news/jk-rowling-apology-terfs-transgender-tweet-accidental-paste-a9540031.html" target="_blank">hän yhdisti erehdyksessä</a> eräälle nuorelle osoitettuun tviittiin suorasanaisen kommentin meneillään olevasta oikeusistunnosta transaktivistia vastaan. Tästä seurasi nopeasti someraivo ja kiukunsekainen keskustelu, jota on käyty kirjailijan ympärillä jo muutaman vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun hän ilmaisi enemmän tai vähemmän suoraan kannattavansa perinteistä sukupuolijakoa. Raivon, inhon, vihan viimeisimpiä ilmentymiä ovat joidenkin kirjailijaan pettyneiden lukijoiden TikTok-sovellukseen lataamat <a href="https://www.newsweek.com/jk-rowling-books-burned-tiktok-transgender-issues-1532330" target="_blank">kirjaroviot</a>, joissa <i>Harry Pottereita</i> käytetään nuotion sytykkeinä.</p><p>Kesäkuussa Rowling julkaisi kotisivullaan laajahkon <a href="https://www.jkrowling.com/opinions/j-k-rowling-writes-about-her-reasons-for-speaking-out-on-sex-and-gender-issues/" target="_blank">kirjoituksen</a>, jossa yritti perustella ja ilmaista näkemyksiään meneillään olevasta kriisistä. Kirjoituksen sävy on puolusteleva, tottahan toki, mutta myös sovittelevahko. Rowlingilla ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostusta sakeuttaa sen enempää vallitsevaa "myrkyllistä" ilmapiiriä.</p><p>Rowlingin syytä tai ei, ilmapiiri on kuitenkin tuosta vain muuttunut entistä synkemmäksi. <br /></p><p>Kirjoituksensa alussa hän tekee omakohtaisen katsauksen tilanteeseen, johon on nyt ajauduttu. Rowling kertoo kiinnostuneensa aiheesta osin ammatillisesti (valmistellessaan uusinta, aihepiiriä sivuavaa kirjaansa), osin henkilökohtaisemmista syistä. Transyhteisön kuohunnan hän katsoo johtuvan hänen asettautumisestaan puolustamaan perinteistä sukupuolijaottelua ja ihmisiä, jotka ovat mielipiteittensä takia tulleet tästä syystä kaltoin kohdelluiksi. Keskustelua Rowling on käynyt lähinnä verkossa ja erityisesti Twitterissä. </p><p>Rowling toteaa, että hänen saamansa kielteinen palaute on ollut odotettua, mutta yllätys ovat olleet lukuisat kirjeet ja viestit, joissa on asettauduttu hänen puolelleen. Huolestuneet ja pelokkaat yhteydenotot ovat tulleet laajalta joukolta ihmisiä, joista monet työskentelevät sosiaalisten ja seksuaalisten ongelmien kanssa painiskelevien lasten, nuorten ja myös transihmisten parissa. <br /></p><p>Jossakin välissä hän kertoo vetäytyneensä kokonaan sosiaalisesta mediasta, mutta palasi sinne uuden lastenkirjansa puitteissa. Välittömästi tämän jälkeen "aktivistit" hyökkäsivät, "kyyläten" hänen sanomisiaan, syyttäen häntä "vihanlietsonnasta" ja syytäen hänelle "naisvihamielisiä" herjoja. Ehkä erikoisimpana nimittelynä Rowling pitää hänen luokittelemistaan ryhmään feministiradikaaleja, jotka korostavat sukupuolen sosiaalista konstruktiota, eivätkä esimerkiksi hyväksy transnaisten olevan naisia (<i>Trans-Exclusionary Radical Feminist</i>, TERF). <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/nov/29/im-credited-with-having-coined-the-acronym-terf-heres-how-it-happened" target="_blank">Itse käsitettä on käytetty feminismissä niin määrittelevänä kuin erottelevana - ja miten milloinkin - </a>mutta Rowling katsoo, että hänen - ja monen muun - kohdalla kyseessä on loukkaus, jonka tarkoituksena on syyllistää ja tehdä hänestä LBTQ-ihmisten vihankohteen.<br /></p><p>Omaa aktiivisuuttaan asian tiimoilta ja asettumistaan vastustamaan "uutta transaktivismia" Rowling perustelee osallistumisellaan monenlaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin, joissa kirjailijan säätiöimien tukisummien avulla helpotetaan sosiaalisten erityisryhmien asiaa. Naiset, lapset, seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhrit ovat näiden säätiöiden kohderyhmää, kuten myös vakavista sairauksista kärsivät. </p><p>Kirjailijana hän on tietenkin vahvasti sananvapauden kannalla, vaikka niiden esittäjänä olisi kuka tahansa (esimerkkinä hän mainitsee Trumpin). Mutta transkysymykseen hänet vihki muutama, myöhemmin myös kyseenalaistettu tutkimus, joissa todetaan sekä sukupuolenkorjausprosessiin että siitä peruuttaneiden määrän kohonneen dramaattisesti niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa. Samaisten selvitysten mukaan kysymyksessä on eräänlainen nuorison parissa oleva muoti-ilmiö, joka peittää alleen monia muita vakavia ongelmia liittyivät ne sitten mielenterveyteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai vääristyneeseen sukupuoli-identiteettiin.</p><p>Rowling korostaa erikseen, että ei vastusta, eikä ole eri mieltä siitä, että sukupuolenkorjaus saattaa olla oikea valinta joillekin. Mutta mitä matalammaksi kynnys prosessiin siirtymiseen tehdään sitä suuremmat yksilökohtaiset ongelmat saattavat olla edessä.</p><p>Kirjoituksensa loppupuolella Rawling siirtyy käsittelemään aikaamme, jossa on hänen mukaansa vallalla poikkeuksellisen vahva naisvihamielisyys. Se ilmenee monella tavoin, niin "vapaan maailman" johtajan rehvastelevissa puheissa kuin naisten näkemisessä vain seksuaalisina objekteina. Transaktivistien kampanja feministejä vastaa on myös yksi tämän ilmentymistä. </p><p>Omasta henkilöhistoriastaan hän paljastaa nuoruudessa ja aikuisiässä koetun seksuaalisen väkivallan, joka johti lopulta ensimmäisen avioliiton purkautumiseen. Vuosien pelko ja koettu fyysinen väkivalta ovat jättäneet häneen jälkensä, eikä hän voi niistä koskaan täysin toipua. Siksi hänen on omien sanojensa mukaan helppo ymmärtää niitä miljoonia naisia, jotka ovat kokeneet ja kokevat parhaillaan saman - ja tämä koskee tietenkin myös transsukupuolisia, joiden kohtalon Rowling uskoo usein vertautuvan naisten kokemuksiin.</p><p>Ja juuri naiset biologisena sukupuolena on se ryhmä, johon Rowling selkeästi identifioituu, ja jonka olemassaolon hän näkee uhkana joidenkin transaktivistien puheissa. Ironiaa lienee siinä, että samaan aikaan, kun hänet on leimattu radikaaliksi feministiksi, joka ei hyväksy transnaisia, kiinnostus radikaalifeminismiin on kasvussa. Tai näin hän ainakin itse asian tulkitsee.</p><p>Rowlingin ei tarvinnut kauan odottaa vastakaikua. Vain pari päivää tästä ja brittiläinen <a href="https://mermaidsuk.org.uk/news/dear-jk-rowling/?fbclid=IwAR3b2v5wJ-1rf51upU471u07WkT7TlAjQYDT88lVeARhBIcq68N_-Bglmfg" target="_blank">transperheiden asiaa ajava yhteisö </a>laati vastineen. Kirjailijalle osoitettu avoin kirje oli sävyltään hillityn kohtelias ja ampui kohta kohdalta alas Rowlingin tekstiin sisältyneet väittämät ja oletukset. Tarkoituksena ei ollut hyökätä henkilökohtaisesti kirjailijaa vastaan vaan käydä "rauhallista ja järkevää" keskustelua arasta aiheesta. </p><p>Kirjeessä yhteisö uudistaa aiemminkin esittämänsä pyynnön, että kirjailija puhuisi transihmisten kanssa, jotta useimmilta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Kuten, että transihmisten oikeudet olisivat pois naisten oikeuksista, tai että sukupuolenkorjausprosessin käynnistäminen olisi laillisesti helppoa, tai että transihmiset olisivat uhka naisille, tai että transihmisten oikeuksien ajaminen olisi haitallista lasten ja nuorten kasvulle, tai että into päästä sukupuolenkorjausprosessiin olisi seurausta lasten vanhempien homofobiasta, tai että transnuorten korkeat itsemurhaluvut olisivat merkki sukupuolenkorjauksen haitallisesta vaikutuksesta nuoren kehitykseen, tai että biologinen sukupuoli olisi lähtökohtaisesti ihmisen määrittävä ominaisuus, tai että transliike ja siihen liittyvä entistä laajempi tietoisuus sukupuoli-identiteetistä olisi ohimenevä trendi.</p><p>Vastineesta on luettavissa, miten monissa kohdin Rowling on ollut väärässä, harhautunut tai harhautettu, ymmärtämätön ja kyvytön näkemään asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan.</p><p>On kuitenkin surullista, että tämä sota, jota käydään niin käsitteiden
tulkinnoista kuin tulkintojen tulkintojen tulkinnoista, tuskin tulee poikkeamaan muista sodista. Kun savu aikanaan hälvenee, sodassa hengissä selvinneet kohtaavat autioituneen maan. Alussa viittaamani <i>Guardianin</i> kolumnisti näkee käynnissä olevan
sodan hieman samasta näkökulmasta kuin Rowling eli sopivana tilaisuutena
kaikille misogynisteille kaivautua poteroistaan ja ampua kaikkea
naiselta vaikuttavaa. Twitterissä Rowling on "lännen ilkeä noita", "huora" tai "Voldemort", jonka kirjatkin kelpaavat
korkeintaan kompostiin. </p><p>Taistelukentän laitamilla ulvoo ja elämöi media, nuo sodan koirat, jotka ovat sodan todellisia voittajia. He jakavat
taistelijoille maukkaimmat aseet. <br /></p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5zq0hLH4x18YDvN9BHfM18f1rWRMHONVJKLu0nNLdAeQakQxF6hV_AR1zGmg8nsbVDMtuG_-kpwZJkFi7noWAINT1Sj0boHRQ2jY5pSe6XyEvCwRmO0N_IfdUlXCDgDULeOzeBGFdeXI/s1900/wwii-war-crime-india-01.adapt.1900.1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1465" data-original-width="1900" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5zq0hLH4x18YDvN9BHfM18f1rWRMHONVJKLu0nNLdAeQakQxF6hV_AR1zGmg8nsbVDMtuG_-kpwZJkFi7noWAINT1Sj0boHRQ2jY5pSe6XyEvCwRmO0N_IfdUlXCDgDULeOzeBGFdeXI/s320/wwii-war-crime-india-01.adapt.1900.1.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p>Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-55085334296737454892020-08-26T18:51:00.003+03:002021-11-08T10:00:18.387+02:00Epidemiakirjallisuutta Englantilainen <b>H. G. Wells</b> (1866-1946) kirjoitti kyllä lähes kaikesta muusta, mutta ei varsinaisesti koskaan pandemioista. Kuitenkin yhdessä hänen kuuluisimmista teoksistaan ihmiskunta pelastuu juuri viruksen tai ulkopuolisia hyökkääjiä tappavan bakteerin ansiosta. Käänteistä epidemiakirjallisuutta siis.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7jdIjkJzlHCk5O2-k51EI_LYIu_gPVrccxIXiTCFpb5aLO_Hg-U4LEA6EBnIPNQkyi-yUwxcgdWx30xA-l4d-kuX0DPh-ziCtFZMRtR4urYk6v1s_fy9ZnNqdehkvQji_qSLMqVJh95Q/s1600/3081.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="650" data-original-width="401" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7jdIjkJzlHCk5O2-k51EI_LYIu_gPVrccxIXiTCFpb5aLO_Hg-U4LEA6EBnIPNQkyi-yUwxcgdWx30xA-l4d-kuX0DPh-ziCtFZMRtR4urYk6v1s_fy9ZnNqdehkvQji_qSLMqVJh95Q/s320/3081.jpg" width="197" /></a></div>
<br />
Wellsin <i>Maailmojen sota</i> (1898) ilmestyi komean sarjan päätteeksi ennen vuosituhannen vaihdetta. Tätä olivat edeltäneet <i>Aikakone</i> (1895), <i>Tohtori Moreaun saari</i> (1896) ja <i>Näkymätön mies</i> (1896). <i>Maailmojen sotaa</i> seurasi vielä <i>Ensimmäiset ihmiset kuussa</i> (1901). Kun Wells näitä kertomuksiaan kirjoitti, tieteiskirjallisuus eli scifi oli vielä nuori kaunokirjallisen esittämisen muoto. Vakaan aseman kirjallisessa kentässä se sai vasta paljon myöhemmin, 1930-luvulla, jolloin seikkailukertomuksen ja teknologian yhdistämisestä tuli jo valtavirtaa varsinkin populaarikulttuurin muodossa. Aikakauslehdissä, usein jatkokertomuksina painetuissa tarinoissa planeettojen välillä kävi kuhina ja synkät visiot tulevaisuuden maailmoista pistivät lukijoiden otsat huolesta rypyille.<br />
<br />
Wells kirjoitti - kuten kaikki ammattikirjoittajat tekevät - kunnon perustuksen päälle. Ei hän ensimmäinen näissä "tieteellisissä romansseissaan" (millä nimellä niitä paremman nimen puutteessa tuollon kutsuttiin) ollut. Jo antiikin kirjallisuudessa oli kurkotettu tähtiin, keskiajalla taivaisiin ja toisiin maailmoihin (<b>Thomas Moren</b> <i>Utopia</i>), 1600-luvulla <b>Cyrano de Bergerac</b> huvitti tarinoilla kuumatkoista ja kurkistuksilla auringon pinnalle. Myöhemmin Wellsin vuosisadalla <b>Shelleyn</b> <i>Frankenstein</i> (1818) potki tieteen ja ihmisen kaikkivoipaisuutta kintuille, <b>Poe</b> kurkisti kauhun kautta myös scifiin, josta ranskalainen <b>Jules Verne</b> sai kirjalliset kimmokkeensa kertomuksiin tieteen mahdollistamista teknisistä edistysaskeleista.<br />
<br />
Mutta Wellsiä monet kuitenkin pitävät scifin uranuurtajana. On sanottu, että Wellsin tarinoissa mielikuvitus yhdistyy laajalla ja syvällisellä näkökulmalla ihmiskunnan nykytilanteeseen ja niihin reunaehtoihin, joilla tulevaisuutta rakennetaan, jos ehditään rakentaa. Kun Verne ylisti tekniikkaa, Wells näki myös teknisten vimpainten varjopuolet ja oli itse asiassa kiinnostuneempi teknisen kehityksen vaikutuksesta ihmisluontoon. Wellsin kertomuksista kyllä löytyvät ajatusituina niin televisio, jääkaappi, satelliitit, lentokone, panssarivaunu, ydinpommi kuin internet, mutta isommalla luudalla lakaistaan silloin, kun käsitellään aikamatkailua, geeniteknologiaa tai ihmisen kykyä tai kyvyttömyyttä ajatella muutakin kuin omaa hyvinvointiaan.<br />
<br />
Wells oli aikanaan tavattoman suosittu kirjailija, mutta kirjallisuushistorioissa <a href="https://www.nybooks.com/articles/2020/07/23/h-g-wells-future-was-his/" target="_blank">hänen arvoaan ei ole aina osattu löytää</a>. Osansa saattaa olla siinä, että hän vaikutti samaan aikaan, kun modernismin siemenet istutettiin kirjalliseen ilmaisuun. <b>Virginia Woolf</b> ja <b>James Joyce</b> kumppaneineen suhtautuivat Wellsiin happaman nuivasti. Jos arvonantoa ja tunnustusta kollegoilta tuli, se yleensä liittyi Wellsin kykyyn luoda mahdollisia maailmoja. Spekulatiivisen fiktion kehittäjänä Wells olikin omaa luokkaansa, jos ei tyylin tai kirjallisen tekniikan taiturina.<br />
<br />
Mutta lukijoita Wellsillä oli enemmän kuin mainituilla mestareilla yhteensä. Ja hurja julkaisutahti (2-3 kirjaa vuodessa) takasi lukijoiden kiinnostuksen. Varsinainen potin räjäyttäjä oli 1920 ilmestynyt populaaritieteellinen esitys <i>The Outline of History</i>, joka kuvaa ihmiskunnan historian alkuhämäristä nykyhetkeen ja hieman sen ohikin. Kirjassaan Wells laatii utopian maailmasta, jossa vallitsee demokratia, laaja sananvapaus, kaikille yhtäläinen koulutus ja yksi uskonto. Sotia ei ole, armeijoita ei tarvita ja globaali talous huolehtii kaikkien hyvinvoinnista.<br />
<br />
Kirja sai murskakritiikin historioitsijoilta, mutta se voidaan hyvin sijoittaa samoihin aikoihin ilmestyneen <b>Spenglerin</b> <i>Länsimaiden perikadon</i> (1918-22) ja myöhempien universaalihistorioitsijoiden <b>Fukuyaman</b> <i>Historian loppu</i> (1992) tai <b>Hararin</b> <i>Sapiensin</i> (2011) rinnalle. Pyrkimystä yli yksilöiden, yhteiskuntien ja poliittisten näkemysten kulkevan ajan ymmärtämiseen ilmentää myös Wellsin myöhempi <i>The Rights of Man</i> (1940), josta tuli pohja myöhemmälle YK:n ihmisoikeusjulistukselle. <br />
<br />
Jos Wellsin näkökulma ihmiskuntaan ja sen kehitykseen kulkee tuossa historiateoksessa korkeissa sfääreissä, katse on virittynyt samalle tasolle jo <i>Maailmojen sodassa</i>. Marsilaiset hyökkäävät Englantiin, ihmiset pakenevat henkensä hädässä ylivoimaista vihollista vastaan, kunnes lopulta maan ihmisten "mikroskooppiset liittolaiset" hoitavat ongelman tieltä. Tarina ajoittuu 1900-luvun alkuun, mutta tapahtumia kerrotaan mennessä aikamuodossa. Marsilaiset ovat siis tulleet, olleet ja hävinneet niille teilleen, kun tarina alkaa. Mistä ajasta sitä kerrotaan, sitä emme tiedä. Tiedämme vain, että tapahtumien seurauksena edellisen vuosisadan (Wellsin aikakauden) näkemykset planeetoista ja ihmisen asemasta maailmankaikkeudessa ovat nyt osoittautuneet naurettaviksi ja vääriksi.<br />
<br />
Tapahtumien ulkonaiseen kuvaukseen keskittyvä kertoja on tiedemies, jonka erikoisalaa on "spekulatiivinen filosofia". Tarina päättyykin hänen spekulaatioihinsa siitä, miten marsilaisten tuleviin hyökkäysyrityksiin olisi syytä varautua. Taistelun seurauksena ihmisen näköalat olemassaolosta osana aurinkokuntaa ovat laajentuneet, mutta voi hyvin olla, että yhtä hyvin kuin ihminen saattaa nyt suunnata tiensä kohti uusia planeettoja, virta kulkeekin toiseen suuntaan. Tulevaisuus on epävarma ja kertojan mielen täyttää pelko ja epäilys.<br />
<br />
Juonitasolla romaani on vaeltamista ja pakomatkaa. Kertoja kuvaa omaa selviytymistään tukalista tilanteista ja antaa paljon tilaa myös kertomukselle veljensä kohtalosta tapahtumien pyörteissä. Huomio siirtyy toistuvasti tutkijoiden näkemyksistä ja tarkoista paikkakuvauksista marsilaisiin, joiden ulkonainen olemus ja tehokkaat aseet herättävät kertojassa kuvotusta, uteliaisuutta ja kunnioitusta.<br />
<br />
<i>Nyt näin että ne olivat niin kaukana kaikesta maanpäällisestä kuin yleensä kuvitella voi. Niillä oli suuri, nelisen jalkaa paksu pyöreä ruumis - tai oikeastaan pää - jonka etupuolella oli kasvot. Kasvoissa ei ollut sieraimia - marsilaisilla ei todellakaan näytä olevan hajuaistia, mutta niissä oli pari hyvin suuria tummavärisiä silmiä ja heti niiden alla eräänlainen lihakas nokka. Tämän pään tai ruumiin takana - tuskin tiedän kummaksi sitä sanoisin - oli kireä kalvomainen muodostuma, joka on myöhemmin anatomisesti todettu korvaksi, vaikka siitä tuskin oli tiheässä ilmassamme paljonkaan hyötyä. Suun ympärillä oli kuusitoista hoikkaa, melkein piiskamaista lonkeroa, jotka olivat ryhmittyneet kahdeksi kahdeksan lonkeron kimpuksi.</i><br />
<br />
Wells oli hyvin kiinnostunut biologiasta ja julkaisi 1898 populaariesityksen <i>The Text-Book of Biology</i> sekä myöhemmin elämän syntyä käsittelevän <i>The Science of Life</i> (1929). <i>Maailmojen sodan</i> voi nähdä myös tästä näkökulmasta eräänlaisena bioscifinä, jossa kulkee taipumus nähdä tapahtumat osana syvempää elämänkaarta tai olemassaolon taistelua. Ihmisiä kuvataan marsilaisten käsittelyssä toistuvasti muurahaisina tai rottina, jotka pakenevat paniikissa, kun pesää moukaroidaan. Marsilaisten tulo ja näiden korkeuksiin kohoavat taistelukoneet tekevät ihmisestä pienen ja osan suurta tarinaa, joka voi kertojan mukaan auttaa meitä myös ymmärtämään sen, miten "säälimättömästi oma lajimme on tuhonnut paitsi eläimiä, kuten maanpinnalta hävinneet biisonin ja drontin, myös omia alempia rotujaan": <br />
<br />
<i>Olemmeko me todella niin suuria armon sanansaattajia, että meillä on syytä valittaa jos marsilaiset kävivät sotaa samassa hengessä?</i><br />
<br />
Myöhemmin hän pohdiskelee:<br />
<br />
<i>Ellemme muuta olleet oppineetkaan, niin tämä sota oli varmasti opettanut meille ainakin sääliä - sääliä niitä järjettömiä luontokappaleita kohtaan, jotka kärsivät valtamme alla.</i><br />
<br />
Wellsin aikana sosiaalidarvinismi nosti päätään, eikä hänkään ollut sille immuuni. Ajatukset olemassaolon taistelusta, luonnonvalinnasta ja rodunjalostusopista, eugeniikasta, jossa ihmisrotua muokataan yhteiskunnalle kelpaamattoman aineksen steriloinnilla tai rohkaisemalla parhaimpina pidettyjä yksilöitä lisääntymään kuuluivat Wellsin aatteelliseen repertuaariin. Tästä saadaan sivumakua myös kohtauksessa, jossa kertojan tapaama "tykkimies" maalailee kuvaa valloittajia vastaan asettautuvasta uudesta ihmisestä: <br />
<br />
<i>... me liitymme yhteen eräänlaiseksi joukkioksi - joukkioksi vahvaruumiisia ja puhdasmielisiä miehiä. Mitään sisään ajelehtivaa kuonaa me emme ota ryhmäämme. Heikot käännytetään takaisin ulos.</i><br />
<i>(---) Tarvitsemme myös vahvaruumiisia ja puhdasmielisiä naisia - äideiksi ja opettajiksi. Ei mitään hienohelmoja, ei mitään silmienpyörittelijöitä. Hupakoita me emme tarvitse. Olemme taas tekemisissä elämän perusasioiden kanssa, ja kaikkien hyödyttömien ja vaivalloisten ja pahanilkisten ihmisten on kuoltava.</i><br />
<br />
Kertoja ei aivan täysin osta tykkimiehen ajatuksia, mutta ei toisaalta tunnu löytävän niihin "minkäänlaisia pitäviä vastaväitteitä".<br />
<br />
Niin tosissaan kuin Wells saattoikin olla näkemyksissään luonnossa vallitsevasta elintilataistelusta brittiläistä itseironiaa hän ei unohda. Kesken marsilaisten elämäntapa- ja olomuotokuvauksen hän tekee sivuhuomautuksen, joka koskee "erästä tieteelliseltä maineeltaan epämääräistä mielikuvitustarinoiden sepittäjää". Tämä oli maininnut, "typerään ja leikilliseen tapaansa kirjoittaen", että luonnonvalinta tulee lopulta muokkaamaan ihmisistä olioita, joista välttämättömiksi jäävät vain aivot ja ruumiinosien osalta vain kädet, jotka "muun ruumiin pienentyessä kasvaisivat yhä suuremmiksi".<br />
<br />
Tosin hän toteaa kuvauksensa päätteeksi, että "pilapuheissa on usein mukana paljon totta". <br />
<br />
Wellsin ideologinen kotimaa löytyi darvinismin ohella sosialismista. Itse hän oli esimerkki siitä, miten 1800-luvun Englannissa oli mahdollista nousta ryysyistä, tai ainakin hepeneistä rikkauksiin. Hänen isänsä oli entinen krikettiammattilainen, joka elätti perhettään keskinkertaisella menestyksellä kaupanpitäjänä. Wellsin onnistui välttää tulevaisuus puotipuksuna ja hakeutua oppipolulle, josta seurasi ura opettajana, journalistina ja kirjailijana. Opintojensa aikana hän oli mukana myös <a href="https://fabians.org.uk/" target="_blank"><i>Fabian Societyssa</i></a>, joka ajoi (ja ajaa edelleen) yhteiskunnan asteittaista muuttamista sosialistiseksi rauhanomaisin, valistuksen ja sivistyksen keinoin.<br />
<br />
Naisasialiike ja pasifismi kiinnostivat niin ikään Wellsiä. PENin pääsihteerinä (1932-35) hän asettui puolustamaan Saksan natsihallinnon vainoamia kirjailijoita. Monessa mukana ollut kirjailija tunnettiin myös lukuisista naissuhteistaan, joista pitkäaikainen suhde kirjailija <b>Rebecca Westiin</b> oli yksi puhutuimmista. Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokasasetteluissa hän oli mukana useasti 20-, 30- ja vielä 40-luvuilla.<br />
<br />
<i>Maailmojen sota</i> päättyy kohtaukseen, jossa kertoja huomaa aavekaupungiksi tuhotun Lontoon kaduilla lukuisia kuolleita marsilaisia. Ihmisten omat keinot vihollisen taltuttamiseksi ovat olleet turhia, mutta luonto on pistänyt "kaikkein vaatimattomimmat olennot työhön". Jos ihmiset olisivat ymmärtäneet, he olisivat voineet jo ennakolta käsittää, että marsilaisten lähtölaskenta alkoi samalla hetkellä, kun he laskeutuivat maapallolle.<br />
<br />
<i>Ihmiskuntaa nämä samat taudinsiemenet ovat verottaneet alusta pitäen (---). Mutta juuri tällaisen luonnonvalinnan johdosta on meihin ihmisiin kehittynyt vastustuskykyä: yksikään mikrobi ei nujerra meitä taistelutta (---). Ihminen on maksanut perintöoikeutensa tähän maahan biljoonan kuolleen hinnalla, eikä yksikään valloittaja pysty sitä häneltä riistämään (---). Sillä ihmiset eivät sen paremmin elä kuin kuolekaan turhaan.</i><br />
<br />
---<br />
H.G. Wells: <i>Maailmojen sota.</i> Suom. Matti Kannosto. Tammi 2005.<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-84018095326938358602020-08-12T15:21:00.004+03:002021-11-08T10:00:23.947+02:00Epidemiakirjallisuutta (9)<b>Jack Londonin</b> (1876-1916) alkujaan jatkokertomuksena ilmestynyt <i>Punainen rutto</i> (1915) nousi uuteen tietoisuuteen ja mielenkiintoon kevään koronan ansiosta. Kysymyksessä on apokalyptinen dystopia vuoden 2073 maailmasta, jolloin on kulunut jo hyvän aikaa ihmiskuntaa terävällä viikatteella niittäneestä ruttoepidemiasta. Londonin kertomuksessa tauti riehuu maapallolla vuonna 2013, joten hirvittävän kaukana siinä ei olla meidän ajastamme.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEU1RvQaJuiw-h-FdzR-mAXg68o4FoKIkWc64KMIoIxhZoGACLL7QQgblCw4wSKshoYoj_G8l-pS3GsTJPqt8NcqdT0jtwqONWuEZkrKTS9ntPjL8YSSXm2u470WzFbvZsJ4DJWxgtYeY/s1600/9789527351482_279588_2048_600x600.webp" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="340" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEU1RvQaJuiw-h-FdzR-mAXg68o4FoKIkWc64KMIoIxhZoGACLL7QQgblCw4wSKshoYoj_G8l-pS3GsTJPqt8NcqdT0jtwqONWuEZkrKTS9ntPjL8YSSXm2u470WzFbvZsJ4DJWxgtYeY/s320/9789527351482_279588_2048_600x600.webp" width="213" /></a></div>
<br />
Londonin tarinassa tauti on tietenkin dramaattisen hurja, värisävyltään enemmänkin tulipunainen (mihin romaanin alkuperäinen nimi, <i>The Scarlet Plague</i> myös viittaa) kuin jotakin muuta. <br />
<br />
<i>Ensimmäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi... Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin kulovalkean vaikutuksesta. </i><br />
<br />
Hetkessä tartunnan saanut uhri alkaa kärsiä kouristuksista ja tuntee, miten ruumiin turtumus alkaa levitä jalkapohjista ylöspäin. Viimein sydän pysähtyy ja kuollut katoaa kirjaimellisesti silmien edessä:<br />
<br />
<i>Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan silmien edestä.</i><br />
<br />
Hajotessaan ruumiit vapauttavat ilmaan "ituja", jotka tartuttavat taas lähellä olevat. Tautia vastaan taistelevat bakteriologit ovat voimattomia ja menehtyvät laboratorioissaan tutkiessaan taudinaiheuttajaa. Kuusikymmentä vuotta ruton ilmaantumisen jälkeen maailmassa on elossa muutama sata ihmistä, jotka elävät hajallaan ja pienissä heimoissa. Ja vain yksi sellainen, joka on elänyt ja muistaa vanhan maailman.<br />
<br />
<i>Punainen rutto</i> on sisällöltään seikkailullinen ja muodoltaan jo yllätyksetön pienoisromaani, joka alkaa tarinan kertomishetkestä, vuodesta 2073. Kehystarinassa tapaamme vanhan miehen ja joukon pieniä lapsia, jotka ovat puheentuottamista, moraalia ja käyttäytymistä myöten taantuneet alkeelliselle tasolle. Pieni yhteisö hankkii ruuan metsästämällä ja kalastamalla. Ainoana rutosta selvinneellä vanhalla miehellä on kokemuksensa myötä selkeä näkemys tilanteesta, jossa he elävät:<br />
<br />
<i>"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen. Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön. Ennen kuin se aloittaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä."</i><br />
<br />
Vanha mies kantaa muassaan vanhan maailman sivistystä. Ennen ruttoa hän toimi Englannin kirjallisuuden professorina San Franciscon yliopistossa. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin hän on lasten silmissä outoja, vaikeasti ymmärrettäviä sanoja käyttävä höyrähtänyt ukko, joka mielellään kertoilee heille vanhoista ajoista ja ruton ilmaantumisesta, tuosta "punaisesta kuolemasta". Jälkimmäisen kohdalla vanha mies puhuu mieluummin "sarlakkakuolemasta", mistä on seurauksena lasten kesken käytävä keskustelu sanan merkityksestä. Myöhemmin kinastelua punaisen värisävyyn viittaavan sarlakka-sanan ("scarlet") etymologiasta seuraavat kysymykset lukujen tai niinkin abstraktin käsitteen kuin "raha" olemuksesta. <br />
<br />
Epidemiasta hengissä selvinneet ihmiset elävät kuin luolaihmiset, joiden kielen- ja sanankäyttö on muuttunut sekin. Vanhan miehen ja lapsijoukon kohtaamista kuvaava ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja kiinnittää huomionsa näiden puhetta muistuttaviin "kurkku- ja umpiäänteisiin" sekä "määrittelevien sanaliittojen käyttöön" ja tunnustaa muokanneensa sitä ymmärrettävämpään muotoon:<br />
<br />
<i>Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei ymmärtäisi siitä mitään.</i><br />
<br />
Romaanin sisäiskertomuksessa vanha mies kuvailee vuoden 2013 epidemiaa edeltävää maailmaa. Londonin sadan vuoden taakse kurottautuva näkemys maailmasta on karu. Yhteiskuntia hallitsevat teollisuusmagnaatit, jotka ovat alistaneet muut valtaansa. Luokkayhteiskunta rankaisee kovalla kädellä sitä vastaan niskuroivia. Mutta "ituarmeijoita" vastaan sekään ei voi mitään. Bakteriologit pystyivät vielä torjumaan pitaalin, tuberkuloosin, tuhkarokon, influenssan, mutta mikro-organismien maailmasta eivät uudet taudit loppuneet. Kun Morgan viides valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2012, sitä seuranneena vuotena saapui rutto, joka teki lopun kaikesta ja lähes kaikista, ikään, sukupuoleen, ammattiin tai asemaan katsomatta.<br />
<br />
Samalla yhteiskunta luhistui:<br />
<br />
<i>New York ja Chicago olivat täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut. Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niin ikään kuolleet. Laki ja järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet. Nälkäiset rosvojoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista miljoonittain - ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja pikkukaupungit tyhjiksi.</i><br />
<br />
Mies pakenee yhdessä muiden kanssa ja kauhunäyt palavista kaupungeista seuraavat mukana: <br />
<i><br /></i>
<i>Kaduilla kohtasi minua kauhea näky. Yhtä mittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki kasvoillaan. Berkeleyssä oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takana taivaalta auringon himmeänpunainen kehrä.</i><br />
<br />
Mies joutuu todistamaan raakalaisjoukkioiden tekemiä julmuuksia, mutta törmää myös hyviin ihmisiin, jotka auttavat ja suojelevat toisiaan. Nämä ovat, kuten kertoja toteaa, "parempia työläisiä", jotka kertovat ampuvansa epäröimättä kaikki rosvot ja kauppojen ryöstelijät, mutta hakevansa turvaa toisistaan.<br />
<br />
Selittämättömästä syystä mies on immuuni rutolle, joten hän lopulta selviää pakomatkalle lähteneistä ainoana taudista. Myöhemmin hän tapaa toistakymmentä muuta, jotka ovat niin ikään säästyneet. Mies jää paikalleen ja elämä alkaa alusta. Mutta mikään ei silti ole enää kuin ennen.<br />
<br />
<i>Se suuri, avara maailma, jonka tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa - maata, vettä ja ilmaa - olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme alkuperäisiä metsäläisiä Kalifornian jokivarsilla.</i><br />
<br />
Londonin romaani päättyy siihen, mistä se alkoi. Vanha mies jää vaeltamaan lapsenlapsensa kanssa metsäpolulle, jonka varrelle myös villieläimet ovat palanneet. Huolimatta siitä, että kyseessä on eräänkaltainen selviytymistarina, sen lopputulema on lohduton. Vaikka ihmiskunnan merkittävimmät keksinnöt - höyryvoiman käyttö, sähkön valjastaminen, lukeminen ja kirjoittaminen - luotaisiinkin uudestaan, mikään ei vanhan miehen näkemyksen mukaan tule muuttumaan:<br />
<br />
<i>... sama ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus etäisessä tulevaisuudessa luoda uudelleen sivistys. Mutta mitä se hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoin kuin vanhakin. Sen rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se kumminkin on katoava. Kaikki katoaa.</i><br />
<br />
London oli paitsi kirjailija ja lehtimies (ja seikkailija) myös tunnustuksellinen sosialisti, mitä ilmentää myös <i>Punaiseen ruttoon</i> maalailtu kuva maailmasta sortajien ja sorrettujen välisenä taisteluna. "<i>Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava kauneus</i>", hän kirjoittaa. Maailmankaikkeuden voima synnyttää aina uudestaan "papin, sotilaan ja kuninkaan". Tämänkaltaisessa maailmassa tautiepidemiat ja niiden synty ovat seurauksia yhteiskuntajärjestyksestä, joka pyrkii kaikin keinoin taloudellisen voiton maksimointiin.<br />
<br />
London tuli aikanaan tunnetuksi ja suosituksi lukuisista lyhytkertomuksistaan, ja niiden katsotaan edelleen edustavan hänen laajan kirjallisen tuotantonsa parhaimmistoa. Vaikka sellaiset romaanit kuin <i>Erämaan kutsu</i> (1903),<i> Martin Eden</i> (1909) tai <i>Merisusi</i> (1915), saivat ja saavat edelleen paljon lukijoita, Londonin tiivis kerronta ja juonenpunonta tuntuu istuvan parhaiten lyhyempään muotoon. Siksi ei olekaan mitenkään kummallista, että Londonin "jazzahtava tyyli" <a href="https://slate.com/culture/2010/08/jack-london-s-many-sides-emerge-in-james-l-haley-s-wolf.html" target="_blank">on toiminut</a> niin amerikkalaisten beatnikkien kuin <b>Hemingwayn</b> tai yhteiskunnallista ja poliittista tematiikkaa käsittelevien (<b>Steinbeck</b>, <b>Upton Sinclair</b>, <b>Roth</b>) kirjailijoiden inspiraationa. <br />
<br />
<i>Punaisessa rutossa</i> esiteltyä tulevaisuuden yhteiskuntaa London oli kuvannut jo romaanissa <i>Rautakorko</i> (1908), jossa teollisuuspohatat hallitsevat suurta osaa maailmaa, Eurooppa on sosialistinen ja Japani määrää Aasiaa. Tämä oli myös romaani, joka oli kimmoke <b>George Orwellin</b> omalle dystopialle, <i>1984</i> (1948). Biologista sodankäyntiä London käsitteli lyhytkertomuksessa <i>Unparalled invasion </i>(1910). Siinä länsimaat patoavat Kiinasta saapuvaa kansainvaellusta tuhoamalla maan ja kansakunnan ruttopommilla.<br />
<br />
London oli myös ilmeisen <a href="https://wwwnc.cdc.gov/eid/article/20/10/13-0278_article" target="_blank">kiinnostunut aikansa mikrobiologiasta</a> sekä viimeisistä tarttuvia tauteja vastaan kehitetyistä löydöksistä. Tiedemiehet käyvät <i>Punaisessa rutossa</i> taistoon taudinaiheuttajaa vastaan, mutta mikro-organismien näkymätön voima on heillekin liikaa. Vain muutama vuotta ennen kertomuksen kirjoittamista San Franciscon ruttoepidemia (1900-04) pisti viranomaisten taudin hallintakeinot koetukselle, mikä lienee ollut Londonilla tuoreessa muistissa. Eikä mennyt kuin kuusi vuotta, kun Espanjan influenssa tappoi jo 20 miljoonaa ympäri maailmaa.<br />
<br />
Londonin lyhyt elämä (hän kuoli 40-vuotiaana) oli täynnä jyrkkiä käänteitä (kulkuri, kullankaivaja, sotakirjeenvaihtaja, menestyskirjailija, alkoholisti), mistä johtuen kaiken tuon välissä laadittu massiivinen kirjallinen tuotanto tuntuu jo pieneltä ihmeeltä. Londonin kohdalla on myös ajoittain todettu, että kirjailijana hän on yksi aliarvostetuimmista, paljon muutakin kuin jännittävien eläintarinoiden tai seikkailukertomusten taitaja. <i>Punainen rutto</i> ei ehkä ole edustava otos tuosta Londonin "toisesta puolesta", mutta kelvollinen esimerkki modernista pandemiakirjallisuudesta, jossa mielenkiinto kohdistuu ihmisten käyttäytymiseen hädän hetkellä. Samalla siitä ovat luettavissa, miten tieteiskirjallisuuden lajityypin alkusommitelmiin heijastettiin vuosisadan taitteen poliittisia ja sosiaalisia, miksei myös sivistyksellisiä jännitteitä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieGx7QHkRbXbq9BE8j9ZjLaic_aRaVoDaLADp7qcRq5WPCpURk8yagvBwFXitCk9y2j_U0Hap8UWh0MGaJBK3aKFYSe1JM-UKiURO07KUGhMJSidp6YgKWBaFNzrWh-nw4u_JpoS2PMro/s1600/endpiece.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="255" data-original-width="459" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieGx7QHkRbXbq9BE8j9ZjLaic_aRaVoDaLADp7qcRq5WPCpURk8yagvBwFXitCk9y2j_U0Hap8UWh0MGaJBK3aKFYSe1JM-UKiURO07KUGhMJSidp6YgKWBaFNzrWh-nw4u_JpoS2PMro/s400/endpiece.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Gordon Grant. https://www.gutenberg.org/files/21970/21970-h/21970-h.htm#link2H_4_0002</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jack London:<i> Punainen rutto</i>. Suom. Ilmari Lehto. Tiberiuskirjat 2020 (Minerva 1922).<br />
<br />
Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-40884881009868372682020-06-16T16:44:00.002+03:002021-11-08T10:00:30.306+02:00Epidemiakirjallisuutta (8)Kaunokirjallisuuden epidemiakuvausten klassikko on <b>Daniel Defoen</b> <i>Ruttovuosi</i>, joka ilmestyi 1722. Asiatyyliseen muotoon puettu raportti Lontoon ruttoepidemiasta (1665-1666) on herättänyt ilmestymisestään lähtien kiistaa teoksen kirjoittajasta, lajityypistä ja siinä esitettyjen asioiden todenperäisyydestä. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi63yfsTQTaEhH8xBj3qoIOvi3xBB1-EDfvQm4um4QWpVgrw6WiM7suphlaXZHc9yKvWb1kXSHeyM451yIO7FlbUfUw8kHmrpM0KDa5iTBF5EDg8crAe0nVuPxxl4geLeAKhSOHn9L0F-g/s1600/cover.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi63yfsTQTaEhH8xBj3qoIOvi3xBB1-EDfvQm4um4QWpVgrw6WiM7suphlaXZHc9yKvWb1kXSHeyM451yIO7FlbUfUw8kHmrpM0KDa5iTBF5EDg8crAe0nVuPxxl4geLeAKhSOHn9L0F-g/s400/cover.jpg" width="215" /></a>Teoksen ajalleen tyypillinen, kimurantti ja selittävä nimi uskottelee lukijalle olevansa aito aikalaisen kuvaus kaupunkia piinanneesta taudista: <i>Huomioita ja muisteluksia niistä erikoisista tapahtumista, niin julkisista kuin yksityisistäkin, jotka sattuivat Lontoossa viimeisimmän suuren vitsauksen aikana 1665. Kirjoittanut asukas, joka pysyi koko sen ajan Lontoossa. Ei julkaistu aikaisemmin.</i><br />
<br />
<br />
Ruttoraportin kirjoittajaksi paljastuu teoksen loppusivuilla nimimerkki H. F. Kirjallinen huijaus, tai hämäys meni joksikin aikaa läpi, mutta jo muutaman vuoden päästä epäilykset sen todellisesta tekijästä vahvistuivat. Tosin silloinkin arvuuteltiin, olisiko Defoe tässä pikemminkin teoksen toimittaja kuin sen kirjoittaja. Hänellä kun ei voinut olla silminnäkijähavaintoja tai edes suuremmalti muistikuvia Lontoosta ruton kourissa. Defoe oli tuolloin itse vain viisivuotias.<br />
<br />
Kirjallisia huijauksia Defoe oli laatinut jo ennen tätä, ehkä tunnetuimpana poliittinen pamfletti <i>The Shortest Way with the Dissenters</i> (1702), jossa hän mukaili ja ironisoi aikansa poliittista jargonia vaatien maassa vainon kohteeksi joutuneiden protestanttien hirttämistä. Satiiriksi tarkoitettu teksti meni monilta ohi maalin.<br />
<br />
Myöhempi aika on osoittanut, että<i> Ruttovuosi</i> on Defoen omaa kirjallista tuotantoa (jokä käsittää <a href="https://www.theguardian.com/books/booksblog/2020/apr/28/a-journal-of-the-plague-year-by-daniel-defoe-is-our-reading-group-book-for-may" target="_blank">arvioiden mukaan</a> 300-545 kirjaa ja lyhyitä tekstiä), mutta kuten niin monet muutkin hänen kirjoistaan, faktaa ja fiktiota luovalla tavalla yhdistävä. Suomenkieliseen (1997) versioon liitetyssä <b>Anthony Burgesin</b> mainioissa jälkisanoissa viitataan useampaan lähteeseen, jotka Defoella oli käytössä hänen laatiessaan kroniikkaansa. Lontoon viimeistä suurta tautiaaltoa - ja ruttoa ylipäätään - oli käsitelty 1700-luvulle tultaessa jo lukuisissa kirjoissa ja epidemian etenemisestä täyteen ahdetussa kaupungissa löytyi paljon yksityiskohtaista tilastotietoa. Pätevänä, ja yhtenä ensimmäisistä journalistisen asenteen ja taidon omaavista kirjoittajista Defoe hyödynsi tätä aineistoa ja muokkasi sitä rasittavaa kristillismoraalista paatosta neutraaliin tai ainakin tyylillisesti vahvemmin kaunokirjalliseen suuntaan.<br />
<br />
Oman lisänsä aineistoon toi Defoen samoihin aikoihin ilmestynyt tutkielma <i>Due Preparations for the Plague</i> (1722), jossa silmäiltiin Marseillessa vuonna 1720 puhjennutta ruttoa ja annettiin "asianmukaisia" ohjeita pahimman varalle. Kuten Burgess toteaa, viimeiseen asti journalistina Defoe valitsi aina sepitteelliset aiheensa niiden ajankohtaisuuden perusteella. Kirjailijan läpimurtoromaani <i>Robinson Crusoe </i>(1719) pohjautui sekin - enemmän tai vähemmän, ehkä kuitenkin vähemmän - laajalti keskusteltuun ja sanomalehdistä luettuun aineistoon. Ja jos ei lähteitä löytynyt, Defoe kehitti ne itse, kuten todetessaan romaaninsa <i>Moll Flanders</i> (1722) perustuvan nimihenkilön omiin muistelmiin.<br />
<br />
Defoen tarve korostaa teoksensa todellisuuspohjaa kertoo tekijän halusta tehdä kaikesta lukijalle uskottavaa. Siksi on luonnollista, että hänen kuvittelemansa kertoja, satulakauppias H. F., eräänlainen amatöörihistorioitsija, kertoo havaintonsa, kuten Defoe kuvittelee hänen voivan ne kertoa; kronologiaan pyrkien, mutta myös kirjallisella kömpelyydellä. Hän kertaa asioita ja tapahtumia, syventyy toisarvoisiin yksityiskohtiin, ilmoittaa toistuvasti kohta palaavansa käsittelemäänsä aiheeseen, mutta unohtaa samantien lupaamansa. Teoksen kirjoittaja on näin sekä käyttämäänsä kerrontaa että kristillisen ja modernin maailmankuvan siirtymävaiheessa olevaa maailmankuvaansa myöten uskottava.<br />
<br />
Aikansa sankarina H.F. ei pääse pilkuistaan. Kun rutto selittämättömällä tavalla viimein katoaa
kaupungista, hän arvelee kysymyksessä olevan "<i>Jumalan kätketystä,
näkymättömästä kädestä, joka oli alun perin langettanut taudin meille
tuomiona, ja nimittäköön ihmiskunnan ateistinen osa näkemystäni miksi
tahansa, niin mitään hurmahenkisyyttä se ei ole; koko ihmiskunta oli
tuolloin samalla kannalla".</i><br />
<br />
Defoen aikana, 1700-luvulla, kirjallisuuden moderni kenttä tai kirjallisuusinstituutio oli vasta muotoutumassa meille tutumpaan suuntaan, jossa lajityypeillä - mielikuvituksellisilla tarinoilla ja todellisuutta kuvaavilla - on kullakin vissi oma paikkansa. Fiktion ja faktan välinen suhde ei kuitenkaan vielä valistuksen ajalla ollut sementoitu ja tarkkaan määritetty. Siksi monissa tuon ajan kirjallisissa tuotteissa filosofiset pohdiskelut, tieteellinen argumerntaatio, esseistiikka ja kaunokirjallisen esitystavan monet muodot saattavat elää yhdessä ja samassa luomuksessa. Ja siksi niin monet 1700-luvun kirjailijat <b>Voltairesta</b> <b>Diderotiin</b>, <b>Goethesta</b> <b>Rousseauhun</b> kulkevat pidäkkeettä lajityypistä toiseen vailla näennäistä huolen häivää. Samoin Defoe hallitsi kirjallisen välineensä, kuten myös toinen aikalainen, brittiläisen satiirin mestari <b>Jonathan Swift</b>. Molemmat voidaan niin ikään sijoittaa modernin englantilaisen romaanin alkutaipaleen kehittäjiin.<br />
<br />
300-vuotta myöhemmin päästiin lähelle vastaavankaltaista esitystapojen monimuotoisuutta (ja miksei myös lähelle satiirin, ironian ja hämäämisen keinovalikoimia), kun postmodernistiksi kutsutusta ilmaisutavasta kehittyi kirjallista valtavirtaa.<br />
<br />
Defoe oli mieleltään kauppias ja hengeltään tutkija tai ilmiöiden tarkastelija, englantilainen empiristi. Hän samaistui nousevan porvariston yhteiskunnalliseen arvonnousuun ja liitti sukunimensä eteen asemaansa osoittavan de-etuliitteen. Näin Foesta tuli Defoe. Jälkiä sukunsa historiaan hän saattoi kuitenkin jättää esimerkiksi <i>Ruttovuoteen</i>, jonka kirjoittajaksi mainittu H. F. viitannee Defoen enoon, niin ikään satulakauppiaaseen Henry Foeen. Kirjailijan kiinnostus yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin nousee esille sieltä sun täältä. Poliitikkojen ja viranomaisten toiminta ja taudin vaikutukset niin tavaroilla käytyyn kaupankäyntiin, hiilen, viljan, juuston ja muiden elintarvikkeiden hintakehitykseen käyvät selväksi. Huolta kannetaan myös tavarantuonnin ja -viennin tasapainon säilymisestä. Kaupankäynnin kaikkinainen tyrehtyminen jossakin vaiheessa epidemiaa ja sen aiheuttamat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ovat niin ikään mainittavia asioita.<br />
<br />
<i>Ruttovuoden</i> kertoja on porvari kirjailijan valepuvussa, ja varmasti myös kirjailija porvarin vaatteissa. <br />
<br />
Mutta etualalla on tietenkin itse epidemia, Lontoon suuri ruttoepidemia, jonka <a href="https://www.nationalarchives.gov.uk/education/resources/great-plague/" target="_blank">kerrotaan</a> tappaneen viidenneksen kaupungin väestöstä, noin 68 000 henkeä. Todellinen uhriluku lienee lähempänä 100 000. Kaupungin koettelemukset viimeistelee seuraavana vuonna (1666) tulipalo, joka tuhoaa suurimman osan keskustaa. <i>Ruttovuosi</i> tekee viittauksia kyseiseen paloon - jolloin "kaupunki puhdistettiin tulella", ja jolloin "ruton siemenet tuhoutuivat lopullisesti" - mutta keskittyy kuitenkin kertomaan seikkaperäisesti, tilastoja ja lukuja hyödyntäen ruton kulkeutumisesta Lontoon esikaupunkialueilta kohti sen keskustaa.<br />
<br />
Tapausten kertojana on siis yrittäjä ja liikemies, joka huolimatta pahaenteisistä merkeistä ja uutisista, joiden mukaan rutto on etenemässä kohta Hollannista muualle Eurooppaan, päättää jäädä kaupunkiin suojelemaan yritystään ja omaisuuttaan. Vaikka useat hänen läheisistään ja myös liikekumppaneistaan lähtevät maaseudulle tautia pakoon, satulakauppias pitkään emmittyään luottaa kohtalonsa Jumalan huomaan. Ehkä hänellä on suorastaan jumalallinen velvollisuus jäädä ja todistaa tapahtumia.<br />
<br />
Ensimmäiset sairastuneet eivät vielä suuresti hetkauta kaupungin arkea, mutta tilanne pahenee nopeasti. Kaupunginosasta toiseen etenevä epidemia saa viranomaiset ryhtymään toimenpiteisiin. Teatterit ja ravintolat suljetaan, kaikenlaiset joukkokokoontumiset kielletään. Rajutkaan rajoittamistoimet eivät kohta enää auta. Ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä ja kärsimys näkyy ja tuntuu:<br />
<br />
<i>"Kuumehoureissaan tai paiseiden aiheuttamissa sietämättömissä tuskissa ihmiset menettivät itsehillintänsä ja riehuivat ja raivosivat sekopäisinä ja tekivät usein väkivaltaa itselleen, heittäytyivät ulos ikkunasta, ampuivat itsensä ja nii edelleen; äidit murhasivat hulluuksissaan omat lapsensa, jotkut kuolivat silkasta surusta, jotkut pelkästä pelosta ja järkytyksestä olematta ensinkään sairaita, toiset lankesivat kauhuissaan tyhmyyksiin ja mielettömyyksiin, jotkut suistuivat epätoivoon ja mielipuolisuuteen, toiset sairaalloiseen surumielisyyteen."</i><br />
<br />
Ainoina hoitotoimenpiteinä ovat lääkäreiden krouvit menetelmät puhkaista sairastuneiden ihoon ilmestyneitä paiseita:<br />
<br />
<i>"... lääkäreiden ja kirurgien voidaan sanoa suorastaan kiduttaneen monta ihmispoloa kuoliaaksi. Joillakin paiseet kovettuivat, ja lääkärit panivat niihin väkeviä imusalvoja tai hauteita puhkaistaakseen ne, ja elleivät ne tepsineet, he viiltelivät ja kuppasivat niitä kauhealla tavalla. Joskus paiseet kovettuivat osaksi taudin vaikutuksesta, osaksi kovakouraisesta käsittelystä, ja ne olivat niin kovia, ettei niitä pystynyt viiltämään millään välineellä, ja silloin lääkärit polttivat ne laapiksella, jolloin monet kuolivat raivohulluina tuskasta ja jotkut itse toimenpiteen aikana."</i><br />
<br />
Yksi erikoisimmista keinoista torjua ruton leviämistä on sairastuneiden sulkeminen asuntoonsa, yhdessä näiden vielä terveiden perheenjäsenien kanssa. Tämä on teoksessa tarkasti kuvattu ja kertoja suhtautuu siihen ymmärtäväisesti, joskin paheksuu sen aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Talojen sulkemisella estetään ruttotartunnan saaneiden juokseminen sairashuuruissaan kadulle muiden ihmisten joukkoon. Kertoja antaa lukuisia esimerkkejä tapauksista, joissa taudin saanut on sekopäisenä ja joskus myös tahallaan tartuttanut muita ihmisiä. Näin tapahtuu eristämistoimenpiteistä huolimatta, kun taloon sulkeutuneet ihmiset karkailevat ikkunoista tai jopa hyökkäävät talojen vahdeiksi asetettujen, unessa, valveilla tai juovuksissa olleiden vartijoiden päälle. Toimenpide on kertojankin mielestä välttämätön ruton leviämisen estämiseksi, mutta piinaavaa se on silti kaikille:<br />
<br />
<i>"Ohikulkijoiden sydäntä särki kuulla niiden sairastuneiden ihmisten säälittävää parkua, jotka ankarien tuskiensa tai verensä kuumuuden vuoksi järkensä menettäneinä oli joko suljettu sisään ja kenties sidottu sänkyyn tai tuoliin, jotta he eivät voisi vahingoittaa itseään - ja jotka valittivat kaamealla tavalla sitä, että heidät oli eristetty ja etteivät he saaneet kuolla vapaalla jalalla, kuten he sanoivat ja kuten he muuten olisivat tehneet."</i><br />
<br />
Talojen sulkeminen ei menetelmänä kuitenkaan täysin kertojaa vakuuta. Hän muistuttaa, että vain sairastumisen oireita osoittaneiden ihmisten eristäminen ei pysäyttänyt ruttoa. Epidemia levisi terveiltä taudinkantajilta edelleen muun väestön keskuuteen.<br />
<br />
<i>"Nämä ihmiset henkivät kuolemaa kaikkialle ja kaikkiin lähelleen tuleviin; tartunta kulkeutui heidän vaatteissaankin, ja heidän kätensä saastuttivat kaiken mihin ne kajosivat, varsinkin jos ne olivat lämpimät ja hikiset, ja yleensä ne hikosivat helposti."</i><br />
<br />
Teoksen juonellinen kaari etenee ensimmäisten tautitapausten kuvauksesta ruton aiheuttamien yksilöllisten kohtaloiden kautta hetkeen, jolloin ihmiset ryntäävät varoen kadulle toteamaan epidemian päättymisen. Kertoja tietää, että tulossa on tulimyrskyn muodossa kohta jotakin ihan muuta, ja suhtautuu muutoinkin skeptisesti ihmisten kykyyn ottaa opiksi kokemastaan. Kyyninen satiirikko Defoe päättää teoksensa ihmisen itsekeskeisyyttä ylistävään värssyyn:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Vuonna kuusikymmentä ja viisi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>riehui rutto Lontoon yötä päivää;</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>satatuhatta vei hautaan hiisi,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>mutta minulla ei taudin häivää!</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivR6M83A4ccXs4xhr9pIY4OwaJrYRbxs-D480ttKgEpRXdYOSzjOguyWqKVzDcAxQzYVHBfUdamsVHSqz5rKrieUKtHKvXVBbpk79dFp1jsVLgkjhgJAOUuhjpiCTMAs6fPqhpxECge5U/s1600/3430.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="331" data-original-width="445" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivR6M83A4ccXs4xhr9pIY4OwaJrYRbxs-D480ttKgEpRXdYOSzjOguyWqKVzDcAxQzYVHBfUdamsVHSqz5rKrieUKtHKvXVBbpk79dFp1jsVLgkjhgJAOUuhjpiCTMAs6fPqhpxECge5U/s400/3430.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
---<br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
Daniel Defoe: <i>Ruttovuosi.</i> Suomentanut Seppo Loponen. Otava 1997.</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<br />
<br />
Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-46654639648127035732020-05-26T10:03:00.001+03:002021-11-08T10:00:38.141+02:00Epidemiakirjallisuutta (7)<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Gabriel
García Márquezin</span></b><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;"> modernissa
klassikkoromaanissa <i>Rakkautta koleran aikaan</i> (1985) tautiepidemia
vertautuu tapaan, jolla rakkaus ja rakastuminen ottaa ihmisen otteeseensa ja
vie tämän hulluuden partaalle. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIqChqMQIkI_4O470Qr9oNmhxwApkABNU2ca5yvmITd7gVNqs9VyEh_XupvrRx3Er0zZojjalPRFanoqFx61oTq4CazFW8nU2MVCvqbByyBbF5Ln71RYu_bHtXgx90Xg1fF5T3t2RYDtg/s1600/9789510446164_frontcover_final_original.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1013" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIqChqMQIkI_4O470Qr9oNmhxwApkABNU2ca5yvmITd7gVNqs9VyEh_XupvrRx3Er0zZojjalPRFanoqFx61oTq4CazFW8nU2MVCvqbByyBbF5Ln71RYu_bHtXgx90Xg1fF5T3t2RYDtg/s320/9789510446164_frontcover_final_original.jpg" width="202" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP4C3h2BUM8MomFCJog2NhiOi5qTZVB_LF8N_y4efKnwa25DlX65V94YX8ed59Co3Td4hWjBbN-XscyXRRdN-J13LM_kVA3_6ayl9yYSeq8QU5dICH8w5EQ6NhRaqLx17qLlGzWjuQQwc/s1600/9789510446164_frontcover_final_original.jpg"><span style="color: blue; font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt; text-decoration: none;"><span style="mso-ignore: vglayout;"></span></span></a><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Toisin kuin
kolera, rakastuminen ei, ainakaan useimmiten, aiheuta oksentelua, pahoinvointia,
lihaskramppeja ja ripulia. Kaupungistumisen ja väestön keskittymisen myötä
1800-luvulla <a href="https://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kem209_kolera.pdf" target="_blank"><span style="color: blue;">kolera vei mukanaan</span></a>
satojatuhansia ihmisiä Aasiassa, Amerikassa ja Euroopassa. Yksistään Lontoossa
kolera tappoi 1848-49 53 000, Pariisissa puolen vuoden aikana 19 000. Suomessa
pahin epidemia koettiin 1850-luvulla, jolloin koleraan menehtyi yli 3 000
henkeä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Vuosia
kestäneistä epidemiaryppäistä pitkäkestoisimpia oli Intiaa, Arabiaa ja
Pohjois-Afrikkaa toistakymmentä vuotta riivannut bakteeri, jonka uhriluku
yksistään Egyptissä oli muutamassa kuukaudessa yli 34 000. 1900-luvulle
tultaessa kolera alkoi menettää otettaan, mutta yksittäisiä epidemioita
koettiin 60- ja 70-luvuilla vielä niin Aasiassa kuin Afrikassa. 2000-luvulla koleratapausten kasvu on keskittynyt Afrikkaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Sittemmin
kolera on jokseenkin hävinnyt kehittyneistä maista, mikä johtuu parantuneesta
yleishygeniasta sekä tehokkaasta hoidosta. Hoitamattomana kolera saattaa johtaa
kuolemaan muutamissa tunneissa, joten leikin asia ei tämäkään ihmiskuntaa
edelleen niittävä tauti ole.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Eikä parane
leikkiä rakkaudellakaan. Márquezin romaani on kertomus vuosikymmeniä kestävästä
rakkaudesta, intohimosta, viettien voimasta ja pakonomaisesta takertumisesta
toiseen ihmiseen. Tarinan taustalta löytyy kirjailijan omien vanhempien tarina,
mutta reaalitodellisuus ei tietenkään voi antaa maagiselle realismille kuin
haljun viitekehyksen. Márquezin käsittelyssä kahden ihmisen tarinasta, tai ehkä
paremminkin triangelidraamasta, kehittyy tunteilla, sanoilla ja tarinoinnilla
yliviritetty rypälepommi, joka osuu kohteeseensa ja vähän sen vierellekin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<b><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Thomas
Pynchon</span></b><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">, toinen
sanojaan ja sivujaan säästämätön, korosti <a href="https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/books/97/05/18/reviews/pynchon-cholera.html" target="_blank"><span style="color: blue;">arviossaan</span></a> (1988) Márquezin
romaanin vallankumouksellisuutta. Tässä kertomus, joka uskalsi 60-luvun
hippiaatteen jälkeisillä vuosikymmenille tarjota taas aiheeksi ikuista
rakkautta ja vieläpä siten, että se kokee täyttymyksensä vasta vanhuuden
kuivattamien vartaloiden ja ajan ohentamien ihojen kosketuksissa. Kysymys ei
siis ole mistään nuoresta lemmestä, vaan siitä itsestään, suurella kirjaimella.
Monelta tämä olisi voinut mennä pieleen (ja monella varmasti menikin), mutta
Márquezin tekninen taituruus saa Pynchonin ihastuksesta polvilleen. "Hän
kirjoittaa kiihkeän kontrolloidusti, seesteisen hallitusti", Márquezin
tyyli on saavuttanut tason, missä "se on samaan aikaan klassista ja
tunnistettavaa, kirkasta ja puhdasta", jossa kuljetaan sujuvasti korkeasta
tyylistä matalaan, naurusta itkuun ja reaalimaailmasta fabulointiin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Tarina
sijoittuu nimeltä mainitsemattomaan maahan, jonnekin Karibian alueelle.
Eteläisen Amerikan maisemissa kaupungin silmäätekevien kaunotar rakastuu
tulisesti hänelle epäsopivaksi katsottuun mieheen. Naisen isä pyrkii kaikin
keinoin estämään nuorten onnen, ja onnistuukin siinä. Fermina Daza lähetetään
kauaksi pois, ja kun tämä aikanaan palaa takaisin, rakkaus on muuttanut
muotoaan. Aiemmin hänen päivänsä runoilla ja tulisilla viesteillä, ja yöt
kaipuulla täyttänyt Florentino Ariza tuntuu nyt vain vastenmieliseltä. Fermina
nai säätyään vastaavan ja elää hänen kanssaan, kunnes kuolema heidät erottaa.
Mutta rakkaus ei kuole, ja 51 vuotta, yhdeksän kuukautta ja neljä päivää
Ferminan ja Florentinon erosta, kohtalo saattaa heidät taas yhteen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Kuten
tarinasta voi päätellä, ja kuten Pynchon omassa luennassaan Márquezin
romaanista toteaa, kyseessä on lajityyppien sekamelska: romanssia,
saippuaoopperaa, erotiikkaa ja vielä ripaus yhteiskunnallisuutta. Mutta
kertomukseen ja kerrontaan kätketyt varjot ja vaarat vievät kokonaisuutta
pitemmälle, ja ehkäpä vieläkin syvemmälle ihmismielen viidakkoon tai kauemmaksi
alajuoksua ohittaen läheltä, mutta kuitenkin riittävän kaukaa <i>Sadan vuoden
yksinäisyyden</i> (1967) ja miljoonille lukijoille tutuksi tulleen
kuvitteellisen kylän, Macondon. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Kolera Márquezin
romaanissa on läsnä, joskin romaanin kokonaisuudessa kuitenkin kuin taustalla.
Se jättää "sinisiä läikkiä" uhriinsa, joka "neljän päivän
päästä" tukehtuu kuoliaaksi "valkeaan ja rakeiseen
oksennukseen". Kolerasta tulee Fermina Dazan lääkäri-puolisolle, Juvenal
Urbinolle pakkomielle. Hän jatkaa siitä, mihin hänen isänsä joutui taistelunsa
tautia vastaan jättämään. Saapuessaan kaupunkiin ensimmäisen kerran
Juvenal "haistoi jo merellä kauppatorin lemun ja näki rotat avoviemäreissä
ja lapset kieriskelemässä alastomina katujen lätäköissä". </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">"Kahden
ensimmäisen koleraviikon aikana kirkkomaa täyttyi yli äyräiden, eikä kirkoissa
ollut ainoatakaan vapaata paikkaa siitä huolimatta että useiden nimettömien
merkkihenkilöiden madonsyömät jäännökset oli viety yhteishautaan."</span></i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">"Santa
Claran luostaripiha täyttyi hiekkakäytäviään myöten kolmannella viikolla, ja
oli välttämätöntä järjestää kalmistoksi nunnakunnan vihannespuutarha joka oli
kaksi kertaa isompi. Sinne kaivettiin syviä kuoppia joihin haudattiin kolmessa
kerroksessa, pikaisesti ja ilman arkkuja, mutta niistäkin oli luovuttava koska
paisunut maa muuttui erääänlaiseksi pesusieneksi josta tirisi joka askelella
punertavaa ja löyhkäävää nestettä."</span></i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;"></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Taistelussaan
koleraa vastaan Euroopassa opiskellut tohtori yrittää vaikuttaa viranomaisiin,
jotta vanhentuneista hoitokeinoista luovuttaisiin, kaupungin avoviemärit
katettaisiin ja jätteet johdettaisiin jonnekin muualle kuin kauppatorin viereen
ja ihmisten ulosteet pois auringonpaisteesta. Vesijohdon rakentaminen kaupunkiin
olisi jo utopiaa, mutta edes toukkia täynnä olevien vesisäiliöiden
puhdistaminen saattaisi auttaa. Torilla ihmiset parveilivat rottien, koirien ja
korppikotkien kanssa sinne viskattujen teurasjätteiden, pilaantuneiden
sisälmysten, irtileikattujen päiden ja eläinten haaskojen keskellä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Tohtorin
aktiivisen valistuskampanjan ansiosta kolera katoaa kohta. Mutta rakkauden
tauti vie lopulta myös tohtori Urbinon. Kun epidemia on saatu kuriin, hän on
"siipirikko, typertynyt ja hajallaan". Kohtaaminen Fermina Dazan
kanssa on aiheuttanut ensioireita ja saanut hänet polvilleen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Rakkautta
koleran aikaan </span></i><span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">viittaa
nimessään konkreettisesti kyseiseen tartuntatautiin. Mutta sanan <a href="http://www.reijoheikkinen.fi/kolera-vaeston-vitsauksena-meilla-ja-muualla-1800-luvulla/" target="_blank"><span style="color: blue;">etymologiasta</span></a> juontuu
koleerinen ihmistyyppi, joka kreikkalaisten uskomusten mukaan kärsii
liialllisesta sapen kertymisestä elimistöön, mikä puolestaan tekee ihmisestä
raivoisan. Ja sitähän nämä koleran varjossa elävät ihmiset Márquezin romaanissa
ovat: raivoisia, hurjia, riitaisia, ärhäköitä, intohimoisia. Heillä on täysi
työ selvitä kuolemantaudin ja pahimmassa tapauksessa yhtä kohtalokkaasti
päättyvän, epäonnistuneen itsehillinnän kurimuksessa. Ja tästä koleran "muodosta"
romaanissa on kyse, enemmän kuin mistään muusta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Kirjallisuutta
tehdään kirjallisuudesta, eikä Márquezin kirjallinen tuotanto muodosta tästä
poikkeusta. Jos Márquezin lapsuudessa isoäidin suusta kuullut
mielikuvitukselliset, pelottavat ja oudot tarinat olivat niitä, joilla
tarinankertojia tehdään, kirjoitetun muodon malli löytyi <b>Cervantesin</b>, <b>Faulknerin</b>,
<b>Hemingwayn</b> ja ennen kaikkea <b>Kafkan</b> kautta. Jälkimmäisen
vaikutusta kirjailija <a href="https://www.newyorker.com/magazine/2003/10/06/the-challenge-gabriel-garcia-marquez" target="_blank"><span style="color: blue;">on painottanut</span></a> useissa
yhteyksissä. Kafkan <i>Muodonmuutos</i> teki hänestä kirjailijan. Kun kertojan
ääni ja asenne on tarpeeksi vakuuttava, kysymykset siitä, mikä on mahdollista
ja todennäköistä unohtuvat. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">--</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 12.0pt;">Gabriel García
Márquez: <i>Rakkautta koleran aikaan</i>. Suom. Matti Brotherus. WSOY 2020
(1988).</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--[if !mso]>
<style>
v\:* {behavior:url(#default#VML);}
o\:* {behavior:url(#default#VML);}
w\:* {behavior:url(#default#VML);}
.shape {behavior:url(#default#VML);}
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves>false</w:TrackMoves>
<w:TrackFormatting/>
<w:DoNotShowComments/>
<w:DoNotShowInsertionsAndDeletions/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="371">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]--><br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-14037348860783995062020-05-11T18:30:00.001+03:002021-11-08T10:00:43.282+02:00Epidemiakirjallisuutta (6)Kreikkalaisessa tarustossa Nemesis on jumalallisen koston valtiatar, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että elämässä säilyy onnen ja epäonnen tasapaino. Ylimielisyys, <i>hybris</i> nostattaa tämän jumalten hämärän voiman ja pistää puntit tasoihin. Siksi ei parane uhmata jumalia tai herättää heissä kateutta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7xRIb20pSJQ_WSy5dobZ6f2zxuFsnvDiCXh6L5nSZ4DSLdRwswpcOFy4MGUF-KR7yC0wE8o_VmfRlRKs8cVs5D-lwOc1RxxzUyXUadgQaNT7KhGCUqI18T79EbDLaUQAM57KO1Y0JFiI/s1600/nemesis.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="261" data-original-width="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7xRIb20pSJQ_WSy5dobZ6f2zxuFsnvDiCXh6L5nSZ4DSLdRwswpcOFy4MGUF-KR7yC0wE8o_VmfRlRKs8cVs5D-lwOc1RxxzUyXUadgQaNT7KhGCUqI18T79EbDLaUQAM57KO1Y0JFiI/s1600/nemesis.png" /></a><b>Philip Rothin</b> viimeiseksi jääneessä romaanissa <i>Nemesis</i> (2010) jumalten viestintuojana tai kohtalon välikappaleena, tuhon keihäänä, toimii parikymppinen leikkikentän ohjaaja Bucky Cantor, joka kesällä 1944 Yhdysvaltojen Newarkissa joutuu silmäkkäin polio-epidemian kanssa. Kaikki alkaa äkillisesti, kun kesän ensimmäinen poliotapaus todetaan kaupungin köyhältä italialaisalueelta, josta se kohta leviää muihin kaupunginosiin. Kuukauden päästä tautitapauksia on jo nelisenkymmentä.<br />
<br />
Newarkissa polio oli tuolloin harvinainen, mutta tuttu vieras. Edellinen paha epidemia oli ollut 1916, jolloin kaupungissa oli tartuntatapauksia tuhatkunta ja kuolleita yli 300. Lähiseuduilla sairastuneiden määrä ylitti 27 000 ja tautiin menehtyi lähemmäs 6 000. Mutta nyt polio oli siis saapunut takaisin. Vanhempia kehotettiin "<i>tarkkailemaan lasten vointia ja ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos lapsella oli sellaisia oireita kuin päänsärkyä, kurkkukipua, pahoinvointia, niskan jäykkyyttä, nivelsärkyä tai kuumetta.</i>"<br />
<br />
Kulkutautina polio oli dramaattinen erityisesti siinä, että se tuntui tarttuvan tehokkaasti lapsiin. Jos tauti ei tappanut, se jätti usein uhrinsa pysyvästi rammaksi. Osa sairastuneista joutui eliniäksi hengityslaitteeseen, "rautakeuhkoon". Polioon kehitettiin rokote 1954, mutta niin 40-luvun Newarkissa kuin muuallakin maailmassa tauti herätti huolta ja pelkoa. Tuntui siltä, että polio, tai lapsihalvaus, kuten sitä nimitettiin, saattoi iskea kehen tahansa, jopa aikuisiin. Näistä tunnetuin uhri oli myöhemmin presidentiksi noussut <b>Franklin D. Roosevelt</b>, jonka <a href="https://www.fdrlibrary.org/polio" target="_blank">oletetaan</a> saaneen tartunnan lapsuutensa partioleiriltä.<br />
<br />
Epätietoisuus taudin saamisesta johti monenlaisiin kuvitelmiin tehokkaista estotoimenpiteistä. Lapsilta kiellettiin pääsy puistoihin, pelikentille tai elokuvateattereihin, bussimatkat olivat kiellettyjä, samoin yleisten käymälöiden käyttö tai kulauksen ottaminen kaverin limsapullosta. Kylmää tuli välttää, hikoilua, leikkimistä vieraiden lasten kanssa, kirjastossa käyntiä, ruuan ostamista katukauppiaalta tai ruuan syöntiä ennen käsien huolellista pesua.<br />
<br />
<i>"Parhaana suojana poliota vastaan pidettiin, jos lapsi pääsi kokonaan
pois kaupungin kuumuudesta ja kesäleirille vuoristoon tai maaseudulle." </i><br />
<br />
Rothin pienoisromaanissa polio toimii kuvitteellisen tarinan tosipohjaisena kehyksenä. Tapahtumat kulkevat vääjäämättä, antiikin tragedian tavoin kohti katastrofia. Romaanin keskushenkilö pyrkii pitämään ohjaksista kiinni takertuen rooliinsa lasten valmentajana, ohjaajana ja kaitsijana. Epidemian alkaessa hän lohduttaa vanhempia ja valaa näihin uskoa:<br />
<br />
<i>"Te ette saa antaa huolen ettekä pelon kalvaa itseänne. Tarkeintä on, ettei tämä pelkobasilli tartu lapsiin. Kyllä tästä selvitään, uskokaa pois. Tehdään kaikki parhaamme ja pysytään rauhallisina ja suojellaan lapsia niin hyvin kuin vain voimme, niin kyllä tästä yhdessä selvitään..."</i><br />
<br />
Kun sairastuneiden lasten määrä alkaa kasvaa, Bucky saa päälleen epätoivoisten vanhempien syytökset: "<i>Annatte heidän riehua riehua kuin elukat siellä leikkikentällä - ja sitten ihmettelette, miksi he saavat polion! Teidän takianne! Tuollaisen piittaamattoman, vastuuttoman idiootin takia!"</i><br />
<br />
Huhupuheet taudin levittäjistä vellovat. Syyllisiä ovat milloin köyhistä italialaiskortteleista saapuvat rettelöitsijät, milloin värilliset siivoojat, jotka toivat poliobasillit slummeista. Joku arvelee, että kädestä käteen kulkeva paperiraha levittää tautia. Tai että polio etenee postin mukana. Mutta minkäs teet, "<i>ei kai postia voi jakamattakaan jättää? Koko kaupunkihan siitä seisahtuisi</i>". Kun tilanne äityy lopulta pahaksi, keksitään viimein, että polio leviää kaupungissa siellä asuvien juutalaisten takia. Siksi juutalaiset tulisi eristää...<br />
<br />
Epidemian alkuvaiheessa kaupungin viranomaiset harkitsevat leikkikenttien sulkemista. Mutta pormestari "<i>ei halunnut turhaan sotkea Newarkin poikien ja tyttöjen kesää</i>" ja päätti vielä odottaa asian kanssa. Sen sijaan avattiin kampanja "Kärpäselle kyytiä", jonka tarkoituksena oli estää sairauksia levittäviä kärpäsiä tunkeutumasta sisälle koteihin. "Hygieniatarkastajat" jakoivat ilmaisia kärpäslätkiä asuinalueille ja tarkistivat, että roskat ja jätteet oli kerätty kaduilta pois. Pormestari vakuutti, että "<i>raitis ilma ja auringonpaiste ovat tärkeimmät aseet, joilla tauti eliminoidaan... pitäkää päänne kylmänä... lätkikää armotta kärpäsiä. Kärpästen aiheuttamaa pahaa ei voi yliarvioida</i>".<br />
<br />
Suurimman ahdistuksensa hetkillä Bucky saa tukea morsiamensa lääkäri-isältä, joka huomauttaa polion olevan seurausta viruksesta, ei poikien pallopeleistä. Leikkivistä lapsista vain pieni osa sairastuu ja heistäkin vain vähäinen osa kaikkein vakavimpaan polion muotoon. "<i>Siksi onkin tärkeää olla liioittelematta vaaraa ja jatkaa normaaliin tapaan. Sinun ei tulisi tuntea syyllisyyttä mistään.</i>"<br />
<br />
Mutta edelleen lapset Buckyn ympärillä sairastuvat. Uusia tapauksia ilmenee päivittäin ja epätoivoiset ajatukset hyökyvät päälle:<br />
<br />
<i>"Kaikki ovat lapsia, ja koska polio jahtaa lapsia, se pyyhkäisee tämän paikan läpi ja tuhoaa heidät kaikki. Aina kun aamulla tulen paikalle, muutama lisää on kadonnut... Kulmakunta on tuhoon tuomittu. Yksikään lapsista ei selviä vahingoittumattomana, selvinneekö edes hengissä."</i><br />
<br />
Buckyn ystävät ovat kaikki Euroopassa taistelemassa vapauden puolesta natseja vastaan. Heikko näkö oli esteenä sille, että häntä ei mukaan joukkoihin huolittu, mistä Bucky tuntee syyllisyyttä. Kun polio alkaa tehdä tuhojaan kotimaisemissa, hänen voimattomuuden ja hyödyttömyyden tunteensa kasvavat. Uutiset Normandian maihinnoususta ja taisteluista Euroopassa korvautuvat kohta uutisilla kotirintamalla käynnissä olevasta sodasta:<br />
<br />
<i>"... uusien tapausten lukumäärä oli aina korkeampi kuin edellisenä päivänä. Lukujen vaikutus oli tietenkin lannistava ja pelottava ja tuskastuttava. Sillä nämä eivät olleet niitä persoonattomia lukuja, joita oli totuttu kuulemaan radiosta tai lukemaan lehdestä, niitä lukuja joilla ilmaistiin talon osoite tai ihmisen ikä tai kenkien hinta. Nämä hirvittävät luvut kuvasivat kauhistuttavan taudin etenemistä ja niiden vaikutus Newarkin kuudellatoista asuinalueella vastasi oikean sodan kaatuneiden, haavoittuneiden ja kadonneiden lukumäärien vaikutusta. Sillä oikeaa sotaa oli tämäkin, sotaa verilöylyineen, raunoineen, tuhoineen ja kirouksineen, sotaa ja sodan tuomaa hävitystä - sotaa Newarkin lapsia vastaan."</i><br />
<br />
Päästäkseen pakoon yhä pahenevaa tautitilannetta Bucky ottaa vastaan lasten uimaohjaajan pestin rannikolla. Leirillä on myös hänen ystävättärensä, jonka kanssa he suunnittelevat tulevia häitään. Mutta polio saavuttaa Buckyn myös täällä. Yksi lapsista alkaa saada oireita, oksentelua, päänsärkyä, kuumeilua ja jalkojen halvaantumista. Kohta sairastuneita alkaa olla muitakin. Leiri päätetään sulkea.<br />
<br />
Vielä oireettomana Bucky menee poliotestiin, missä testi osoittautuu positiiviseksi. Parin viikon jälkeen tauti puhkeaa myös hänellä:<br />
<br />
<i>"Ja lopulta jylläys alkoi - hirvittävä päänsärky, hervottomaksi vievä väsymys, ankara pahoinvointi, korkea kuume, sietämätön lihassärky, ja kun vielä kaksi vuorokautta oli kulunut, halvaus."</i><br />
<br />
Lopulta Bucky selviää poliosta, käy läpi ankarat hoidot, mutta pääsee sodan jo päättyessä viimein sairaalasta, "<i>epämuotoisena ja runneltuna</i>". Myöhemmin hän saa töitä postista ja tulee jotenkin toimeen saamallaan valtion palkalla.<br />
<br />
Rothin romaanin varsinainen tematiikka - omien valintojen, sattuman tai kohtalon merkitys ihmisen elämään - kirjoittautuu auki romaanin lopussa, jossa paljastuu romaanin kertojan yhteys tarinan päähenkilöön. Itsekin lapsena polion sairastanut kertoja tapaa Buckyn vuonna 1971, fyysisesti rampautuneena ja henkisesti katkeroituneena. Keskustelu tämän kanssa paljastaa "häpeän lannistaman" ihmisen, joka tuntee olevansa vain "miehen tyhjä kuori". Bucky katsoo olevansa syyllinen polion tartuttamiseen. Hän näkee itsensä taudinkantajana, joka kulki kuin "leikkikentän Lavantauti-Mary" lasten keskuudessa altistaen nämä taudille.<br />
<br />
Buckyn yhteenveto omasta elämästään on lohduton: <br />
<br />
<i>"Jumala tappoi äitini synnytykseen. Jumala antoi minulle isäksi varkaan. Kun olin vähän päälle kahdenkymmenen, Jumala antoi minulle polion, jonka minä puolestani annoin yli kymmenellle lapselle, ehkä vieläkin useammalle..."</i><br />
<br />
Kertojalle Bucky oli joskus esikuva ja ihailun kohde. Nyt tästä on tullut katkeroitunut, omaan kohtaloonsa käpertynyt raajarikko, joka ei kyennyt koskaan ajattelemaan elämäänsä muuna kuin sarjana onnettomuuksia ja vääriä valintoja. <br />
<br />
<i>"Hänen on löydettävä välttämätön syy tapahtumille. Epidemia riehuu, ja hän tarvitsee sille syyn. Hänen on kysyttävä miksi. Miksi? Miksi? Hänelle ei kelpaa selitykseksi, että se on järjetöntä, satunnaista, mieletöntä ja traagista. Hänelle ei kelpaa selitykseksi, että se on monistuva virus. Sen sijaan hän etsii epätoivoisesti syvempää syytä, tämä marttyyri, tämä maanikko, joka kyselee miksi, ja löytää syyn joko Jumalasta tai itsestään tai, mystisesti, salaperäisesti, niiden kauhistuttavasta sulautumisesta yhdeksi ja samaksi tuhoajaksi.</i>"<br />
<br />
<i>Nemesis</i> kuuluu Rothin myöhäiskauden tuotantoon, kirjailijan <a href="https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/books/reviews/nemesis-by-philip-roth-2093991.html" target="_blank">itsensä nimeämiin</a> pienoistarinoihin, "katalystisiin" kertomuksiin, joissa "päähenkilö ei kuole, mutta kaikki muut kuolevat". Yhdessä teosten <i>Jokamies</i>, <i>Tuohtumus</i> ja <i>Nöyryytys</i> kanssa se muodostaa sisällöllisesti, tai temaattisesti yhtenäisen sarjan, josta on löydettävissä halua ja kiinnostusta ja ymmärrystä yksilön elämänkolhuille. Tyylillisesti näissä pääsee näkyville kuin kirjalliseen näyteikkunaan Rothin suvereeni kertomuksellinen hallinta. Toisin tai ainakin toisin tavoin kuin kirjailijan laajemmissa ja moniaalle ryöpsähtävissä romaaneissa, näissä pienimuotoisissa taideteoksissa kaikki on keskitettyä ja tasapainossa tarinan kanssa.<br />
<br />
Romaanin eräässä <a href="https://www.theguardian.com/books/2011/sep/27/nemesis-philip-roth-review" target="_blank">arviossa</a> - vuonna 2011, siis vuosia ennen koronaa - väläyteltiin mahdollisuutta tulkita teosta allegorisena kertomuksena juutalaisuudesta, että polion kautta Roth olisi halunnut tarkastella antisemitismin vähittäistä tunkeutumista liberaaliin yhteiskuntaan. Vähän siis samaan tapaan kuin <b>Camus</b>'n <i>Rutto</i> olisi ollut kuvaus taistelusta fasismia vastaan. Onneksi arvioija heittää ajatuksensa samantien roskiin, toteaa tulkinnan vievän pahasti harhaan ja aliarvioivan romaanin muita ulottuvuuksia, joihin kuuluu kirjailijan tekninen taituruus ja se "taika", jolla tarina elää ja hengittää. <br />
<br />
Rothin Newarkissa poliolla on nimi, tai voi olla olematta. Ehkä se on Nemesis, tuo jumalten viha, kiukku, joka lasketaan matkaan, kun ihmisten ylimielisyys kantaa satoa. Tai ehkä on ylipäätään ylimielistä ajatella, että mitään, edes viruksia olisi saatettu tänne vain meidän kiusaksemme. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoGR9WnrVnJX-dcYbsKYXZ1hOz0Pht8URprBxGqCGKzZJoc3gmTBM79NDR0fLXxV0nbDPHlbYLv5ytL3T6FcTuWRhXsfQEXCAJvGx05nrhVjVFAK2gJn_MGCEjcA46bU1FH4St2aIF29Y/s1600/nemesis1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="785" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoGR9WnrVnJX-dcYbsKYXZ1hOz0Pht8URprBxGqCGKzZJoc3gmTBM79NDR0fLXxV0nbDPHlbYLv5ytL3T6FcTuWRhXsfQEXCAJvGx05nrhVjVFAK2gJn_MGCEjcA46bU1FH4St2aIF29Y/s400/nemesis1.jpg" width="196" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alfred Rethel: Nemesis </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-33683534752710506572020-04-26T23:14:00.000+03:002021-11-08T09:59:15.915+02:00Epidemiakirjallisuutta (5)Herran vuonna 1348 kymmenen jalosukuista nuorta päättää karistaa Firenzen rutonrumentamat pölyt jaloistaan ja ottaa suunnan maaseudulle. He pakenevat kaupungissa vallitsevaa anarkiaa, tapainturmelusta ja rikollisuutta, ja kun suurin osa nuorten omaisistakin on joko kuollut tai kaikonnut kuka ties minne, mitään erityistä syytä jäädä keskelle tuhoa ja hävitystä ei ole. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6lGzvSnPyOcOasqgU6FGy1vKAh30YMDior4fSgHLj42GVhnXwSiy1E7Ae4xnLYJCKKHMxN-5WE8D5jBS-SXl16RSAIIdUaTqCupGIyIbiEQKt4TAzPNREdV6scv9sYY3ZP3WqS2zyR9w/s1600/20200426_164227.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="904" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6lGzvSnPyOcOasqgU6FGy1vKAh30YMDior4fSgHLj42GVhnXwSiy1E7Ae4xnLYJCKKHMxN-5WE8D5jBS-SXl16RSAIIdUaTqCupGIyIbiEQKt4TAzPNREdV6scv9sYY3ZP3WqS2zyR9w/s400/20200426_164227.jpg" width="225" /></a></div>
Niinpä nämä seitsemän lahjakasta, kaunista ja kunniallista naista sekä kolme iloluontoista ja hienokäytöksistä miestä asettuvat palvelijoineen parin tunnin päähän kaupungista, metsäisen kukkulan suojassa sijaitsevaan linnaan, jonka ympärillä luonto hehkuu ja kukkii. Palvelijakunnalle jaetaan tehtävät ja vastuut, ja pitääkseen yllä myönteistä mieltä ja karkottaakseen surut ja murheet seurue järjestäytyy ja sopii, että kullekin päivälle valitaan päivän ohjelmasta vastaava valtias. Tarkoituksena on viihtyä keskenään pelejä pelaten, musiikista ja tanssista nauttien sekä tarinoita kertoen. Seuraavien kymmenen päivän aikana kukin heistä tulee kertomaan yhden päivän aikana yhden tarinan.<br />
<br />
Näistä asetelmista käynnistyy <b>Giovanni Boccaccion</b> kertomuskokoelma <i>Decamerone</i>, jota pidetään paitsi länsimaisen suorasanaisen novellikirjallisuuden lähtölaukauksena myös yhtenä tärkeimmistä keskiajan mielenmaisemaa kuvaavista kirjallisista dokumenteista. Teoksen käsikirjoitusversioita on levinnyt teoksen valmistumisvuodesta 1353 lähtien. Varhaisin säilynyt painettu laitos on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1470.<br />
<br />
Teoksen kirjoittaja Boccaccio syntyi 1313 (tai 1314) Pariisissa (joidenkin lähteiden mukaan Firenzessä) italialaisen kauppiaan ja ranskalaisen, jälkipolville tuntemattomaksi jääneen naisen suhteesta. Lapsuutensa, koulunsa ja suurimman osan elämäänsä Boccaccio vietti Firenzessä, mutta opiskeli kaupallisten aineiden ohella myös lakia Napolissa. Kauppiasta isänsä tavoin tai edes lakimiestä Boccacciosta ei kuitenkaan koskaan tullut, vaan kiinnostus kohdistui pikemminkin vanhoihin teksteihin, runouteen ja kirjallisuuteen. Antiikin kulttuuri ja latinankielen monipuolinen hallinta kuuluivat Boccaccion repertuaariin. <b>Danten</b> ja <b>Petrarcan</b> ohella Boccacciota pidetäänkin yhtenä keskeisimmistä antiikin sivistyksen ja humanismin välittäjähahmona myöhemmän renessanssin tarpeisiin. <br />
<br />
Ennen kuin <i>Decamerone</i> sai sisältönsä ja muotonsa Boccaccio oli kokeillut kirjallisia taitojaan kansankielisen runouden ja proosan parissa. Jako latinan- ja kansankielellä kirjoitettujen tekstien välillä määrittää keskeisesti Boccaccion kirjailijaprofiilia; kirjallisuuden historiaan hän on jäänyt italiankielen kehittäjänä ja uudistajana, kun hänen itsensä arvostamat latinankieliset tutkielmat antiikin jumalista tai kuuluisten miesten elämänkerroista ovat hautautuneet kirjallisiksi kuriositeeteiksi.<br />
<br />
<i>Decamerone</i> on se Boccaccion teoksista, josta hänet edelleen parhaiten tunnetaan. Tuotannnosta löytyy toki muitakin palavaa, vaarallista ja katkeraa rakkautta käsitteleviä teoksia, mutta tässä "inhimillisen komedian" kokoelmassa aiheen kevyt ja suora käsittely on vedonnut jälkipolviin vahvimmin. Sadasta tarinasta, jutusta, kaskusta, kertomuksesta on luettu milloin keskiajan kansankulttuurin juurevuutta, rappeutuneen munkkilaitoksen kritiikkiä, ulkokultaisuuden moralisointia, psykologisen kerronnan ensitapailuja tai keskiajan porvariston mielenmaisemaa. Danten <i>Jumalaisen näytelmän</i> (1321) tavoin <i>Decameroneen</i> kätkeytyy Euroopan keskiajan historia, mutta vailla kosketusta jumalallisuuteen.<br />
<br />
Ja kun maan päällä ollaan, eurooppalaisten kaupunkien vitsauksena olleet tautiepidemiat toimivat teoksessa kirjoittajan johdatuksena ihmiselon iloja ja suruja käsitteleviin kertomuksiin. Rutto on saapunut Firenzeen:<br />
<br />
<i>Ei tiede eivätkä inhimilliset varotoimenpiteet mahtaneet mitään tälle kamalalle kulkutaudille. Turhaan perustettiin terveydenhoitolautakuntia, jotka lakkaamatta puhdistuttivat kaupungin katuja, turhaan kiellettiin sairailta sisäänpääsy, turhaan annettiin lukuisia neuvoja terveyden säilyttämiseksi.</i><br />
<br />
Itämailta Eurooppaan kulkeutunut tauti lyö näkyvät merkkinsä sitä sairastaviin:<br />
<br />
<i>... sairauden alkaessa saivat niin miehet kuin naiset nivusiinsa ja kainalokuoppiinsa paiseita - jotkut ison omenan tai munan kokoisia, jotkut pienempiä - joita kansa nimitti ruttopaiseiksi. Ennen pitkää nämä paiseet levisivät sairastuneen koko ruumiiseen... käsivarsiin ja reisiin ilmaantui mustia tai sinertäviä läiskiä, jotka levisivät muuallekin ruumiiseen, toisilla isoina ja harvoina, toisilla pieninä ja lukuisina... Hyvin harvat tautiin sairastuneista toipuivat. Melkein kaikki kuolivat kolmen päivän kuluessa edellä kuvattujen merkkien esiintymisestä - ilman kuumetta ja muita sairauden oireita.</i><br />
<br />
Sairaus leviää kulovalkean tavoin ihmisestä toiseen:<br />
<br />
<i>Tälle hirveälle taudille antoi yhä suurempaa vauhtia se, että se tarttui sairaista terveihin yhtä helposti kuin tuli tarttuu sitä lähellä oleviin kuiviin tai öljyllä valeltuihin esineihin. Ja rutto tarttui jopa siitäkin, että tuli koskettaneeksi sairaille kuuluneita vaatteita tai muita esineitä.</i><br />
<br />
Kohta sairastuneita aletaan hylkiä ja karttaa ja ihmiset etsivät pelastusta kuka mistäkin:<br />
<br />
<i>Monet arvelivat että kohtuullinen elämä ja kaikesta ylellisyydestä pidättäytyminen lisäisi huomattavasti heidän vastustuskykyään. He muodostivat pieniä piirejä ja elivät erossa muista sulkeutuneina sellaisiin huoneisiin, joissa ei ollut ketään ruttoon sairastunutta.</i><br />
<br />
On niitäkin, jotka arvelevat, että nyt on syytä "juoda runsaasti, pitää hyviä päiviä, kulkea laulaen ja leikkiä laskien, tyydyttää... kaikki halunsa sekä nauraa sille, mitä oli tulossa". Jotkut uskovat karkottavansa taudin ruokkimalla aivojaan aromaattisilla hajuaineilla, "koska ilma oli raskasta ja ruumiiden, sairaiden ja lääkeaineiden saastuttamaa". Ja tietenkin monet katsovat turvallisimpana keinona paeta kaupungista. Jäämään pakotetut alkavat karttaa toisiaan ja pysyttelevät toisistaan etäällä:<br />
<br />
<i>... veli hylkäsi veljensä, setä veljentyttärensä, sisar veljensä ja vaimo miehensä. Ja mikä vielä pahempaa ja uskomattomampaa oli, että isät ja äidit kieltäytyivät katsomasta ja hoitamasta omia lapsiaan...</i><br />
<br />
Tauti kohtelee samanarvoisesti kaikkia kansanosia, mutta ne jotka eivät pääse pakoon, odottavat kohtaloaan kodeissaan:<br />
<br />
<i>... heitä sairastui tuhansia päivässä ja he makasivat hoidotta ja avutta ja kuolivat melkein kaikki. Monien elämä päättyi yleisellä tiellä, yöllä tai päivällä. Toiset kuolivat kotiinsa, ja heidän naapureilleen kertoi kuolemantapauksesta se hirvitttävä haju, joka levisi mätänevistä ruumiista. Ja kaupunki oli kuolleita täynnä.</i><br />
<br />
<i>Decameronen</i> johdanto-osa ei voisi olla kauempana kokoelman lyhytkertomuksista, joissa käsitellään, ei karkeasti, mutta suorasukaisesti lemmeniloja ja ihmisten toisilleen tekemiä jekkuja, pieniä sydänsuruja, ulkoisten vastusten voittamista tai jalomielisyyttä osoittavia tekoja. Tarinoiden kevyt ote toimii vastapainona kertojan alkuun kuvaamalle tilanteelle, josta löytyy todellisia yhtymäkohtia myös Boccaccion itsensä kokemaan ruttoepidemiaan 1300-luvun Firenzessä.<br />
<br />
Pohjaa Boccaccion löysi aiheelleen myös hyvin tuntemastaan antiikin kirjallisuudesta, jossa <b>Lucretiuksen</b> (100-l. eaa.) ja <b>Thukydideen</b> (460-l. eaa.) ruttoa käsittelevät tekstit toimivat lähteinä. Itse asiassa myös <i>Decameronen</i> rakenteellinen ratkaisu kehyskertomuksineen on lainaa itämaisesta kerronnasta ja se tunnetaan muun muassa arabialaisesta satukokoelmasta <i>Tuhannen ja yhden yön tarinat</i>. Niin ikään monet kokoelmasta löytyvien kertomusten aiheet on otettu sellaisenaan tai muokattu eurooppalaisesta, arabialaisesta tai aasialaisesta tarinaperinnöstä, kansantarinoista, liturgisesta kirjallisuudesta tai Boccaccion suuresti ihailemalta Dantelta.<br />
<br />
Kirjallisuudenhistoria on eräänlainen tekstien epidemia, joten sinänsä Boccaccion kertomusten alkuperän häipyminen historian hämärään on vain taudin normaalia kulkua. Boccaccion kirjoittamat tarinat ovat sittemmin kulkeutuneet eteenpäin muille (<b>Chaucer</b>, <b>Luther</b>, <b>Lessing</b>, <b>Shakespeare</b> ym.) ja modernit suoratoistoversiot erilaisine tallenteineen (kirjat, elokuvat) ovat pitäneet tekijän nimen kirjallisuuden kartalla. Onpa kokoelman sisältävästä eräästä kertomuksesta saatu aikoinaan 1800-luvulla laadittua nk. haukkateoria kirjallisuudentutkimuksen työkaluksi kuvastamaan symbolien ja motiivien käyttöä perinteisen, ja kyllä, boccacciolaisen, novellin tukirankana. Boccaccion erityisesti naisille "huviksi", "neuvoksi" ja iloksi" osoitetun teoksen tarinoista kehkeytyi kirjallisuuslajin prototyyppi sadoiksi vuosiksi.<br />
<br />
Kirjailija oli vielä "jutelmia" - kuten hän itse niitä nimittää - kirjoittaessaan väkevästi kansankielisen kirjallisen esittämisen kannalla, olihan Suuri Dante laatinut oman pääteoksensa juuri tällä. Mutta Boccaccion mieli alkoi hitaasti kääntyä kansankielen käyttöä vastaan, ja lopulta hänet saatiin vain vaivoin estettyä tuikkaamasta tuleen muulla kuin latinaksi laatimiaan tekstejä. Boccaccio ei kirjoituksillaan omaisuutta kerännyt. Viimeiset elinvuotensa hän käänsi Homerosta latinaksi, tutki ja selitti <i>Jumalaista näytelmää</i> ja julkaisi Dantea koskevan tutkielmansa. Hänelle oli tiettävästi jo tarjottu Danten tutkimukseen perustettavaa yliopistollista oppituolia, mutta köyhyys ja sairaudet ja myös tuska läheisen tukijan, mentorin ja ystävän Petrarcan kuolemasta veivät hänet lopulta hautaan 62 vuotiaana 1375.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwkPG8ISgo9nWLEceLl1tleXi3KNkAL2xGpLB2oSkU1NKMQUzp6bJpnzmFxcVJrTbbZuida7noZSqo260uyXcFbJb8QL-fjHG9qPNcr9cTNinSnlLglg73YetLlieDw7pdlOWX-IWevw/s1600/boccaccio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="750" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwkPG8ISgo9nWLEceLl1tleXi3KNkAL2xGpLB2oSkU1NKMQUzp6bJpnzmFxcVJrTbbZuida7noZSqo260uyXcFbJb8QL-fjHG9qPNcr9cTNinSnlLglg73YetLlieDw7pdlOWX-IWevw/s320/boccaccio.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Korona-mukaelma Andrea del Castagnon 1400-luvulla Boccacciosta tehdystä maalauksesta. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Giovanni Boccaccio: <i>Decamerone</i>. Suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen. Tammi 1995 (1947).<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-9897113372461476382020-04-10T17:03:00.000+03:002021-11-08T10:00:47.480+02:00Epidemiakirjallisuutta (4)Aivan äkkiä, ilman ennakkovaroitusta tai mitään havaittavaa syytä, ihmiset alkavat sokeutua. Näkökyky häipyy kesken kaiken, vaikka autolla ajaessa:<br />
<br />
<i>Jalkakäytäville kerääntynyt uusi jalankulkijajoukko näki miten paikalleen jääneen auton kuljettaja huitoi tuulilasin takana käsillään samalla kun takana jonottavat ajoneuvot tööttäilivät vimmatusti. Jotkut kuljettajat olivat jo nousseet autoistaan työntääkseen epäkuntoon joutuneen syrjään tukkimasta liikennettä, he koputtivat kiivaasti auton suljettuihin ikkunoihin ja sisällä istuva mies käänsi päätään heihin päin ja milloin mihinkin suuntaan, hän näytti huutavan jotain, suun liikkeistä voi havaita että hän toisti yhtä ja samaa sanaa, tai ei yhtä vaan oikeammin kolmea, kuten kävi ilmi kun joku viimein onnistui avaamaan oven, Minä olen sokea.</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWKNde49nCSuK0cfa07qc5mAjEkBx2GkUmIrjAfs1tNbV0w4sk08nToZ7OE3ux-h07iwj2krzSjyYDPHAYzx_RNymBscoEhy2Aid7NAQFyBJPhjVsdL0v_ptOLuR-ZLPSczwbxGTsepVs/s1600/1088.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="709" data-original-width="465" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWKNde49nCSuK0cfa07qc5mAjEkBx2GkUmIrjAfs1tNbV0w4sk08nToZ7OE3ux-h07iwj2krzSjyYDPHAYzx_RNymBscoEhy2Aid7NAQFyBJPhjVsdL0v_ptOLuR-ZLPSczwbxGTsepVs/s400/1088.jpg" width="261" /></a></div>
<br />
Portugalilaisen <b>José Saramagon</b> romaanissa <i>Kertomus sokeudesta</i> (1995) "valkotaudiksi" nimetty epidemia kulkee kuin rutto ihmiseltä toiselle. Autossa sokeutunut tartuttaa kohta häntä auttamaan tulleen, tosin vilppi mielessä toimineen miehen, myöhemmin silmälääkärin ja sen myötä kaikki odotushuoneessa olijat. Vastaavankaltaisia tapauksia löytyy pian muualtakin ja tarinan nimeämättömän valtion poliitikot ryhtyvät toimiin ja tarjoavat ratkaisuksi karanteenia:<br />
<br />
<i>... kaikki sokeutuneet tuli kerätä yhteen ja eristää, samoin kuin kaikki heidän kanssaan fyysisessä kosketuksessa tai välittömässä läheisyydessä olleet, jotta vältyttäisiin enemmiltä tartunnoilta, ottaen huomioon että sairastumistapausten määrä kasvoi suurin piirtein tavalla, jota matematiikassa on tapana kutsua geometriseksi sarjaksi.</i><br />
<br />
Näin tehdään ja alussa näyttää siltä, että tilanne on hallinnassa. Mutta outo oireyhtymä jatkaa leviämistään, eivätkä viranomaisten toimenpiteet riitä. Kokoukset, seminaarit ja palaverit päättyvät yhä useammin tilanteeseen, jossa osallistujat sokeutuvat kesken kaiken itse. Lehdet, radio ja televisio suuntaavat kohta mielenkiintonsa epidemian dramaattisiin seurannaisvaikutuksiin ja koskettaviin ihmiskohtaloihin. Hallitus muuttaa myös taktiikkaansa ja tarjoaa eristämisen sijasta ratkaisuksi perheiden velvoitetta pitää sokeutuneet kotona. Mutta kun yhä useammassa perheessä kaikki sokeutuvat, hallitus tekee taas täyskäännöksen ja ottaa hallintaansa hylätyt tehtaat, tyhjät urheiluhallit ja varastot. Sokeat on tarkoitus kerätä näihin tiloihin ja vedota hyväntekeväisyysjärjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin, jotta apua vaativia voidaan auttaa.<br />
<br />
Mutta yksikään teko, "poppakonsti" tai toimi, mikään ei pysähdytä epidemiaa. Sokeiksi tulleet ihmisjoukot vaeltavat tyhjillä, autonromuista, ulosteista ja kaikenlaisesta roinasta tukkeutuneilla kaduilla. Kaupat, teatterit, museot, sairaalat, kaikki julkiset tilat ovat muuttuneet paikoiksi, joista ihmiset hakevat suojaa sateelta, tuulelta ja kuolleita ihmisiä järsiviltä koirilta. <br />
<br />
Saramagon romaanissa ihmisten näkökyvyn massiivisesta menettämisestä seuraa yhteiskunnan kaikkien rakenteiden luhistuminen. Tapahtuman etenemistä lukija seuraa ainoan näkökyvyn säilyttäneen henkilön silmin. Hänen rinnallaan (taustallaan ja yläpuolellaan) kulkee ilkikurinen kertoja, joka tuo synkkään ja raadolliseen, julmaan, joidenkin väkivaltaisten kohtausten myötä jopa vastenmieliseen tarinaan tarpeellista kepeyttä. Erään todistajan epäsuora kerronta katkeaa, kun kertoja päättää äkkiä muuttaa kerrontatyyliään:<br />
<br />
<i>Joitakin välttämättömiksi katsottuja irrallisia lausahduksia lukuun ottamatta mustalappuisen vanhan miehen kertomusta ei tästä alkaen seurata enää kirjaimellisesti, vaan sen korvaa suullisen esityksen tyylitelmä, joka pyrkii täsmällistä ja tarkoituksenmukaista sanastoa käyttämällä korostamaan varsinaista tietoainesta.</i><br />
<br />
Lukijan etäännyttäminen tarinasta toimii myös, kun kertoja muistuttaa itseään: "<i>... vertauksissa pitää olla varovainen, ei saa laukoa ajattelemattomasti, mitä sylki suuhun tuo</i>." Kerrontaan kätkettyjen nyrjähdysten myötä tuntuu kuin lukijaa haluttaisiin sopivin väliajoin muistuttaa, että kysymys on alaotsikon mukaisesti kertomuksesta, kuvitteellisesta tarinasta tai aikuisten sadusta, jonka kertoo meille enemmän tai vähemmän epäluotettava tyyppi.<br />
<br />
Romaanissa seurataan pienen ihmisryhmän selviytymistä poikkeusoloissa. Juonellisesti kertomus etenee näiden karanteeniolosuhteiden kuvauksesta vapautumiseen järkyttävistä oloista vielä lohduttomampaan maailmaan. Isompi kuva raottuu hitaasti ja juuri, kun toivo paremmasta huomisesta alkaa pettää, sairaus hellittää otteensa ja, kuten raamatullisesti voisi todeta, sokeat saavat taas näkönsä. Loppuun kirjoittautuu myös tarinan allegorinen opetus:<br />
<br />
<i>Minkä takia meistä tuli sokeita, Sitä minä en tiedä, ehkä syy joskus onnistutaan selvittämään, Tahdotko kuulla mitä minä arvelen, No mitä, Minä luulen ettei me tultu sokeiksi vaan ollaan sokeita, Sokeita jotka näkevät, Sokeita jotka näöstään huolimatta eivät näe.</i><br />
<br />
Tarinansa vertauskuvallisuuteen kirjailija viittasi <a href="https://www.nobelprize.org/prizes/literature/1998/saramago/lecture/" target="_blank">Nobel-puheessaan</a> (1998) todeten kirjoittaneensa romaanin muistuttaakseen ihmisiä siitä, mitä he ovat hiljalleen menettämässä: järjenkäytön, toistensa kunnioittamisen, pyrkimyksensä totuuteen ja inhimillisyytensä. Kirjailijana hän katsoi vaatimattomasti olevansa vain kertomustensa henkilöiden "oppipoika", joka on löytänyt itsensä heidän kauttaan.<br />
<br />
Kirjailijan ammatti näin katsottuna on elämän allegoriaa, joten samaan muottiin kelpaa myös <i>Kertomus sokeudesta</i>. Saramago oli elämänsä loppuun asti tunnustuksellinen kommunisti ja instituutioiden (EU, Maailmanpankki, katolinen kirkko) arvostelija. 90-luvun alussa hänen romaaninsa <i>Jeesuksen Kristuksen evankeliumi </i>otettiin maan hallituksen toivomuksesta pois arvostetun kirjallisuuspalkinnon ehdokkuudesta. Saramagoa syytettiin uskonnon pilkkaamisesta. Tapahtumien seurauksena hän muutti vapaaehtoiseen "maanpakoon" Lanzarotelle, missä kuoli 2010. Romaanin henkilöiden kyvyttömyys nähdä ympärillään oleva yhteiskunta kaikkine valtasuhteineen peilautuu siten kirjailijan poliittiseen agendaan. <br />
<br />
Oma lukunsa on Saramagon tyyli, jossa epäkonventionaaliset lauserakenteet vyöryvät pidäkkeettä ilman kappalejakoja, välimerkkejä käytetään luovasti ja näkökulmaa vaihdetaan henkilöstä toiseen niin, että varomaton lukija kompastuu ja eksyy. Tekstimassa sai <a href="https://www.theguardian.com/books/2006/apr/15/featuresreviews.guardianreview16#maincontent" target="_blank">aikoinaan</a> <b>Ursula Le Guinin</b> lopettamaan <i>Sokeiden</i> lukemisen ja pitämään kirjailijaa ärsyttävänä kielenkikkailijana ja teeskentelijänä. Toisella yrityksellä romaani oli puolestaan liian pelottava. Joten hän päätti kulkea teokseen kirjailijan varhaisemman tuotannon kautta, ja sitten tärppäsi. Hän oppi, että Saramagoa pitää lukea hitaasti. - Avoimin silmin, sanoisi joku kömpelöiden kielikuvien taitaja.<br />
<br />
---<br />
José Saramago: <i>Kertomus sokeudesta</i>. Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi 1997.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-72405742990818153782020-04-02T17:09:00.001+03:002020-04-03T10:59:08.871+03:00Joutavuuksia JoutomaastaModernin kirjallisuuden ikoneista moni on ylitse muiden, mutta runouden saralla ei kuitenkaan liene <b>T. S. Eliotin</b> ylittänyttä. Hänen 1922 ilmestynyt runoelmansa <i>Autio maa</i> kiinnosti aikanaan ja edelleen se nousee aika ajoin valokeilaan - siihen spottiin, jossa tinkataan tiukkaan, mutta vapaaseen muotoon tuotetun tekstin merkityssisältöjä tai ylipäätään runouden mahdollisuuksia välittää jotakin ajastaan ja kirjoittajastaan.<br />
<br />
Näissä keskusteluissa <i>Autio maa</i> on milloin mitäkin, itämaista filosofiaa läntisillä mausteilla, antiikin ja keskiaikaisten myyttien törmäyttämistä Lontoon pubi-interiööriin tai kirjailijan kielellistä leikittelyä ja pakoa arkielämästä. Jälkimmäiseen viittasi pari vuotta sitten viimeksi <i>Guardianin</i> blogisti, joka <a href="https://www.theguardian.com/books/booksblog/2018/feb/13/ts-eliot-the-waste-land-mental-illness" target="_blank">totesi</a> ykskantaan Eliotin teoksen olevan "kaikkien aikojen paras kirjallinen tulkinta mielisairaudesta".<br />
<br />
Ei Eliotilla toki helppoa ollut tuossa vaiheessa, kun runoelmaa alettiin pistää pakettiin. Helppoa ei ollut ennen sitä, eikä pitkään aikaan sen jälkeen. On puhuttu kirjailijan hermoromahduksesta, joka johtui vaikeasta avioliitosta, mahdottomuudesta yhdistää päivätyötä pankissa kirjoittamiseen ja ihan vain oman mielen rakenteesta, jossa arkea askellettiin ohuiden, katkeamispisteeseen hioutuneiden herkkien hermojen varassa. Mutta olisi silti pöyhkeätä väittää, että Eliotin teoksen salat olisi tuolla kuitattu. <br />
<br />
<i>Autio maa</i> ilmestyi suomeksi 1949 ja toisen kerran 1992. Viimeisin suomennos, <b>Markus Jääskeläisen</b> kääntämänä ja <a href="https://www.parkkokustannus.fi/tseliot/" target="_blank">Kustannusliike Parkon kustantamana</a>, ja uudella suomenkielisellä nimellä <i>Joutomaa</i>, tuli ulos eilen, huhtikuun koronaan 2020. Satavuotiaana klassikkona se pistää meidät edelleen pohdiskelemaan sanojen, sanankäytön, kirjallisuuden, kirjoittamisen, kulttuurin ja historian osuutta siihen, mitä me olemme tai mitä meistä on tullut. Mikä on se joutomaa, josta nyt hohkataan?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnqL2m_TDqzS0rvvvuPwLRZqlGwKshCEZ7SA58M14iI7LzTB-312_YQtNVfC-wwr_w8BPeLQJ2xvZvDsR81Gmb4DHUo22b2ZQMSIfTGxBlNwUMYgdyfhH3RXMzLRNJr1sujqaQ8Dhfj1A/s1600/joutomaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="201" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnqL2m_TDqzS0rvvvuPwLRZqlGwKshCEZ7SA58M14iI7LzTB-312_YQtNVfC-wwr_w8BPeLQJ2xvZvDsR81Gmb4DHUo22b2ZQMSIfTGxBlNwUMYgdyfhH3RXMzLRNJr1sujqaQ8Dhfj1A/s400/joutomaa.jpg" width="215" /></a>Joutavuuksia Eliotin ympärillä on aina ollut ja keskusteluja kirjailijan yksityiselämään liittyvistä asioista, kuten suhteestaan ensimmäiseen vaimoonsa (joka vietti elämänsä viimeiset vuodet mielisairaalassa), väitetystä juutalaisvastaisuudesta ja yhteyksistä ranskalaisiin äärikansallismielisiin, taipumuksesta moralisointiin ja hyökkäyksistä moderneja taiteentekijöitä vastaan, sosiaalisesta kömpelyydestä ja ylimielisyydestä.<br />
<br />
<a href="https://www.telegraph.co.uk/news/2020/01/02/ts-eliots-letter-beyond-grave-did-not-have-sexual-relations/" target="_blank">Viimeisin isku</a> tulee haudan takaa, viidenkymmenen vuoden aikaviiveellä. Eliotilla oli opiskeluaikanaan 1910-luvun Yhdysvalloissa, Harvardissa, suhde <b>Emily Hale</b> -nimisen naisen kanssa. Suhde oli ilmeisen läheinen, mutta ei johtanut avioliittoon. Halen sijaan Eliot valitsi puolisokseen <b>Vivienne Haigh-Woodin</b>. Avioliitto oli katastrofi molemmille osapuolille, mutta kesti kuitenkin parikymmentä vuotta.<br />
<br />
Eliotin ja Halen yhteydenpito ei kuitenkaan katkennut aivan täysin. He tapasivat toisiaan, kun brittiläistynyt Eliot vieraili Yhdysvalloissa opettamassa. Keskinäinen kirjeenvaihto oli myös vilkasta. Vuosien 1932-47 välillä Eliot kirjoitti Emilylle tuhatkunta kirjettä. Suhde ei ilmeisesti koskaan johtanut tämän pitemmälle, mutta enemmän tai vähemmän lämpimät keskinäiset välit heillä oli. Ehkä voidaan puhua ystävyyssuhteesta.<br />
<br />
Eliotista tuli sittemmin julkisuuden henkilö ja nobelisti (1948). Emily säilytti Eliotin kirjeet ja lahjoitti ne myöhemmin Princetonin yliopistolle tutkimuskäyttöä varten. Lahjoitus tehtiin 1956 sillä ehdolla, että kirjeitä pääsevät tutkijat tonkimaan vasta 50 vuoden päästä siitä, kun toinenkin heistä kuolee. Eliot astui taivaaseen 1965, Emily neljä vuotta myöhemmin, 1969.<br />
<br />
Tammikuussa 2020 tuli sitten vihdoinkin se hetki, jolloin uteliaimmat Eliot-tutkijat pääsivät aarteeseen käsiksi. Tätä hetkeä ennakoiden Eliotin perikunta julkaisi kirjailijan jo 1960 laatiman kirjelmän, jossa kerrotaan tuosta suhteesta Eliotin omasta näkökulmasta. Kun hän nimittäin aikoinaan sai kuulla, että hänen Emilylle kirjoittamansa henkilökohtaiset kirjeet oli säilytetty ja arkistoitu, hän oli ollut raivona, eli englantilaisittain todettuna, "eittämättömän yllättynyt", ja katsoi parhaaksi hieman taustoittaa ja selitellä kyseistä ihmissuhdetta jälkipolville.<br />
<br />
Eliotin näkemys ei silittele Emilyä. Kun hän lopulta valitsi Emilyn sijasta Viviennen, hän teki sen syystä, että Emily ei ymmärtänyt Eliotin runoutta. "Emily Hale olisi tappanut runoilijan minussa; Vivienne koitui minulle melkein kuolemaksi, mutta hän sentään piti runoilijan hengissä." Samalla Eliot tulee antaneeksi tuolloin jo edesmenneelle ensimmäiselle vaimolleen kunniaa <i>Aution maan</i> syntyprosessiin vaikuttavana tekijänä. No, hieman kyseenalaista kunniaa, mutta kuitenkin.<br />
<br />
Vanheneva Eliot toteaa tuolloin olleensa syvästi rakastunut Emilyyn ja tehneensä päätöksen raskain mielin. Kirjeenvaihto piti tavallaan suhdetta yllä, mutta mitä pitemmälle se ehti, sitä vakuuttuneempi Eliot oli päätöksensä oikeellisuudesta. Vuoteen 1947 tullessa hän jo huomasi, miten vähän heillä oli yhteistä. Emilyllä ei ollut halua, eikä kykyä ymmärtää runoutta, ei myöskäään "keskittymiskykyä". Monissa asioissa Emily osoitti "huonoa makua".<br />
<br />
"Rakkauteni Emilyyn oli harhaa ja kirjeet, joita hänelle kirjoitin, olivat harhaisen miehen käsialaa, joka yritti epätoivoisesti uskotella itselleen olevansa sama mies kuin oli ollut 1914", Eliot toteaa ja jatkaa: "Naida Emily olisi ollut vielä suurempi erehdys kuin oli liitto Vivienne Haigh-Woodin kanssa."<br />
<br />
Eliotin Emilylle laatimien kirjeiden sisältö lienee tätäkin kirjoittaessa jonkun kirjallisuudentutkijan luupin alla, joten jatkoa tarinalle on varmasti tulossa. Sitä odottaessa on parempi ottaa ote <i>Joutomaasta </i>ja lukiessa palata ikään kuin jonnekin sanakäytön ja -voiman alkulähteille, sinne missä ihmisiä tehdään. Ja unohtaa hetkeksi maalliset murheet. Markus Jääskeläisen älyllä ja herkällä vaistolla tulkitsemat säkeet antavat viitteitä alkukielisen version voimasta.<br />
<br />
Tästä eteenpäin Eliotin runoelman alku kuuluu suomeksi näin:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Huhtikuu on julmin kuukausi, se siittää</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>muiston haluun, herättää</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>hengettömät juuret</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kevään sateeseen.</i></div>
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-11096142194296392712020-03-29T14:31:00.001+03:002021-11-08T10:00:51.953+02:00Epidemiakirjallisuutta (3)<b>Edgar Allan Poen</b> (1809-49) kertomus <i>Punaisen surman naamionäytelmä</i> julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1842. Goottilaista kauhukertomusperinnettä mukaileva tarina ilmestyi <i>Graham's Magazine</i>-lehdessä, jonka avustavana toimittajana Poe oli aloittanut vuotta aiemmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJcZPvgyOA2Xu_ixBMHmGvYXROkcvhZkK302SuF92OCMRaO2hYmz27LPbgJpm5KOwrP8Xfh6ajIqvVRqG8WAxVk-MLIe434Yp1xNskZnjaj1K2FUU41quMsT-1AL5wx0tSS4KnwhVLO-Y/s1600/flat%252C1000x1000%252C075%252Cf.u1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="764" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJcZPvgyOA2Xu_ixBMHmGvYXROkcvhZkK302SuF92OCMRaO2hYmz27LPbgJpm5KOwrP8Xfh6ajIqvVRqG8WAxVk-MLIe434Yp1xNskZnjaj1K2FUU41quMsT-1AL5wx0tSS4KnwhVLO-Y/s320/flat%252C1000x1000%252C075%252Cf.u1.jpg" width="244" /></a></div>
Poen yhteistyö lehden kanssa jäi lyhytaikaiseksi, mutta muutamankin kuukauden aikana hän ehti saada nimeä kärjekkäänä kirjallisuuskriitikkona ja suosituiksi osoittautuvien kertomusten laatijana. Näistä aikaa kestävimmiksi ovat osoittautuneet rikoskirjallisuuden lajityyppiä ennakoineet tarinat (näistä ensimmäinen, <i>Rue Morquen murhat</i> ilmestyi lehdessä 1841) sekä kauhua ja symbolistista mystiikkaa sisältävät tarinat.<br />
<br />
<i>Punaisen surman naamionäytelmä</i> ilmestyi alkujaan nimellä <i>The Mask of the Red Death: A Fantasy</i> ja vasta kolmisen vuotta myöhemmin nykyisin tunnetulla nimellä, jossa huomion painopiste on naamionäytelmässä, ei niinkään itse naamiossa. Nimi ohjaa lukemista kohti kertomuksen kokonaiskompositiota, jossa erikoisesta juhlasta ja sen kulisseista muodostuu juhliin saapuvaa kuokkavierasta merkittävämpi tekijä.<br />
<br />
Hurjan epidemian äärellä tässäkin tarinassa ollaan, jo sen alkusanoissa:<br />
<br />
<i>Punainen surma oli pitkään autioittanut maata. Niin tuhoisaa, niin hirveää kulkutautia ei ollut koskaan ollut. Veri oli sen ilmestysmuoto ja sinetti: veren puna ja veren kauhistus. Tuli vihlovia kipuja ja äkillinen huimaus, runsas verenvuoto huokosista ja kuolema. Helakanpunaiset läiskät uhrin ruumiissa ja eritoten kasvoissa olivat rutonjulistus, joka sulki sairastuneen kanssaeläjiensä avun ja myötätunnon ulkopuolelle. Taudin kulku: sairauden eteneminen ja päättyminen tapahtui puolessa tunnissa.</i><br />
<br />
Tarinan nimihenkilö, ruhtinas Prospero on eristäytynyt hovinsa kanssa omistamansa luostarin suojiin. Luostarin linnaa muistuttavaa rakennusta suojaa muuri, jonka rautaportit on hitsattu kiinni. Sisätiloja majoittaa tuhat "virkeää ja hilpeää" hovin vallasväkeen kuuluvaa isännän ystävää. Linnassa juhlitaan vailla huolta huomisesta. Ilveilijät, improvisaattorit, balettitanssijat ja muusikot tarjoavat ohjelmaa, ruoassa riittää ja viini virtaa. Kun karanteenista on kulunut puolisen vuotta ruhtinas päättää järjestää naamiotanssit.<br />
<br />
Kuten arvata saattaa, kuolo korjaa lopulta koko kurja porukan. Mutta ennen sitä tarinan kertoja vie meidät salaperäisen linnan sisätiloihin, joiden seitsemässä salissa juhlat pidetään. Ruhtinas, joka on mieltynyt "eriskummallisuuksiin", on antanut sisustaa kunkin saleista eri väreillä. Labyrintin lailla toisiinsa kytkeytyneistä saleista yksi on sinisävyinen, toinen purppuranpunainen, vihreän, oranssin, valkoisen ja violetin sävyiset huoneet vastaavanvärisine ikkunoineen löytyvät nekin. Mutta pelottavin on kokonaan mustilla samettiverhoilla sisustettu huone, jossa ikkunat ovat "syvän verenpunaiset".<br />
<br />
Mustasta huoneesta löytyy myös "jättiläiskokoinen eebenpuinen kello", jonka sisuksista tunnin välein kajahtava ääni saa musiikin, ilonpidon, tanssin ja naurun hetkeksi loppumaan. Viimeisen lyönninäänen häipyessä kaikki jatkuu taas kuin ennenkin.<br />
<br />
Poen vain muutaman sivun mittainen tarina on tulvillaan elämän ja kuoleman symboliikkaa. Sitä ovat mutkien kautta toisiinsa kytkeytyvät huoneet ja kohtalon kello, jonka lyönnit muistuttavat meitä kuolevaisuudestamme. Kun muissa huoneissa sykkii elämä, viimeinen, musta huone on ainoa, jonka tummalle matolle ei kukaan uskalla astua.<br />
<br />
Mutta lopulta kello lyö kaksitoista kertaa ja bilekansa saa huomata, että seuraan on liittynyt epäkorrektilla asullaan vieraita häiritsevä hahmo:<br />
<br />
<i>Hahmo oli pitkä ja luiseva ja verhoutunut kiireestä kantapäähän hautavaatteeseen. Kasvot peittävä naamio oli valmistettu niin huolella muistuttamaan kuolonkankeaa vainajaa, ettei lähinkään tarkastelu vaivatta havainnut petosta. Mutta tämän olisivat villit juhlijat vielä sietäneet, joskaan eivät hyväksyneet. Kyseinen komeljanttari oli kuitenkin mennyt niin pitkälle että oli pukeutunut Punaiseksi surmaksi. Hänen vaatteensa olivat </i>veren<i> tahrimat...</i><br />
<br />
Kuten arvata saattaa, Poen tarinaa on aikojen saatossa <a href="https://interestingliterature.com/2019/05/a-short-analysis-of-edgar-allan-poes-the-masque-of-the-red-death/" target="_blank">tulkittu monesta eri suunnasta</a>. Siitä on löydetty allegoriaa ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää kuolema osana elämää, linnan outo sisustus väreineen on saanut huomiota värisymboliikasta kiinnostuneilta. Seitsemän huoneen vertautuminen seitsemään kuolemansyntiin on kiinnittänyt tarinaa keskiaikaiseen kuvastoon goottilaisessa kauhuperinteessä. Ruhtinaan nimi Prospero puolestaan vie meidät <b>Shakespearen</b> maailmaan ja tämän myöhäisdraamaan <i>Myrsky</i>, jossa samanniminen ruhtinas on ajettu maanpakoon syrjäiselle saarelle. Tai ehkä Prospero on Poe itse, joka haluaa paeta, kun maailma potkii päähän. Entäpä jos koko tarina onkin vain unta? Kertoja vie meidät päähenkilön mielensisäiseen maailmaan. Tarinassahan viitataan aivan suoraan tämän väitettyyn mielenvikaisuuteen.<br />
<br />
Itse epidemia, tuo "punainen surma", voidaan ehkä yhdistää paiseruttoon tai koleraan, joista jälkimmäisen tuottamaa ikävää jälkeä Poe oli saanut todistaa 1830-luvun Yhdysvalloissa. Kuolemansairauden kanssa Poe teki myös läheistä tuttavutta novellin
kirjoittamisajankohtana, kun hänen vaimollaan todettiiin tuberkuloosin
ensioireet. Puolen tunnin taudinkulku ensioireista kuolemaan on sen sijaan niin hurjaa menoa, että se voi olla mahdollista vain kuvitteellisessa maailmassa.<br />
<br />
Poen lyhytkertomus on sittemmin inspiroinut laajalti monia taiteentekijöitä. Versioita aiheesta on nähty niin kirjallisuudessa kuin teattereiden lavoilla, kankailla tai kuvaruuduilla. Musiikintekijät ovat nekin olleet monesti asialla. Kovinkaan yllättävää ei liene se, että videopelit ja metallibändit idästä länteen ja pohjoisesta etelään ovat löytäneet tarinasta kimmoketta. Kuten tämäkin poppoo:<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/EyyPmtQ5dWI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/EyyPmtQ5dWI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<br />
Edgar Allan Poe: <i>Punaisen surman naamionäytelmä. Kootut kertomukset</i>. Suomentanut Jaana Kapari. Teos 2006.Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-47016706313557417662020-03-21T13:00:00.002+02:002021-11-08T10:00:55.767+02:00Epidemiakirjallisuutta (2)Rotat ryömivät koloistaan ensin:<br />
<br />
<i>Neljäntenä päivänä alkoi kuolevia rottia tulla esiin kokonaisina laumoina. Niitä nousi komeroista, lattioitten alta, kellareista ja likaviemäreistä pitkinä horjuvina jonoina. Valoon päästyään ne alkoivat kieriskellä ja nytkähdellä ja kuolivat ihmisten välittömään läheisyyteen. Käytävät ja kadut kaikuivat öisin vinkaisuista, joita ne päästelivät kuolinkouristuksissaan. Kaupungin laidoilla niitä lojui aamuisin katuojissa, mikä turvonneena ja jo mätänemässä, mikä jäykkänä ja viikset vielä pystyssä. Jokaisen kuonossa oli pieni veripisara.</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm7GY7LMgGkhBvwxVsRaEZp419En_K96a2gol_uUXNjIyfqt_jmRUleXI01npT5NXs8fC3jtPDNQqb8egyn0VPK0yJbh0BfbUBkIH2X_1ueKFMSvYHHeMxETc3xfwg1suJoZ0NIm0STuU/s1600/20200321_125342.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="979" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm7GY7LMgGkhBvwxVsRaEZp419En_K96a2gol_uUXNjIyfqt_jmRUleXI01npT5NXs8fC3jtPDNQqb8egyn0VPK0yJbh0BfbUBkIH2X_1ueKFMSvYHHeMxETc3xfwg1suJoZ0NIm0STuU/s320/20200321_125342.jpg" width="195" /></a></div>
<br />
<b>Albert Camus'n</b> <i>Rutto</i> oli ilmestyessään 1947 kirjallinen hitti, mitä edesauttoi moni seikka. Sen kirjoittajalla oli jo nimeä nuorena, karismaattisena radikaalina, eikä hauska ja hieman eksoottinen ulkonäkö tehnyt haittaa sekään. Toisin kuin monilla muilla vasemmistoälyköillä, Camus'lla ei ollut koulutustaustaa eliittiyliopistoissa ja hän kuului ikänsä puolesta jo seuraavaan sukupolveen.<br />
<br />
Myös julkaisuajankohta oli otollinen. Ranskan miehitysajasta oli kulunut muutama ratkaiseva vuosi, jolloin oli alettu hieman kyllääntyä urheisiin partisaanimuisteluihin ja haluttiin siirtää katsetta tulevaan tai edes jonnekin muualle. Tähän saumaan kolmikymppisen Camus'n romaani tuli sopivasti.<br />
<br />
Allegoriana Ranskan taistelusta miehittäjiä vastaan <i>Ruttoa</i> aluksi luettiin, ja taidetaan pitkälle edelleen lukea. Romaani sijoittuu jonnekin 1940-luvulle ja Algeriaan, jonka pohjoisrannikolla sijaitsevaan Oranin kaupunkiin ilmaantuu ruttoepidemia, kuin tyhjästä, kuten taudit monta kertaa tulevat. Ensiksi kuolevat rotat, sitten tauti alkaa tappaa ihmisiä. Romaanissa ulkopuolinen kertoja, tapahtumien kronikoitsija raportoi tapahtumia muutaman keskushenkilön kohtalon kautta.<br />
<br />
Camus'n kylmän viileä ja samalla sensitiivinen, kristillistä ja humanistista moraalia mittaileva kerrontaote miellytti aikanaan, joskin herätti myös vastustusta. Kirkkaamman poliittisen sanoman läpivienti olisi paremmin kelvannut äärivasemmiston ja kansallismielisten pirtaan, eikä Camus'n teoksesta huokuvaa filosofista otetta oikein haluttu ymmärtää. Hänen henkilöidensä suulla kun annetaan ymmärtää, että elääkseen on parempi hyväksyä asiat sellaisina kuin ne tulevat ja yrittää tehdä parhaansa. Valinta on aina yksilön.<br />
<br />
Romaanin allegorinen lukutapa <a href="https://www.theguardian.com/books/2001/nov/17/albertcamus" target="_blank">johdatti syyttäjät puhisemaan</a> Camus'n antihistoriallisuudesta, siitä, että Camus tekee fasismista "irrationaalisen" (<b>Beauvoir</b>) ja etiikan laitakin on vähän niin ja näin, jos siitä puuttuu historiallinen ymmärrys (<b>Barthes</b>). Lukevalle yleisölle romaanista luettava lempeä pohdiskelu hyvyydestä, epäitsekkkyydestä, anteeksiannosta ja valintojen tekemisen vaikeudesta upposi paremmin. Kun tähän yhdistyi sormen heristelyn välttely ja naturalistinen kerronta (niin kuin vain ranskalainen sen osaa), lopputulos häkellyttää edelleen.<br />
<br />
<i>Esikaupungissa vanhan miehen astmapotilaan naapurissa paineli muuan mies houreissaan nivusiaan ja antoi ylen. Kaularauhaset olivat vieläkin turvonneemmat kuin talonmiehellä. Toinen puoli kaulaa pullistui paiseeksi ja puhkesi kuin mätä hedelmä.</i><br />
<br />
Camus'n on sanottu siirtäneen romaaninsa kolmeen keskeiseen henkilöön paitsi monia omaan elämäänsä kytkeytyviä tekijöitä myös maailmankatsomuksensa. Sairauksista hänellä oli kokemuksia nuoruudessa puhjenneen ja myöhemminkin elämää varjostaneen tuberkuloosin myötä. Elämä eristyksessä, johon romaanin Orienin asukkaat pakotetaan, oli tuttua kirjailijalle. <i>Rutossa</i> taistelu epidemiaa vastaan johtaa jotkut ymmärtämään tekojensa välttämättömyyden, nousemaan oman edun tavoittelusta yhteisen hyvän tekemiseen tai näkemään koko taudin osana kysymystä vastarinnasta tai kapinasta.<br />
<br />
<i>Rutossa</i> tauti etenee vääjäämättömästi, julmalla voimalla, kunnes laantuu ja häipyy yhtä yllättäen kuin tulikin. Työtä tehdessään se niittää ihmisiä, eikä armahda edes lapsia:<br />
<br />
<i>Lapsi nytkähti heikosti voihkaisten miltei kaksin kerroin, aivan kuin olisi saanut iskun vatsaansa. Ruumis jähmettyi kouristuksenomaisesti täristen pitkiksi sekunneiksi vääristyneeseen asentoon, ikään kuin luuston hauras varsi olisi taipunut ja rutissut ruton raivokkaan, kuumeisen tuulen voimasta. Puuskan mentyä ohi ruumis herpautui, kuume näytti hellittävän ja jättävän läähättävän lapsen myrkylliseen, kuoleman tuntuiseen lepotilaan. Sitten syöksähti polttava hyöky ruumiin lävitse kolmannen kerran kohotttaen sen kaarelle, lapsi käpertyi vuoteen pohjalle, pyöritti päätään mielettömästi kuin liekeissä ja heitti peitteen syrjään. Suuria kyyneleitä tulvahti polttavan kuumien silmäluomien alta ja vieri pitkin lyijynharmaita kasvoja.</i><br />
<br />
Camus'n romaanilla on tietenkin yhteys toisen maailmansodan tapahtumiin ja Ranskan kohtaloon natsien miehityksen alla, joten sen näkemiselle vertauskuvana löytyy perusteita. Vaikka romaaniin ei tosiasiallista lähihistoriaa ole suorasanaisesti kirjoitettu. Jostakin ulkopuolelta saapuva uhka pistää yhteiskunnan sekaisin ja ihmiset käyttäytymään kenet tapojensa vastaisesti, kenet luonteensa mukaisesti. Oli tuo uhka tahtia marssivat sotilassaappaat tai näkymätön vihollinen.<br />
<br />
Mielenkiintoista lukea Camus'n romaania juuri nyt ja tässä. Allegoriasta ei ole jälkeäkään, kun taudin pelästyttämät ihmiset pakotettuina tai vapaaehtoisesti jättävät kaupungin kadut ja kaupat. Tämä lienee 40-luvun Oranin ja maaliskuun 2020 kuvaa Berliinistä, New Yorkista, Pariisista tai Helsingistä:<br />
<br />
<i>Vain kuutamo valaisi harmaita talorivejä ja katuja, joiden suoria linjoja ei katkaissut ainoakaan tumma puunlatva. Äänettömyyttä ei rikkonut kulkijan askel, ei koiran haukahdus. Kaupunki oli silloin vain ryhmä massiivisia, elottomia talokuutioita, joitten lomassa entisaikojen suurmiesten ja unohdettujen hyväntekijöiden vaiteliaat, ikuisiksi ajoiksi pronssiin kahlitut patsaat koettivat rauta- tai kivikasvoineen olla edes jonkinmoisina muistona siitä, mikä kerran oli ollut ihminen.</i><br />
<br />
--- <br />
Alber Camus: <i>Rutto</i>. Suomentanut Juha Mannerkorpi (1948). Uuden tarkennetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi. Otava 1995.<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-83815948050719611482020-03-16T15:52:00.002+02:002021-11-08T10:01:00.036+02:00Epidemiakirjallisuutta (1)Kirjallisuuden klassikoille epidemiat ovat ravintoa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*</div>
<br />
Ensiksi hän tunsi imelän, desinfiointiaineen lääkkeenomaisen hajun, näki sitten talojen kylkiin liimattuja, epämääräisesti laadittuja viranomaisvaroituksia ja kuuli vältteleviä kommentteja kauppiailta tai hotellin johtajalta. Huhut kertoivat, että jotakin outoa oli kaupungissa tapahtumassa.<br />
<br />
<i>Sairastuneiden, kuolleidenkin lukumäärän väitettiin kohoavan kahteenkymmeneen, neljäänkymmeneen, jopa toiselle sadalle, ja heti sen jälkeen saatettiin kiistää koko kulkutaudin esiintyminen tai ainakin todeta, että sairaustapaukset olivat olleet yksittäisiä ja muualta kulkeutuneita. Siellä täällä lehdissä näkyi vakavia varoituksia ja vastalauseita, koska paikalliset viranomaiset olivat antautuneet vaaralliseen peliin. Varmuutta ei voinut saada mistään.</i><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvMTJ7si2MvmOMnMFYTU5E5SJ9enKBfR8EYb2vNu4jy_rCpX__iwOzdxIt0o2XPotGpSwawqohyphenhyphenGJTD9tRIkpPbH2SRt_HmdBcIu2zihxTOVOUseUchc-cDHjUACO7jKjIIbxZ7xB_4wA/s1600/9513148475.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="201" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvMTJ7si2MvmOMnMFYTU5E5SJ9enKBfR8EYb2vNu4jy_rCpX__iwOzdxIt0o2XPotGpSwawqohyphenhyphenGJTD9tRIkpPbH2SRt_HmdBcIu2zihxTOVOUseUchc-cDHjUACO7jKjIIbxZ7xB_4wA/s320/9513148475.jpg" width="197" /></a><b>Thomas Mannin</b> pienoisromaanissa <i>Kuolema Venetsiassa</i> (1913) päähenkilö vaeltaa helteessä hikoilevan laguunikaupungin toreilla ja kujilla ja seuraa katseellaan ihmisiä. Viisikymppinen kirjailija elää taiteilijuutensa kriisiä, katsoo epäillen aikaansaannoksiaan, jotka ovat saaneet tunnustusta muilta, mutta joissa hän itse näkee vain merkityksettömiä kompromisseja ja vain vähäisiä jälkiä ammoin nuoruuteen unohtuneesta idealismista.<br />
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
Kohta ympäristöstä noukitut poikkeamat saavat selityksen. Virallisen selityksen takaa helteen ja širokko-tuulen aiheuttamista haitallisista vaikutuksista paljastuu kohtalokkaampi vitsaus. Intian "lämpimiltä rämesoilta" on levinnyt Eurooppaan kolera, joka on kylvänyt kauhuja eri puolilla maailmaa. Taudinsiemenet ovat nyt kulkeutuneet kauppiaiden matkassa Välimeren yli ensiksi eteläiseen Italiaan, sitten pohjoiseen. Venetsiassa pistäytynyt itävaltalainen turisti on kotimaahansa palattuaan menehtynyt tautiin ja tieto epidemiasta saavuttaa kohta myös saksankieliset lehdet.</div>
<br />
Venetsian viranomaiset ryhtyvät välittömästi tarpeellisiin toimiin, mutta saastuneiden elintarvikkeiden, ahtaiden kujien ja kuuman ilmanalan matkassa tauti leviää. Kahdeksankymmentä prosenttia sairastuneista kuolee mitä tuskallisimmin:<br />
<br />
<i>Siinä ei elimistö edes kyennyt erittämään verisuonista tihkuvia valtavia nestemääriä. Muutaman tunnin kuluessa sairas kuivui, ja hänen verensä käytyä pikimäisen sitkeäksi hän tukehtui pahoista kouristuksista kärsien ja hiljaa valittaen. Onnekas se, joka sairastuttuaan ja hiukan pahoinvoinnista kärsittyään heti vaipui syvään tajuttomuuteen, niin kuin joskus kävi, eikä siitä enää juuri herännyt.</i><br />
<br />
Samaan aikaan kaupungin sairaalat alkavat täyttyä sairastuneista. Pelätään pakokauhua, joka voisi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin niin matkailuelinkeinon kuin kulttuuritarjonnan puolella. Siksi viranomaiset jatkavat edelleen salailuaan ja ongelmien peittelyä. Mutta, kuten kertoja toteaa, kansa kyllä tietää, mistä on kysymys. "Alemmissa kansankerroksissa" tilanne johtaa kohta moraalin höltymiseen ja "valonarkojen ja epäsosiaalisten viettien" rohkaistumiseen. Rikollisuus ja siveettömyys rehottaa. Murhat, humalassa toikkarointi ja ryöstöt ovat jo arkipäivää. "... ammattimainen haureudenharjoitus sai tunkeilevia ja ylettömiä muotoja, jotka muutoin olivat täällä tuntemattomia ja jotka tunnettiin vain maan eteläosissa ja itämailla."<br />
<br />
Mannin 1910-luvun alussa, ennen ensimmäistä maailmansotaa kirjoitetussa laajassa novellissa on näkyvissä aikakauden taiteilijapiirien viehtymys kuolemaan ja dekadenssin, rappion ja rappeutumisen tematiikkaan, jossa seksuaalisten patologioiden ja perversioiden käsittelylle löytyy sijaa niillekin. Tarinan päähenkilön, <b>Gustav Aschenbachin</b> pään sisällä kulkevat mietteet taiteen tekemisestä ja täydellisestä taideteoksesta esitetään kehyksessä, jossa kaupunkia riivaava kulkutauti yhdistyy vanhenevan miehen kauneudenjanoon ja -kaipuuseen. Kuolema on läsnä niin kertomuksen antiikin tragediaa jäljittelevässä rakenteessa kuin suorissa ja epäsuorissa viittauksissa kuolevia kyyditseviin lauttureihin tai gondoleihin, jotka mustina muistuttavat kelluvia ruumisarkkuja.<br />
<br />
Epidemia on tarinan viitekehys, joka kulkee kuin sisään hengitettynä Aschenbachin mieleen. Hän kauhistuu ja kammoksuu rakastumistaan neljätoistavuotiaaseen poikaan, jonka jokaista liikettä, katsetta ja elettä hän etäältä seuraa:<br />
<br />
<i>... hän juoksi paikalle, juoksi märkänä kenties suoraan merestä, hän viskoi kiharoitaan, ja kun hän ojensi kätensä seisoen toisen jalkansa varassa, toisen jalan levätessä varpaitten varassa, hänen vartalonsa kiertyi ja taipui erinomaisen viehättävästi, sulokkaan rohkeasti, rakastettavan ujosti, jalosyntyisen velvoittavaa mielllyttämisenhalua ilmentäen. Hän lojui pitkällään, kylpypyyhe rinnan ympärille kietaistuna, hennon jäntevää käsivarttaan hiekkaan nojaten ja leuka kämmentä vasten painettuna...</i><br />
<br />
Nuoren pojan olemuksesta tulee Aschenbachille pakkomielle. Hän on järkyttynyt ja voimaton, kuin "demonin valtaan langenneena". Julkaisuajankohtana Mann korosti itse kertomuksensa taiteellis-esteettistä puolta väistellen siitä luettavaa homoeroottista latautuneisuutta. Kun kirjailijan päiväkirjoja myöhemmin tämän kuoleman jälkeen alettiin julkaista (1975), juhlitun ja Nobelilla palkitun taiteilijan seksuaaliset mieltymykset tulivat julki. Viimeistään tämän jälkeen Mannin teoksista luettaville piilomerkityksille lankesi tärkeä rooli.<br />
<br />
Tarina päättyy matkailijoiden hylkäämälle autiolle rannalle, jossa kuoleva kirjailija näkee viimeisen kerran ihailunsa ja kaipuunsa kohteen. Hänen elämänsä on ollut porvarillisen esikuvallista, puhtaan muodon etsintää. Hän oli, kertojan sanojen mukaan, "taltuttanut tiedon ja järjen ja kasvanut ironian ulottumattomiin". Hän oli "kieltäytynyt hyväksymästä turmiota ja hylännyt paheellisuuden." <b> </b><br />
<br />
<b>Platonin</b> <i>Faidrosta</i> siteeraten kertoja pohjustaa sitten Aschenbachin viimeistä näkyä - ja oivallusta - toteamalla, että tieto ja ymmärrys ei ole "arvokasta eikä ankaraa; se on oivaltavaa, ymmärtävää ja anteeksiantavaa, se on ryhditöntä ja muodotonta; sitä kiehtoo tuho ja turmio, se on tuho ja turmio".<br />
<br />
<i>Ja hänestä tuntui, kuin tuo kalpea ja suloinen sielujen saattelija tuolla etäällä hymyilisi hänelle, kutsuisi häntä ja ikään kuin kohottaisi kätensä lanteeltaan ja viittoisi eteenpäin, leijuisi hänen edellään äärettömyyteen, lupausten valtakuntaan.</i><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
* </div>
<br />
Mannin tarinan viipyilevä, haikea tunnelma välittyi myöhemmin upeasti <b>Lucino Viscontin</b> elokuvaversioon (1971), jossa päähenkilöstä oli tehty säveltäjä. Mutta kaikilta muilta osin tarinan hienostunut käsittely oli yhtä pienoisromaanin kanssa. Jopa elokuvan läpikulkeva ja loppukuvaan nouseva <b>Mahlerin</b> musiikin käyttö on perusteltua jo sillä, että Mann itse arvosti Mahleria ja piti tämän 8. sinfoniaa "täydellisenä taideteoksena". Mahler kuoli samoihin aikoihin, kun Mann kirjoitti kertomustaan. Kirjailijan tuntema suru ja menetys on siroteltu Venetsian kujille, joilla hän myös itse usein kulki.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/36QBU474nqM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/36QBU474nqM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
---<br />
Thomas Mann: <i>Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia</i>. Suomentanut Oili Suominen. Tammi 1985.Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-56287849067335872832020-03-06T11:15:00.002+02:002020-03-06T20:19:32.695+02:00Maailmanloppu tuli ja meniSaksassa 70- ja 80-luvuilla kasvaneiden lasten ja nuorten kapoisille hartioille sälytti globaalia vastuuta ja apokalyptisiä kauhukuvia kirjailija, jota monet pitävät saksankielisen kirjallisuuden yhtenä tärkeimmistä. Lastenhuoneen seinille ydinsodan ja -tuhon maisemia roiskinut <b>Gudrun Pausewang</b> (1928-2020) kuoli tämän vuoden tammikuussa, mutta jätti jälkeensä yli sadan teoksen tuotannon, josta riittää pureskeltavaa vielä pitkään - tai niin kauan kuin maailma elää ja hengittää. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaVrmfdhKP6cBg26vajuoXCVQ4-T3btCks2EGeaEKOnjmNaqmL6WKxT5NGehi0lWtOidxxkIoz_x67dXJQu4P7HYvlDRJ1pdu61bmw9QYe_T0HGXFlKGXiTrMLNSm3YbnC7UDt3w1JIFw/s1600/40948493_303.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="394" data-original-width="700" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaVrmfdhKP6cBg26vajuoXCVQ4-T3btCks2EGeaEKOnjmNaqmL6WKxT5NGehi0lWtOidxxkIoz_x67dXJQu4P7HYvlDRJ1pdu61bmw9QYe_T0HGXFlKGXiTrMLNSm3YbnC7UDt3w1JIFw/s320/40948493_303.jpg" width="320" /></a></div>
Pausewangin teosten myyntiluvut nousevat yli 5 miljoonaan, joten vähäisestä tai tuntemattomasta suuruudesta ei ole kysymys. Erilaisia kirjallisia kunnianosoituksia riittää niitäkin. Suurimmat kaupalliset voitot hän saavutti lapsille ja nuorille osoitetuille romaaneilla, joista 70- ja 80-luvuilla kirjoitetut dystopiat maailmasta ydintuhon jälkeen herättivät eniten huomiota. Pausewangin synkät sävyt osuivat yksiin Saksassa samaan aikaan heränneen ympäristötietoisuuden ja atomisodan uhkan sekä ydinvoiman vastaisuuden kanssa.<br />
<br />
Avainteokset, joilla Pausewang ui ajan lapsia traumatiosivaan virtaan, olivat ydinsodan jälkeistä maailmaa kuvannut <i>Die letzten Kinder von Schewenborn</i> (1983) ja Tshernobylin onnettomuuden herätteenä syntynyt<i> Die Wolke</i> (1987). Näistä löytyy, kuten <a href="https://www.welt.de/kultur/literarischewelt/article205352355/Gudrun-Pausewang-Sie-brachte-die-Apokalypse-in-die-Kinderzimmer.html" target="_blank">Welt-lehden</a> kirjoittaja Pausewangia muistellessaan kirjoittaa, "kuvauksia, joita on mahdoton unohtaa: kampaan harjattaessa tarttuvia hiuksia, tai ilman silmiä syntyvä lapsi. Teosten perussävy on lohduton."<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitK9RAo2rcqTRYQOQFAcNq7YCx100UjyrI0NCwDlnl1gPQ2sxt3ERAkeB8tdnfppnq6cZsppps_fG1JsJi0PWj4VRuKUogGkQYpPACiZOmcb3Ny1O9hnNQwlseyPl4QtQCIZl3B8YEVJQ/s1600/58007_1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="704" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitK9RAo2rcqTRYQOQFAcNq7YCx100UjyrI0NCwDlnl1gPQ2sxt3ERAkeB8tdnfppnq6cZsppps_fG1JsJi0PWj4VRuKUogGkQYpPACiZOmcb3Ny1O9hnNQwlseyPl4QtQCIZl3B8YEVJQ/s320/58007_1.jpg" width="220" /></a>Pausewangin käsittelemät <a href="https://www.spiegel.de/kultur/literatur/gudrun-pausewang-ist-tot-die-wolke-autorin-mit-91-jahren-gestorben-a-3c1ef2d3-5f6b-4d24-9f5a-58c172fa61a0" target="_blank">teemat</a> sodan ja rauhan kysymyksistä ympäristön tuhoutumiseen, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen tai tilintekoon natsimenneisyyden kanssa tuovat jo sellaisinaan tummia sävyjä kerrontaan. Pausewang itse kasvoi natsihenkisessä perheessä ("Isäni oli vakaumuksellinen natsi ja minusta kasvatettiin pikku-natsi."), valmistui myöhemmin opettajaksi ja työskenteli Etelä-Amerikassa ja asui Länsi-Saksassa 70-luvun alusta. Lapsuutensa kokemuksiin poliittisesti intomielisen isän varjossa hän palasi monissa yhteyksissä. <br />
<br />
Pausewangin arvostus ei ollut niinkään hänen kirjallisissa tai taiteellisissa ansioissaan kuin halussaan ja kyvyssään vaikuttaa. Tämän hän myös itse myönsi. Häntä kiusasi se, miten ihmiset välttävät epämiellyttävien asioiden käsittelyä. Hänen tarkoituksensa oli tehdä ikävät asiat näkyväksi. Tavoitteessaan Pausewang onnistui. Kirjat herättivät keskustelua, myös tuohtunutta, mutta olivat kohta osa koulujen pakollista lukuohjelmaa. Kirjallisuuspalkintoja tuli yksi jos toinenkin. Poliitikot ottivat niin ikään osansa menestyksestä: Vihreän puolueen kärkinimi luki Pausewangia äänikirjaksi asti.<br />
<br />
Armoton, karu ja siloittelematon näkemys tuhon jäkeisestä maailmasta sai tuolloin varmasti monet lapset itkemään itsensä uneen. Sen sijaan, että olisi pahoitellut ja lohduttanut pieniä lukijoitaan, kirjailija <a href="https://www.spiegel.de/geschichte/die-letzten-kinder-von-schewenborn-horror-schocker-kinderliteratur-a-959122.html" target="_blank">pyysi anteeksi</a> sitä, että oli siloitellut asioita: "Kirjassani olen kuvannut katastrofin ja sen seuraukset paljon vähäisempinä ja harmittomimpina mitä ne oikeasti olisivat. Halusin, että joku tarinassa on sentään sellaisessa kunnossa, että kykenee kertomaan kaikesta."<br />
<br />
Useat <a href="https://www.spiegel.de/geschichte/die-letzten-kinder-von-schewenborn-horror-schocker-kinderliteratur-a-959122.html" target="_blank">kriitikot</a> tuntuivat tuolloin myös allekirjoittavan kirjailijan näkemyksen. Asioista, myös niistä ikävistä pitää kertoa lapsille suoraan ja siloittelematta. Pausewangin uskallusta saattaa nämä osaksi lasten maailmaa pidettiin kunnioitettavana. "Kuolleet joet ja kuolevat metsät, tuhotut niityt ja myrkytetyt juomavedet ovat todellisuuttamme. Luojan kiitos, meillä on vielä kirjailijoita, jotka eivät halua ruokkia lukijoitaan turhilla toiveilla", eräskin kriitikko totesi.<br />
<br />
Muutaman vuoden takaisessa (2014) <i>Spiegelin</i> <a href="https://www.spiegel.de/geschichte/die-letzten-kinder-von-schewenborn-horror-schocker-kinderliteratur-a-959122.html" target="_blank">artikkelissa</a> viitataan Pausewangin kohdalla ajan henkeen, joka oli kovin toisenlainen kuin tänään. "Pedagoginen kauhushow" oli tuolloin Saksassa laajalti hyväksyttyä ja sitä harjoitettiin käsittelemällä monia erilaisia aiheita ulottuen natsimenneisyydestä aina inhorealistisiin kuvauksiin huumeiden käytön vaikutuksista. Katsottiin, että lasten kasvattaminen yhteiskuntatietoisiksi ja vastuullisiksi edellyttää asioiden avointa käsittelyä. Aikanaan näistä kauhutarinoilla kyllästetyistä lapsista kasvoi vanhempiaan vastaan kapinoivia aikuisia, jotka kanavoivat taistelunsa punkin, juppiuden ja hedonismin epäpoliittiseen asenteeseen.<br />
<br />
Tarina on varmasti kuvattua monisyisempi, mutta sinänsä mielenkiintoista ajatella - tai muistuttaa mieleen - miten keskeisesti kirjallisuus vaikuttaa, tai on ainakin vaikuttanut maailmaan, jossa elämme tänään. Eikä mikä tahansa kirjallisuus, vaan nimenomaan lapsille ja nuorille suunnattu kirjallisuus. Pausewangin edustamasta yhteiskunnallisen lastenkirjallisuuden traditiosta löytyy esimerkkejä myös Suomesta, eniten varmasti 70-luvulta, jolloin politisoituminen ja arjen estetiikka (muistattehan <b>Maikki Harjanteen</b> <i>Minttu</i>-kirjat tai <b>Gunilla Wolden</b> Suomessa suositut <i>Teemu</i>-kirjat) oli kunniassa. Siinä sivussa perinteinen satu sai kyytiä, joskin sen kunnianpalautus oli sitten seuraavien vuosikymmenten tehtävä.<br />
<br />
Suoranaista Pausewangin kaltaista tajunnanräjäyttäjää ei meiltä löytynyt, nykykäsityksen mukaan ehkäpä onneksi. Mutta vakavilla aiheilla uusvalistuksen hengessä pelattiin esimerkiksi <b>Camilla Mickwitzin</b> kuvakirjasarjoissa (<i>Jason</i>-kirjat) tai sellaisessa heräävän ympäristötietoisuuden ja kansalaisaktivismin klassikossa kuin <b>Leena ja Inari</b> <b>Krohnin</b> lastenkirjassa <i>Vihreä vallankumous </i>(1970). Jälkimmäisessä <a href="https://sananvapauteen.fi/artikkeli/256" target="_blank">jotkut</a> tosin näkivät myös "propagandaa vallankumouksen, esivallan vastustamisen ja ilkivallan puolesta".<br />
<br />
Pausewangin visiot tuhon jälkeisestä maailmasta ja kituliaasta elämästä siinä ovat sen sijaan 2010-luvun nuortenkirjallisuuden vakioaineistoa, myös meillä. Niissä rankkuus tosin kytkeytyy ehkä enemmän tieteis- ja seikkailukertomuksen muotoon kuin sormea heristävään varoitteluun.<br />
<br />
2017 Pausewangille myönnettiin tuotannostaan Saksan nuorisokirjallisuuspalkinto. Suomeksi hänen teoksiaan ei ole saatavilla.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0Hmms5MuiQy3OGCPo8haL0L4hdNFe121lPwPL1YwNmhlgMyhfEAZ4OinOgAiijlrK1s4m1rJQyNxrjXI_eDLq0YU5nRDl1uznY19W4AcudL6CfXQDXguYymfxWVEWEttSbyXhsNPNaVo/s1600/51Rhy4eWxIL._AC_SX466_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="466" data-original-width="466" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0Hmms5MuiQy3OGCPo8haL0L4hdNFe121lPwPL1YwNmhlgMyhfEAZ4OinOgAiijlrK1s4m1rJQyNxrjXI_eDLq0YU5nRDl1uznY19W4AcudL6CfXQDXguYymfxWVEWEttSbyXhsNPNaVo/s200/51Rhy4eWxIL._AC_SX466_.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-73866382146544107872020-02-21T15:34:00.001+02:002020-02-21T15:34:44.188+02:00Setä Ruskea satuileeKun kirjailijan teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa kopiota, kaikki mitä hän tekee, on merkityksellistä - riippumatta siitä, mitä se on.<br />
<br />
Yhdysvaltalainen <b>Dan Brown</b> hitsautui kirjamarkkinoille 2003, kun <i>Da Vinci -koodi </i>aloitti maailmanvalloituksensa. Muutamassa vuodessa arvoituksellisia salaliittoteorioita vilisevää trilleriä oli myyty jo lähemmäs 80 miljoonaa kappaletta. Vuosituhannen alun kirjamarkkinoilla Brownille pärjäsi <i>Harry Pottereillaan</i> ainoastaan <b>J. K. Rowlings</b> .<br />
<br />
Brown on pitänyt markkina-arvonsa myös <i>Da Vincia</i> seuraavilla kolmella muulla romaanillaan, ja keskustelu teoksissa esitettyjen historiallisten tulkintojen oikeellisuudesta on täyttänyt niin digitaaliset kuin analogiset palstamillimetrit.<br />
<br />
Nyt seuraa sitten jotakin aivan muuta. <a href="https://danbrown.com/#author-section" target="_blank">Kirjailijan kotisivut</a> ja <i><a href="https://www.nytimes.com/2020/02/20/books/dan-brown-childrens-book-da-vinci-code.html" target="_blank">New York Times</a></i> kertovat, että Brownin seuraava kirjallinen projekti on kuvan ja musiikin kautta avautuva kertomus hiirestä, joka perustaa eläinten orkesterin. Inspiraationa teokselle ovat toimineet <i>Pekka ja Susi</i> (<b>Prokofjev</b>) ja <i>Eläinten karnevaali</i> (<b>Saint-Sa</b><b><span>ë</span>ns</b>). Esikouluikäisille suunnattu teos ilmestyy syksyllä.<br />
<br />
<i>Wild Symphony</i> tulee olemaan hybriditeos, jossa jännittävää kertomusta seurataan kirjallisen tarinan ja kuvien ohella kuuntelemalla musiikkia sovelluksesta ja hyödyntäen myös lisättyä todellisuutta. Kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja toisten kunnioitusta harjoittelevan hiiren matkasta sukeutuu elämys siinä määrin kuin se on tänään ja nykykeinoin otettavissa tarinankerronnallisesti haltuun. Tietenkin matkarepusta löytyy myös ratkaistavia arvoituksia ja outoja symboleita. <br />
<br />
Brown säveltää itse musiikin teokseensa, mikä ei ole niin kummallista kuin miltä se ehkä kuulostaa. Hän nimittäin aloitteli taiteellisen uransa muusikkona ja soittelee vieläkin pianoa lämpimikseen. 1989 Brown jopa julkaisi omakustanteena albumillisen lastenmusiikkia, jonka myynti jäi tosin vaatimattomaksi. Vuosikymmeniä myöhemmin Brownin "kadonnut" levy kulkeutui erään hänen ystävänsä käsiin ja vanhaa materiaalia kierrättävä ja uutta luova projekti alkoi saada muotoa. Brown kirjoitti lisää tekstiä ja rakensi mukaan kaikkea koossapitävän tarinan.<br />
<br />
Kirjasta otetaan 150 000 kappaleen ensipainos ja sen oikeudet on jo myyty 27 maahan. Kuka tietää, ehkä teos kohta "kantaesitetään" myös Suomessa jollakin moninaisista musiikki- tai kirjallisuusfestivaaleilla. <br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKJ0ma8adWkvW3JHaLRdyRYLJCCbLdwGM4fMtcWFQ_OKYVSlrSpFiYWUU8jRb6kW6NLgkU-c09ww0hoviNIWOf4ncea8BFOYwUKwssqLgn5zR6PXPwdp9ee8-lpaX_5tagmkZYxxfA9KQ/s1600/merlin_169067163_acf26dcb-009d-454b-8d8c-fdeaac4dc03d-superJumbo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1458" data-original-width="1600" height="363" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKJ0ma8adWkvW3JHaLRdyRYLJCCbLdwGM4fMtcWFQ_OKYVSlrSpFiYWUU8jRb6kW6NLgkU-c09ww0hoviNIWOf4ncea8BFOYwUKwssqLgn5zR6PXPwdp9ee8-lpaX_5tagmkZYxxfA9KQ/s400/merlin_169067163_acf26dcb-009d-454b-8d8c-fdeaac4dc03d-superJumbo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-7850743282355641022020-02-19T14:07:00.000+02:002020-02-19T14:07:41.688+02:00Ihmisen tahra
Coleman Silk on Yhdysvaltojen itärannikolla sijaitsevan pienen yliopiston
klassisten kielten professori. Kun hänen muisnaiskreikan kirjallisuuden
johdantokurssiaan on käyty muutaman viikon ajan, Silk huomaa, että kurssin
aloittaneiden neljäntoista opiskelijan joukosta puuttuu vielä kaksi, joita hän
ei ole tavannut. Kurssia on sentään käyty jo viisi viikkoa ja Silk mielellään
opettelee tuntemaan opiskelijansa nimeltä.<br />
<br />
<div align="center" class="separator" style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdCIyBTxYq-X27lpkOEX0U4-s1jiUWQaQt4a2yxulKI-OJUPxgZdAgf7bU-RDXTXEVxGGLTV6pUmNnUGt8vxw5qT4XHP1rMO5PewZlKtWRbkQiT23JFm3Ocicc2SPu1lwdfQJBJP1Sqjw/s1600/IHMISEN+TAHRA+BEST.jpg" style="float: right;"><span style="mso-no-proof: yes; text-decoration: none; text-underline: none;"><span style="mso-ignore: vglayout;"></span></span></a></div>
Joten, avatessaan jälleen luentoaan kuudennella viikolla, hän toteaa, että
samat kaksi opiskelijaa ovat edelleen poissa. Hän kääntyy muiden opiskelijoiden
puoleen ja kysyy: "Tunteeko kukaan teistä näitä ihmisiä? Onko heitä
olemassa vai ovatko he kummituksia?"<br />
<br />
Myöhemmin samana päivänä hän joutuu dekaanin puhutteluun vastaamaan
rasismisyytöksiin. Silkin kysymys oli kulkeutunut poissaolevien opiskelijoiden
korviin, ja nämä sattuivat olemaan mustia. Joskus aiemmin termiä
"kummitus" oli käytetty mustia halventavassa merkityksessä. Dekaanin
syytöksiin Silk vastaa raivokkaasti:<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgCoxbYcKVmwhHJTLWxx174rjkWUXLVkKQE1k0zayhi-IN-yC-643ZetS0jxFsp2oI-FaAsUhjGIaS5Svs28dOv1O9LT6drnfbp3yFq-1beqrQxdw8zefbZ-4xgypEmu8SUdNSWZaBp5Q/s1600/IHMISEN+TAHRA+BEST.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1048" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgCoxbYcKVmwhHJTLWxx174rjkWUXLVkKQE1k0zayhi-IN-yC-643ZetS0jxFsp2oI-FaAsUhjGIaS5Svs28dOv1O9LT6drnfbp3yFq-1beqrQxdw8zefbZ-4xgypEmu8SUdNSWZaBp5Q/s320/IHMISEN+TAHRA+BEST.jpg" width="209" /></a><i>"Minähän viittasin heidän mahdolliseen ektoplasmaluonteeseensa. Eikö
se ole selvää? Nuo kaksi eivät olleet läsnä yhdelläkään luennolla. Muuta en
heistä tiennyt. Minä käytin sanaa </i>spook<i> ja käytin sitä sen tavallisessa,
ensisijaisessa merkityksessä: "kummitus" eli aave tai haamu. Minulla
ei ollut aavistustakaan siitä minkä värisiä nuo kaksi saattaisivat olla...
Rasismista syyttäminen on kestämätöntä. Se on järjenvastaista."</i><br />
<br />
Tämä <b>Philip Rothin</b> romaanista <i>Ihmisen tahra</i> (2003) löytyvä
tarina tuli mieleeni, kun muutama viikko sitten luin iltapäivälehdistä
historioitsija <b>Teemu Keskisarjaa</b> koskevaa <a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000006387771.html" target="_blank">kohua</a>.
Keskisarjalta oli kysytty erään suurta Pohjansotaa käsitelleen yleisöluentonsa
(14.1.) päätteeksi, pitääkö paikkaansa, että 1700-luvulla Suomesta vietiin
Venäjälle asukaslukuun suhteutettuna enemmän orjia kuin Afrikasta Amerikkaan.
Keskisarja myönsi näin olevan ja tokaisi vastauksensa päätteeksi: "Eli
siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotakin
kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille neekereille Ranskan ja Englannin ja Saksan
kolonialismista."<br />
<br />
Tästä meni aikaa pari viikkoa, kun toinen paljon julkisuudessa ja niin ikään
palkittu historioitsija, <b>Jussi Jalonen</b>, <a href="https://twitter.com/jojalonen/status/1221411585727565824" target="_blank">litteroi
Keskisarjan kommentin Twitteriin</a>, josta se lähti muiden jakamana kulkemaan
pitkin ja poikin someraittia. Jalonen monien muiden tutkijoiden kanssa oli
ärtynyt Keskisarjan esittämistä luvuista, jotka olivat hänen mukaansa
virheellisiä ja tulkinnat niistä harhaanjohtavia: "<span class="css-901oao">Afrikasta
kuljetettiin 1700-luvun puolivälistä alkaen vuoteen 1860 asti keskimäärin 70
000 orjaa Atlantin yli vuosittain, siis 10% koko maanosan väestöstä, vuoden
1700 arvion mukaan." (---) "Keskisarjan siteeraamien Vilkunan
lukemien mukaan Suomesta siepattiin isonvihan aikana 5% osuus väestöstä
orjiksi. Hän siis antaa yleisölleen erheellistä tietoa."</span><br />
<br />
<span class="css-901oao">Jalonen vertailee tämän jälkeen seuranneessa
tviittiketjussaan orjakaupan pitkäaikaisvaikutuksia Suomessa ja Afrikassa.
Keskisarjan hän toteaa uhranneen itsensä historian "halvalle
populismille", ja on hämmentynyt paitsi n-sanan käytöstä myös yleisön
aplodeille Keskisarjan reippaan vastauksen päätteeksi. "Selvästikin
Keskisarja onnistui koskettamaan jotain herkkää kohtaa kaakkoissuomalaisessa
kuulijakunnassaan."</span><br />
<br />
<span class="css-901oao">Muutama päivä tästä ja <i>Helsingin Sanomat</i> teki
asiasta uutisen ja sai pääpahiksen <a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000006387771.html" target="_blank">puhelinhaastatteluun</a>,
jossa tämä totesi puhuneensa spontaanisti ja tarkoituksena "oli vain
osoittaa, kuinka Suomi kärsi orjuudesta hetkellisesti 1700-luvulla".
Keskisarjan mielestä häntä on tulkittu tarkoituksellisesti väärin. N-sanaa hän
toteaa käyttäneenä historiayhteyteen liitettynä, ei aikalaisista. Kuin
kovapäisistä taparikollisista kovapäisimpänä Keskisarja päättää keskustelun
lyhyeen: ”Ja aion käyttää vastaisuudessakin menneistä vuosisadoista
neekeri-sanaa, vaikka häkki heilahtaisi. Ei kiinnosta pätkääkään somessa
mielensäpahoittelut.”</span><br />
<br />
Asiat eivät jääneet tähän.<i> Ilta-Sanomissa</i> Keskisarja <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006390194.html" target="_blank">vuodatti</a>
kohta "vitutustaan" kertoen, että hän menetti "internetin
höpöjuttujen ja ilkeiden valheiden vuoksi" vapaaehtoishomman juniorien
jalkapallojoukkueen valmentajana. Hän oli kuulemma esiintynyt "seuran
arvojen vastaisesti".<br />
<br />
Ei kyseinen menetys ollut Keskisarjankaan mielestä kummoinen, eikä hän halua
uhriutua, mutta se herätti hänet pohtimaan "mitä minua suuremmat sielut,
oikeasti tärkeät ihmiset joutuvat kokemaan tässä pahassa ja pähkähullussa
ajassa". Hieman kuin Coleman Silk Rothin romaanissa Keskisarja ihmettelee,
kuinka kukaan selväjärkinen voi edes kuvitella, että historioitsija vihaisi
nykyajan kansanryhmiä.<br />
<br />
Rothin romaanin protagonisti Coleman Silk joutuu kohun seurauksena eroamaan
ja ajautuu kohta uusiin ongelmiin Yhdysvaltoja 90-luvun lopulla pyyhkineen
uusmoralistisen aallon myötä. <i>New York Timesissa</i> aikoinaan <a href="https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/library/books/050200roth-book-review.html" target="_blank">ilmestyneen </a>arvion mukaan Rothin romaani on kuvaus siitä,
miten yleinen mielipide, tai <i>Zeitgeist</i>, ajan henki muokkaa ja saattaa
jopa tuhota yksilön elämän. Samalla se on kirjailijan amerikkalaista
lähimenneisyyttä ruotivan romaanitrilogian - <i>Amerikkalainen pastoraali</i>, <i>Mieheni
oli kommunisti</i> - päätösosa, jossa lukijaa on kuljetettu 50- ja 60 -lukujen
poliittisesta radikalismista ja rotulevottomuuksien kautta poliittiseen
korrektiuden aikaan, jolloin kovin vähän, jos mikään, on muuttunut. <br />
<br />
Tänään, parikymmentä vuotta myöhemmin, on helppo huomata, miten lähellä
romaanissa kuvattuja asioita olemme myös Euroopassa, ehkä kiinteämmin,
konkreettisemmin ja kohtalokkaammin kuin vuosituhannen alussa, kun <i>Ihmisen
tahra</i> myös suomeksi julkaistiin. <a href="https://www.humak.fi/blogit/uhriutumisen-kulttuuri/" target="_blank">Yhteiskunnallinen
moraalikoodisto on muutoksessa</a> ja elämme eräänlaista "uhriutumisen
kulttuuria", jossa vaikuttavat tahalliset tai tahattomat alistettujen
ryhmien loukkaukset (nk. mikroaggressiot), fyysisten tai henkisten turvallisten
tilojen luominen itsensä uhatuiksi tunteville, ahdistavista tunnetiloista
varoittaminen tai maalittaminen eli joukkopaheksunnan osoittaminen, usein
sosiaalista mediaa hyödyntämällä. Hyvää tarkoittavat teot kulkevat kuin
käsikynkkää pahojen kanssa. <br />
<br />
Mutta kun tahra tulee iholle, se ei lähde helpolla pois. <br />
<br />
Coleman Silkin tapauksessa rasismista syyttäminen oli sikäli erikoista, että
hän oli perimältään afroamerikkalainen. Tätä ei vain kukaan tiennyt, koska Silk
oli tämän peittänyt ja halunnut raisismin pelossa assimiloitua valkoiseen
valtaväestöön. Tulevaisuus olisi hänen yksin, ei rotusortoa harjoittavan
yhteiskunnan hänelle määräämä. Vähänpä tiesi.<br />
<br />
--<br />
Philip Roth: <i>Ihmisen tahra.</i> Suomentanut Kristiina Rikman. WSOY 2003.<br />
<!--[if !mso]>
<style>
v\:* {behavior:url(#default#VML);}
o\:* {behavior:url(#default#VML);}
w\:* {behavior:url(#default#VML);}
.shape {behavior:url(#default#VML);}
</style>
<![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves>false</w:TrackMoves>
<w:TrackFormatting/>
<w:DoNotShowComments/>
<w:DoNotShowInsertionsAndDeletions/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="371">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]--> <br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-28689310762571110992020-02-10T17:00:00.000+02:002020-02-10T17:00:01.334+02:00Ikkuna auki taiteeseen!Huimausta, sydämentykytystä, pahoinvointia, sekavuutta - Stendhalin oireyhtymässä riittää yhdelle jos toiselle. Kysymys on äärimmäisestä taidekokemuksesta, joka pistää pään ja kehon koetukselle. Nimensä tämä psykosomaattinen tila on saanut ranskalaiselta kirjailijalta, <b>Marie-Henri Beyleltä</b> (<b>Stendhal</b>), jonka mieli järkkyi 1800-luvun alussa hänen <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/13/oudot-tunteet-stendhalin-syndrooma" target="_blank">vieraillessaan keskiaikaisessa kirkossa</a>, Firenzessä. <br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfRZRaWCTPBNVO7sAarnxoZhnvUq0tYDIQZTG-kF3luETJEp_9jIvS3GzJKgJ9QU6X7iN1yjYnU3G0Dp-Lt3z3SFIe9xGspjfQkT5HjDBIYNzm49Omg4PS6FDLB5RCXYszxm4tdJQz14U/s1600/katrin_fridriks_white_stendhal_mothernature_2013_kfm_169_940x700_q80.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="829" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfRZRaWCTPBNVO7sAarnxoZhnvUq0tYDIQZTG-kF3luETJEp_9jIvS3GzJKgJ9QU6X7iN1yjYnU3G0Dp-Lt3z3SFIe9xGspjfQkT5HjDBIYNzm49Omg4PS6FDLB5RCXYszxm4tdJQz14U/s320/katrin_fridriks_white_stendhal_mothernature_2013_kfm_169_940x700_q80.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katrin Fridriks: White Stendhal Syndrome</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<i>"Siellä, rukousjakkaran porrasaskelmalla istuen, pää takakenossa ja
lukupulpettiin nojaten, jotta voisin katsella kattoa, Volterranon
sibyllat antoivat minulle ehkä väkevimmän mielihyvän, minkä maalaus on
minulle koskaan antanut, ylevän kauneuden mietiskelyyn syventyneenä,
minä näin kauneuden läheltä, minä ikäänkuin kosketin sitä. Olin päässyt
sille tunteiden tasolle, jolla kuvataiteen antamat taiteelliset
tuntemukset kohtaavat intohimoiset tunteet. Kun tulin ulos Santa
Crocesta, minulla oli sydämentykytystä, jota Berliinissä kutsutaan
hermoiksi. Elinvoimani olivat uupuneet ja pelkäsin kaatuvani
kävellessäni."</i><br />
<br />
Kirjailijaparan kokemusta (joka ei jäänyt vain tuohon yhteen kertaan) <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/stendhal.htm" target="_blank">on sittemmin arveltu </a>alhaisen verenpaineen aiheuttamaksi, matkaväsymykseksi tai sivuoireeksi kuppataudin hoidossa käytetyistä lääkkeistä ja elohopeakuureista. Niin tai näin, kirjallisuuden ja taiteen sekä lääketieteen historiaan Stendhalin muistiinmerkitsemät tuntemukset kulkeutuivat, kun 1970-luvulla erään Firenzessä toimineen italialaisen psykiatrin hoitoon alkoi hakeutua turisteja, joiden hurmioitumisessa arvokkaiden taideteosten äärellä alkoi olla huolestuttavia, joskin myös hyvin tutunoloisia piirteitä. Psykiatri yhdisti oireilun Stendhalin ammoin ylöskirjaamiin kokemuksiin ja laati diagnoosin, jota pidetään edelleen psykiatrien keskuudessa sangen kiistanalaisena. <a href="https://www.documentjournal.com/2019/01/stendhal-syndrome-can-art-be-so-beautiful-it-almost-kills-you/" target="_blank">Viimeksi 2009</a> ryhmä tieteentekijöitä ryhtyi selvittämään, miten taiteen katselu aktivoi tiettyjä alueita aivoissa, mutta suoraa yhteyttä taiteen kokemuksen ja psyykkisten tai fyysisten häiriötilojen välille ei löydetty.<br />
<br />
Stendhalin syndroomaa on Suomessa käsitellyt sangen seikkaperäisesti <b>Anna Kortelainen</b> teoksessaan <i>Hurmio. Oireet, hoito ja ennaltaehkäisy</i> (Tammi 2009).<br />
<br />
Taiteen kokemisen <a href="http://www.turkuamk.fi/fi/ajankohtaista/1542/tutkittua-tietoa-taiteen-hyvinvointivaikutuksista/" target="_blank">hyvinvointivaikutuksista</a> ollaan jo tänään sangen yksimielisiä, <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kirjastokortti-pidentaa-ikaa/?fbclid=IwAR18RUm433_rS1482Aw8O2FkiWdBUAGpUIy2KE_UQMpJGm9f3WcKPHVbinI" target="_blank">tieteelliset selvitykset</a> osoittavat jopa kirjallisuuden kohdalla lukemisen lisäävän elinvuosia. Taiteen pahoinvointivaikutusten selvittäminen lienee sen sijaan haasteellisempaa. Keskustelu näistä lipsuu helposti puolustelevasta asenteesta esteettiseen makunormistoon, jossa yksityisestä vastenmielisyyden tai kuvottavuuden tunteesta kehittyy herkästi yleinen kulttuuripoliittinen linjaveto. Mutta kuten Stendahlin tapauksessa voi todeta, rajanvetoa kivun ja kauneuden välille on joskus vaikea vetää. Kun taide (tai luonto!) näyttäytyy <i>henkeäsalpaavan</i> kauniina, hämärän hetket ovat lähellä.<br />
<br />
Omat, läheltä piti tilanteet, ovat toistuneet aika ajoin, tosin lievinä, kuin vaatimattomina, ei-tehdä-nyt-tästä-numeroa-versioina syndroomalle nimensä antaneen ranskalaisen hurmahengen kokemuksista. Hiljaista liikuttumista tekstin, kuvan, musiikin äärellä, sisäänpäin kääntynyttä levottomuutta, veren kohinaa korvissa, kylmiä väreitä selkäpiissä, iloa, joka on kuin onnellisuutta. Vähän kuin olisi itse kamariorkesteri, joka yrittää soittaa sinfoniaa tai runo kirjoittamassa romaania. <br />
<br />
Tämä tapahtui minulle aivan äsken.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqTGYjvF87wfcwL9QMWz47sGeC_URNqvxUd87-y0lmP2uK2rLpqbUyP2OJuFJJ_IZ55JqlkYFsYj9u23reXvdReBgJZAN_3V480rC7Sioo8BC3fIiVd_3OmsPhinI7BXHpXvmSt4c3sww/s1600/Kalevala_3_4_web.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqTGYjvF87wfcwL9QMWz47sGeC_URNqvxUd87-y0lmP2uK2rLpqbUyP2OJuFJJ_IZ55JqlkYFsYj9u23reXvdReBgJZAN_3V480rC7Sioo8BC3fIiVd_3OmsPhinI7BXHpXvmSt4c3sww/s320/Kalevala_3_4_web.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Olin katsomassa Turussa <a href="https://www.abosvenskateater.fi/fi/ohjelmisto/kalevala/" target="_blank">Åbo Svenska Teaterin produktiota <i>Kalevala</i></a>. Tiesin odottaa jotakin hyvää ja laadukasta, siksi <a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/4708639/Teatteriarvio+bo+svenska+teaterin+Kalevala+on+haikaisevan+hieno+kokonaistaideteos+joka+puhuttelee+vahvasti+tata+aikaa" target="_blank">paljon</a> ja monesta <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006245138.html" target="_blank">eri suunnasta</a> sitä oli jo ehditty kiittää ja ylistää. Kun sitten <b>Jakob Höglundin</b> dramatisoima ja ohjaama esitys lähti käyntiin, käyntiin lähdin myös minä, tai se, mitä olen: mieli ja kroppa.<br />
<br />
Ensemblen energia vyöryi ylitseni, tarinat Väinämöisestä, Lemminkäisestä, Sammon taonnasta ja ryöstöstä sekä Kullervon kirouksesta täyttivät hetkeksi minussa kaiken. Ilo, suru, kaipaus, toivo ja riemu viettivät sisälläni peijaisiaan samaan aikaan, kun näyttämöllä juhlittiin Ilmarisen ja Pohjan neidon häitä tai sulateltiin hieman vinolla otteella Marjatan ihmeellistä raskaaksi tuloa puolukasta.<br />
<br />
Mennyt, nykyhetki ja tuleva sulautuivat toisiinsa. Silmilläni etsin ja hain uusia yksityiskohtia koreografioista, ihailin tarinaa kuljettavien nukettajien kekseliäisyyttä ja draaman tajua, lavalla rytmissä, erillisissä ryhmissä ja yksilöinä esiintyvien näyttelijöiden läsnäoloa ja sisäistä tietoisuutta yhdessä tekemisestä. <br />
<br />
Niin. Sitten se oli ohi. Kuten käy. Havahduin. Enkä kuitenkaan. Näytelmä jatkoi matkaa minussa, tuli osaksi kokemusmaailmaani ja muokkaantuu nyt parhaillaan siellä osaksi kuvitelmaani siitä, mitä olen.<br />
<br />
Vaikka <i>Kalevalan</i> produktiosta on esitetty myös <a href="https://www.longplay.fi/sivuaanet/abo-svenska-teaterin-spektaakkeli-kalevala-tehtiin-teatterin-ammattilaisten-ilmaistyolla" target="_blank">happamia kommentteja</a> viitaten esiintyjien käyttöön ilmaistyövoimana (oppilaitos- ja koulutusyhteistyö), ne eivät poista kokemustani, no myönnettäköön: hurmioitumistani taideteoksen äärellä. Olin nähnyt teatterintekemisen läheltä, päässyt melkein koskettamaan sitä.<br />
<br />
Sydämentykytys ja liikutus hellittivät jo kohta aplodien lakattua ja myöhemmin ystävien seurassa nautittu ruokakin maittoi ihan normaalisti. Mutta jotakin jäi, kuten aina jää. Ymmärsinkö nyt paremmin, mitä Turussa oli koettu 1972, kun <i>Seitsemän veljestä</i> hurmasi katsojat? Olinko nähnyt samalla hetkellä sekä teatterin menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden? Onko Stendahlin syndrooma kuin ikkuna, josta näkee yhdellä katseella sisälle ja kauas, maailmojen taakse ja ylitse?<br />
<br />
<i>Kalevalan</i> kohdalta virallinen esitysikkuna sulkeutuu 15.2.2020. <br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-55334740863725999132020-02-01T12:03:00.000+02:002020-02-01T12:10:01.542+02:00TsundokuTeille, jotka olette päättäneet luopua kirjoistanne, minulla on vain yksi sana: Tsundoku!<br />
<br />
Jo hyvän aikaa sitten (2007) libanonilaissyntyinen professori, talousmatemaatikko, Pariisissa koulunsa käynyt ja Yhdysvalloissa uransa tehnyt <b>Nassim Nicholas Taleb</b> (s. 1960) julkaisi teoksen <i>The Black Swan</i> (suom. <i>Musta joutsen</i>, 2007). Teoksessaan Taleb tarkastelee ja pohdiskelee ennakoimattomien ja satunnaisten tapahtumien ja ilmiöiden vaikutusta ihmisten elämään ja organisaatioiden toimintaan, kuten vaikkapa Googlen menestystä tai 9/11 -iskua. Kirjasta tuli hitti maailmalla, sen myyntiluvut nousivat miljooniin ja siitä laadittiin käännöksiä yli 30 kielelle. Väitettiin jopa, että Talebin kirjasta löytyi selitys pankkikriisille, joka koetteli maailmaa seuraavana vuonna.<br />
<br />
Talebin mukaan elämänkulkuamme hallitsevat kauaksi kantavien suunnitelmien sijasta äkilliset, puun takaa ja puskista tulevat yllätykset. Siksi mieli ja anturat onkin syytä asentaa mahdollisen ja kuviteltavissa olevan sijasta aistimaan mahdotonta ja mielikuvituksellista. Laiskanpulskeaan <i>know-it-all</i> -asenteeseen ei ole varaa.<br />
<br />
<i>Musta joutsen</i> oli osa viisiosaista teoskokonaisuutta, joista viimeisin, <i>Skin in the Game</i>, ilmestyi 2018. Kirjoja yhdistää tematiikan ohella helposti lähestyttävä, esseistiikkaa, fiktiota ja tieteellistä tarkastelua yhdistelevä lähestymistapa.<br />
<br />
Kirjallisuuteen orientoituneita lukijoita on Talebin <i>Mustassa joutsenessa</i> kiinnostanut erityisesti osa, jossa käsitellään jo edesmenneen <b>Umberto Econ</b> valtavaa yksityiskirjastoa. Tämän kirjastoon sisältyi joskus yli 30 000 nidettä, joiden kaikkien lukemiseen ei yksi, ei edes Econ ihmiselämä riitä. Miksi siis ympäröidä itsensä kirjoilla, joita ei tule koskaan lukemaan?<br />
<br />
Tämä lukemattomien kirjojen problematiikka sai Talebin tekemään johtopäätöksen, että kirjojen lukeminen on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on olla tietoinen niistä kirjoista, jotka jäävät lukematta. Tai, kuten Talebin kirjasta innoitusta saanut <i>Inc</i>. -julkaisun kolumnisti <a href="https://www.inc.com/jessica-stillman/why-you-should-stop-feeling-bad-about-all-those-books-you-buy-dont-read.html" target="_blank"><b>Jessica Stillman</b> toteaa</a>: "Kaikki nuo kirjat, joita et ole lukenut, kertovat tietenkin siitä, miten tietämätön olet. Mutta kun tiedät, mitä et tiedä, olet jo pitemmälle kuin moni muu." Ja: "... kun olet valmis myöntämään, mitä et tiedä, sitä enemmän opit."<br />
<br />
Eco oli lukenut mies, mutta ei suinkaan vain sen takia, että hän oli lukenut paljon. Econ sivistyksen ja tiedonjanon manifestaatio ja symboli oli hänen kirjastonsa, joka täyttyi lukemattomista kirjoista. Massiivinen kirjasto kertoi Ecolle sen, <a href="https://www.brainpickings.org/2015/03/24/umberto-eco-antilibrary/" target="_blank">miten paljon tietoa maailmaan mahtui</a>, ja osoitti samalla, miten vähäinen lastu hän on tiedon lainehilla.<br />
<br />
Talebille Econ kirjasto oli hieman kuin "antikirjasto", jossa kirjoja ei ole lähtökohtaisesti ajateltu hyödynnettävän, ainakaan kirjastojen alkuperäisen perusajatuksen edellyttämällä tavalla. <br />
<br />
Talebin näkemyksiä on sittemmin muutamaan otteeseen käytetty vasta-argumenttina kirjahyllyjen katoamiselle kotien sisustuksesta. Jos kirjat edustavat tietoa ja ymmärrystä maailmasta, huoleen lieneekin syytä. Jos taas ei, ei huolta. Kotikirjastoa edustavat tänään yhä suuremmiksi kasvavat sähköiset kuvaruudut, joiden siniseen valoon kätkeytyy tietoa kuin ammoin pölyä kerääviin kirjoihin. Sadat samaan aikaan ohjelmaa pyörittävät kanavat pitävät huolen siitä, että meiltä jää aina jotakin näkemättä. Mutta ehkä on kuitenkin eri asia lukea tai olla lukematta asioista kuin katsella tai olla katselematta asioiden tilaa. Mitä musta kuvaruutu meille kertoo? Tai mitä sen hallitsevuus kodeissa kertoo ajastamme?<br />
<br />
Näistä, siis meistä, jotka haalivat itselleen enemmän kirjoja kuin lääkäri määrää, kirjoitti <a href="https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/pursuaako-kotisi-kirjoja-joita-et-ehdi-lukea-taidat-olla-tsundoku" target="_blank"><i>Me Naiset</i> </a>kutakuinkin vuosi sitten. Uusia opuksia haalitaan, vaikka edelliset vielä odottavat vuoroaan hyllyssä. Kysymys on ilmiöstä, jolle <a href="https://www.nytimes.com/2018/10/08/books/review/personal-libraries.html" target="_blank"><i>New York Times</i></a> oli jo aiemmin antanut japaninkielisen termin, <i>tsundoku</i>. Käsitettä oli alkujaan Japanissa käytetty pilkkanimenä opettajista, jotka eivät olleet lukeneet omistamiaan kirjojaan. Tänään pilkkakirveet iskevät kiveen, sillä tutkimukset todistavat jo kirjojen esilläolon vahvistavan jälkikasvun kiinnostusta kirjallisuutta ja kirjoja kohtaan, ja siinä sivussa tsundoku pitää huolta myös aikuisten mielentasapainosta.<br />
<br />
<i>Me Naiset</i> pohjaa artikkelinsa aiempiin <a href="https://bigthink.com/personal-growth/do-i-own-too-many-books?rebelltitem=1#rebelltitem1" target="_blank">nettilähteisiin</a>, joissa Talebin kirjoitukset jatkoivat elämäänsä. Eikä aihe ole parissa vuodessa menettänyt ajankohtaisuuttaan, vaikka tsundokusta ei tullutkaan samankaltaista ilmiötä kuin länsimaista tavaranpaljoutta kritisoivasta <i>konmarituksesta</i>. Silti meitä tsundokisteja on paljon, arvelisin, jotka eivät suostu tuntemaan häpeää elämästään avaamattomien kirjojen katveessa.<br />
<br />
Kirja on kaveri, jonka pelkkä läsnäolo rauhoittaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBZoONexwY2cZNi8Cg4cT0vmS81g3gbsTIsdLe4cJE25-O8eDKgBi1psqHzXEwZeVE0GuMfYMAqOqeNe-z2TJoTpdcUQKto1ucoRkK07JnjTquYfcmGqlzEBSxFjXzYK8neV1dmbGK7Xk/s1600/2532090w1033.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="689" data-original-width="1033" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBZoONexwY2cZNi8Cg4cT0vmS81g3gbsTIsdLe4cJE25-O8eDKgBi1psqHzXEwZeVE0GuMfYMAqOqeNe-z2TJoTpdcUQKto1ucoRkK07JnjTquYfcmGqlzEBSxFjXzYK8neV1dmbGK7Xk/s400/2532090w1033.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-27800526600899799122018-04-13T12:13:00.000+03:002018-04-13T13:17:31.042+03:00Kirjoja, vuosia, elämää<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:DoNotShowComments/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="371">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]--><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Kirjankera avautui maaliskuussa 2010, noin kahdeksan vuotta sitten. Ensimmäisessä postauksessa käsittelin <b>Henrik Tikkasen</b> omaelämäkerrallista romaania. Tästä eteenpäin kirjoituksia kertyi kymmeniä vuodessa, parhaimpana 53. Vuoteen 2017 mennessä blogissa oli julkaistu 276 tekstiä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Niin innostavaa, viihdyttävää ja opettavaista kuin blogin kirjoittaminen on ollut, nyt on syytä hiljentyä ainakin hetkeksi ja ryhtyä viettämään laatuaikaa lukemisen ja kirjojen (ja ihmisten) - jos ei kirjoittamisen - parissa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Kirjankera siis hiljenee, mutta ei vaikene. Arkisto on auki 24/7 ja manuaalisen (tai analogisen) lukukokemuksen suosijoilla on mahdollisuus viivähtää lyhyiden kirjallisten tuokiokuvien ja sattumusten parissa myös painettua kirjaa selaten ja hypistellen. Pieteetillä hiottu kooste menneistä Kirjankera-vuosista löytyy <b>Avaimen</b> kustantamana nimellä <i><a href="https://avain.net/tuoteryhma/uutuudet/1856669?product=9789523041677#!product_id=9789523041677" target="_blank">Kirjallisuusfragmentteja</a></i>. <i> </i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><b>Kiitos kaikille lukijoille!</b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCjvZ9ASELMnghOprb6DFJhpUNLm2lxraFlLZCDgEn61APqjSjvnqrr7njv09P-Y64P3E5acTKRmkO10zj4VEQMQC9IZ5yytnh4hrapu6By14hsfISw8SR_LUXPV1xX2vD1UMcm8Tzglg/s1600/image.php.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1120" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCjvZ9ASELMnghOprb6DFJhpUNLm2lxraFlLZCDgEn61APqjSjvnqrr7njv09P-Y64P3E5acTKRmkO10zj4VEQMQC9IZ5yytnh4hrapu6By14hsfISw8SR_LUXPV1xX2vD1UMcm8Tzglg/s320/image.php.jpg" width="224" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "cambria" , serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-51055158573197289262017-12-08T12:06:00.001+02:002017-12-08T14:37:09.635+02:00Pääkallo, käärme, kirja ja sellin ikkuna <!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:DoNotShowComments/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgClLr1qqpWho_POhCjBSGblKW1asm0JMKe0dGRKVKmzjXAlAqKnPEJ73Q8papmAzRSsuL4PusZFk4zwqiF2knNjnwthBhvwEcW3VdXhkB8lVH7AWFCHOB2bPp3CDG9aSKVT8I6BCEpO70/s1600/WP_20171208_10_57_44_Pro.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1051" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgClLr1qqpWho_POhCjBSGblKW1asm0JMKe0dGRKVKmzjXAlAqKnPEJ73Q8papmAzRSsuL4PusZFk4zwqiF2knNjnwthBhvwEcW3VdXhkB8lVH7AWFCHOB2bPp3CDG9aSKVT8I6BCEpO70/s320/WP_20171208_10_57_44_Pro.jpg" width="209" /></a>Lapsuudesta muistan hyvin tuon isoisäni exlibriksen, joka oli liimattu lukuisten kirjojen kansien sisäsivulle. Pääkallo, käärme, keskellä vankisellin ristikkoikkuna, pöllö istumassa tuiman näköisenä kirjan päällä ja käsi, joka pitelee soihtua.<br />
<br />
Salaperäistä, mielikuvitusta ruokkivaa. Vasta myöhemmin pystyin yhdistämään kuvaan tapahtumat, jotka liittyvät kiinteästi siihen kansalliseen tarinaan, jonka ympäripyöreitä parhaillaan juhlimme.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
* </div>
<br />
Sata vuotta sitten, keväällä 1917 isoisäni <b>Waldemar Lindberg</b>
vapautui Spalernajan vankilasta Venäjän Pietarista. Hän oli joutunut sinne
syytettynä Venäjän vastaisesta poliittisesta toiminnasta. Yhdessä lähes sadan
muun kanssa Lindbergistä tuli Suomen itsenäisyystaistelun pioneeri,
<i>kalterijääkäri</i>, millä nimellä näitä kiinni otettuja aktivisteja alettiin
myöhemmin kutsua.<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lindberg kuoli jo vuonna 1969, joten omat muistikuvani
isoisästä ovat hataria ja katkelmallisia, varsinkin, kun asuimme eri
paikkakunnalla. Muistan sikarintuoksuisen ison olohuoneen, seiniä peittävät
kirjahyllyt kirjoineen, eksoottiset muistoesineet eri puolilta maailmaa, <b>Sokratesta</b>
ja <b>Kiveä</b> kuvastavat kipsiveistokset, taulut, vanhan miehen istumassa keittiön pöydän äärellä
syömässä vapisevin käsin isoäidin laittamaa ruokaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Asunnon syrjäisessä
siivessä hän piti lääkärin yksityisvastaanottoa. Sieltä kantautuvat äänet kuulostivat
pienen pojan korvissa viralliselta ja vakavalta, ehkä hieman pelottaviltakin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suomea isoisä puhui vain heikosti, joten yhteys lapsenlapsen
kanssa oli siitäkin johtuen varmasti vaikeasti tavoitettavissa. Omassa lapsuudenkodissani
kun puhuttiin vain suomea.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8dTmUV0PaUpC5Q35OyiS504JCHBN_EZAn8_t7uPy8QZp7wDmjL8eDi18V5oTYmZZ1352YVzl4GDy5ljmbkJSBescE_OJUlvFxDl_J7uq2jj-BG3R-gg0gDg587z_2Xb6u2nLPYSAwqg/s1600/WP_20171208_10_50_50_Pro.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1376" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8dTmUV0PaUpC5Q35OyiS504JCHBN_EZAn8_t7uPy8QZp7wDmjL8eDi18V5oTYmZZ1352YVzl4GDy5ljmbkJSBescE_OJUlvFxDl_J7uq2jj-BG3R-gg0gDg587z_2Xb6u2nLPYSAwqg/s400/WP_20171208_10_50_50_Pro.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kalterijääkäreitä vuosikokouksessa Helsingissä 1952.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Hänen ajastaan jääkäriliikkeessä en tietenkään koskaan kuullut
mitään häneltä itseltään. Nuo Suomen syntyhistoriaan vaikuttaneet vuodet ovat
kulkeutuneet tarinoina ja kertomuksina suvussa. Lindberg toimi ainakin hetken
aktiivisesti vangittujen jääkäreiden 1936 perustamassa yhdistyksessä, ja ehti
elämänsä aikana laatia muutamia pienimuotoisia muistelmakirjoituksia ajastaan
koulutuksessa Saksassa ja lyhyeksi jääneestä toiminnastaan jääkärien värvääjänä
Suomessa.</div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eräs tällainen kirjoitus julkaistiin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsingin Lääkärilehdessä</i> vuonna 1957, kun Suomen itsenäistymisestä
oli kulunut 40 vuotta. Siinä jo kypsään ikään ehtinyt mies muistelee aikaansa ”nuorena
medisiinarina”, jonka ”kypsymättömissä aivoissa” liikkuivat opintojen sijasta
aivan muut asiat.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lindberg oli aloittanut lääketieteen opinnot Helsingin
yliopistossa 1912, mutta kiinnostui kohta toisen sortokauden aikana Suomessa kehittyneestä
poliittisesta liikehdinnästä. Erityisen tuohtuneita käynnissä olevista
rajuistakin venäläistämistoimenpiteistä oltiin yliopistojen osakunnissa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ylioppilaiden keskuudessa itänyt ajatus valtiollisesta irtautumisesta Venäjästä
sai Lindbergin monien muiden tavoin hankkiutumaan sotilaskoulutukseen Saksaan. Värväykset aloitettiin ensimmäisen maailmansodan ollessa käynnissä
alkuvuodesta 1915, jolloin kuutisenkymmentä suomalaista nuorta matkusti Ruotsin ja Berliinin kautta
Saksan Lockstedtiin osallistuakseen siellä ”partiolaisten” kurssille.
Peiteoperaation tavoitteena oli kouluttaa suomalaista upseeristoa tulevaa
aseellista yhteenottoa varten.<br />
<br />
Vuosien 1915-18 aikana lähes kaksituhatta suomalaista sai preussilaisen jääkärikoulutuksen. Moni riskeerasi tällä tulevaisuutensa, osalle kysymys oli idealismista, osalle halusta kokea jotakin uutta. Oli niitäkin, jotka lähetettiin matkaan valheellisin lupauksin, ja niitä, jotka pakenivat vastoinkäymisiään opinnoissa, liiketoimissa, onnetonta rakkautta tai riitoja sukulaisten kanssa. Nuorekasta uhrivalmiutta lienee ollut sitäkin ilmassa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koulutusjakso päättyi parikymppisen Lindbergin osalta jo
muutaman kuukauden päästä, kun hänet lähetettiin muutamien muiden kanssa
takaisin Suomeen. Tehtävänä oli värvätä uusia koulutettavia, antaa tietoa venäläisten liikkeistä, ja muitakin ”erikoistehtäviä” pestiin sisältyi. Lindberg asettui Helsinkiin, joka
oli venäläisten puolesta ja heitä vastaan vakoilevien pesäke. Alituinen pelko
paljastumisesta oli läsnä.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Eräänä yönä helmikuun
lopussa tai maaliskuun alussa pysähtyi auto Ullanlinnan ulkopuolelle, ja
raskaita askeleita kuului käytävässä. Joka ovelle pysähdyttiin, luettiin nimet.
Tällä kertaa santarmit tyytyivät vain merkitsemään kirjoihinsa Ullanlinnan
asukkaat.</i></div>
</blockquote>
<div class="MsoNormal">
Mutta virkavalta saapui paikalle kohta uudestaan. Lindberg
oli ilmiannettu.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seurasi kotitarkastus.
Uuniin nojaten katselin hävitystä. Jokaisen kirjan läpi selailtiin, vaatteet
pengottiin ja kengänpohjatkin tarkastettiin huolellisesti, ja lopuksi minut
työnnettiin pois uunin luota, koputettiin, voisihan siinä olla jokin salakomero.</i></div>
</blockquote>
Lindbergiä ei kuitenkaan vielä tuolloin viety pois. Neljä
päivää myöhemmin, kun hän oli valmistautumassa jättämään Suomen ja palaamaan Saksaan, kaksi autoa
pysähtyi yölliselle Ullanlinnalle:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ovi murrettiin ja
vanhat santarmiystäväni syöksyivät sisään nyt tuijottaen minua vihaisin silmin.
Vaatteet tarkastettiin ja sain pukeutua, autoon ja suoraan Albertinkadulle,
taas riisuutuminen ja perinpohjainen tarkastus, autolla jään yli Suomenlinnaan,
taas sama seremonia riisuutuminen ja pukeutuminen ja minut työnnettiin pitkään,
korkeaan koppiin, jossa oli kalteri-ikkuna katon rajassa ja patjaton puulavitsa
seinän vieressä. Muuta ei siellä ollut, ei tuolia, ei pesuvatia, ei edes
käymälää. Näytelmän ensimmäinen osa oli loppunut.</i></div>
</blockquote>
Lindbergiä kuulusteltiin ensiksi Suomenlinnassa, viikkojen päästä hänet siirrettiin muutaman muun vangitun kanssa Katajanokalle ja täältä edelleen junalla
Pietariin. Kuulusteluissa häntä yritettiin painostaa nimeämään muita jääkäreitä ja tunnustamaan rikoksensa Venäjää vastaan. Uhkana oli
karkotus Siperiaan tai jopa kuolemantuomio. ”Näytelmän” toinen osa päättyi
Helsingin rautatieasemalle:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kävellessämme
Helsingin asemalla jalkaraudat kalisivat herättäen kauhua ja pahennusta
rauhallisissa kulkijoissa. Monesti myöhemmin toverit laskivat leikkiä
juhlapuvustani: ylioppilaslakki ja jalkaraudat. Saavuimme Pietariin, kaksittain
käsirautoihin kytkettyinä marssimme keskellä kirkasta päivää pitkin kaupungin
katuja, sivuilla vartijat paljastetuin sapelein.</i><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
</blockquote>
Spalernajassa
Lindberg jakoi vankisellin aluksi toisen vangitun kanssa. Olot olivat karut ja täit
uskolliset seuralaiset:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vallankumouksen
jälkeen ja Suomeen palattuani ehdin parin viikon ajan luovuttaa runsaasti niitä
ystävällisille ihmisille palkaksi yösijasta. Mutta siellä kopissamme me nyt
poimimme elukoita pitkät päivät, asetimme ne rivittäin ja panimme toimeen
verilöylyn. Savukeimuketta käytimme teloituskoneena ja huusimme: ”Nyt tulee
venäläinen höyryjyrä”, ja imuke vyöryi niiden ylitse. Iloitsimme tästä leikistä
kuin pienet lapset.</i></div>
</blockquote>
Pian Lindberg jäi yksinään selliin. Yhteyttä muuhun
maailmaan ja kanssavangittuihin hän piti ”Morsey-naputuksen” ja vessanpöntön
viemärin kautta tapahtuvan keskustelun avulla. Viikot ja kuukaudet kuluivat,
vankeja vietiin kuulusteltavaksi sotaoikeuteen, takaisin koppiin ja taas
uudestaan oikeusistuntoon. Alkuvuodesta 1917 oli jo aistittavissa muutoksia vartijoiden
suhtautumisessa ja villit huhut levottomuuksista Venäjällä levisivät. Eräänä
aamuna vankeja oltiin taas viemässä oikeuteen, kun tuli äkillinen käsky palata
takaisin selleihin. ”Revoljuutsia” -huudot alkoivat kuulua, vankien sellien
oviin jyskytettiin ja ovet avattiin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt joukko hyökkäsi
osastollemme. Oma vartijani juoksi kärjessä ja avasi ovet, hänen takana nuori
pörrötukkainen hurjapää, revolveri kädessä. Hyökkäsimme ulos vankilasta, naiset
ja miehet tahtoivat suudella partaisia kasvojamme.</i></div>
</blockquote>
Lindberg oli kaikkiaan noin vuoden vangittuna, viimeiset
kuukaudet maaliskuuhun asti Spalernajassa. Tämän jälkeen hän toimi
Itä-Uudenmaan suojeluskunnan joukkojen kouluttajana ja osallistui
komppanianpäällikkönä taisteluihin Loviisassa. Myöhemmin hän oli mukana siinä
valkoisten joukossa, joka joutui vetäytymään punaisten joukkoja Helsingistä
ensiksi Porvooseen ja sen ulkosaaristoon ja lopulta jäätä pitkin Viroon asti.
Täältä joukon matka jatkui Danzigiin, Saksaan. Rippeet tästä nk. Pellingin
osastosta palasivat Suomeen ja Hankoon yhdessä saksalaisen joukko-osaston
kanssa keväällä 18.<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lindberg toimi Tammisaaren sotilaspäällikkönä ja sodan
jälkeen lyhyen aikaa vankileirin ylilääkärin apulaisena. Opintojaan hän jatkoi
1918 ja suoritti lääketieteen lisensiaatintutkinnon 1925. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lääkärinammattiaan
hän harjoitti talvi- ja jatkosodassa varuskuntien sotilassairaaloissa ja
sairaalajunassa Kemin ja Rovaniemen alueella. Vuoteen 1942 asti hän palveli
Suomen Punaisen Ristin sairaalassa Karihaarassa ja myöhemmin
keuhkotautiparantolassa. Pääasiallisen ammatillisen uransa Lindberg suoritti
Valtion Rautateillä ja hoitaen yksityispraktiikkaa Kemissä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lindberg meni naimisiin 1929. Avioliitosta syntyi kolme
tytärtä, joista kaksi on vielä elossa. Yksi heistä on äitini.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tarinoista olen ymmärtänyt, että isoisäni oli paitsi seikkailijaluonne
myös intohimoinen lukija. Ehkä seikkailuhenkisyys ajoi hänet nuorena miehenä
keskelle sotaisaa melskettä, ehkä halu olla mukana poliittisessa taistelussa,
ehkä ystäväpiiri, ehkä jokin muu syy. Perheellisenä hän kuitenkin keskittyi
myöhemmin työntekoon ja lääkärin ammattiin, haluun auttaa apua tarvitsevia.
Lukemista hän ei jättänyt koskaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun aktiivisesta sosialistista, sotilaskarkuruudesta
ja valtiopetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen tuomitusta
kirjallisuudentutkijasta <b>Raoul Palmgrenista</b> tuli 50-luvun lopulla Kemin
kirjastonjohtaja, isoisäni saapui kuulemma kävelyltään hihkuen kotiin ja
tyytyväisenä siitä, että ”Kemiin saatiin vihdoinkin kunnon kirjallisuuden
asiantuntija”. Värillä ei ollut enää väliä – oliko sillä koskaan ollutkaan?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Spalernajan vankila-ajoista kertovasta muistelmasta löytyy
siitäkin pieni kohta, joka kertoo jotakin isoisäni inhimillisestä tarpeesta
olla lähellä kirjaimia ja tarinoita:</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div class="MsoNormal">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kun päivät pitenivät,
viipyi aurinko yhä kauemmin kopissani ja seinään piirsin merkin sille paikalle,
missä se viimeksi loisti, näin laskien pitkät päivät. Kaikki tämä antoi
aivoilleni jotakin askartelua yksitoikkoisuudessani. Mitään lukemista ei annettu.
Illalla tuotiin koppiini ”kipjatok” (kuumaa vettä) ja vähän teetä, käärittynä
sanomalehtipaperiin. Tuon paperipalasen säilytin kuin kallista aarretta ja luin
sen sitten aamulla. Ainoa kirjallisuus kuuden kuukauden aikana.</i></div>
</blockquote>
<br />
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN84iNuh5FWs0hEh0ux-4BCiac-p5bBmzEOY3Oh50TFdxqZnS_Iz4F421jCe4FScs40jJuXUutJjvakpmiA2rJ6ugipEDbVmM3o2KKBcYHiiMLnrH25TaBhlbswrKW26LqgblSXGkqnoc/s1600/WP_20171208_10_51_06_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="348" data-original-width="375" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN84iNuh5FWs0hEh0ux-4BCiac-p5bBmzEOY3Oh50TFdxqZnS_Iz4F421jCe4FScs40jJuXUutJjvakpmiA2rJ6ugipEDbVmM3o2KKBcYHiiMLnrH25TaBhlbswrKW26LqgblSXGkqnoc/s320/WP_20171208_10_51_06_Pro.jpg" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-63441564088365952192017-11-18T14:28:00.002+02:002017-11-23T09:29:23.935+02:00Vapaaehtoinen työtön ja muita fiktiivisiä sankareita<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhimKX6NWJ8I4hlYouBbZmvLn-15Kc-KrfpfSp6E7fpEkT5DqDY3jwZkQRM3IZx-DMkuRSOH8D6hs0jt3qZkNNa1Pl_jleBrj7DMl3nrXfo6-I7sMmaUt5TTYG69NNptp_lO5OTHm52yVI/s1600/f39cf4d2-7d05-4a9c-b7a1-2a6f09eb6cae.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="468" data-original-width="750" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhimKX6NWJ8I4hlYouBbZmvLn-15Kc-KrfpfSp6E7fpEkT5DqDY3jwZkQRM3IZx-DMkuRSOH8D6hs0jt3qZkNNa1Pl_jleBrj7DMl3nrXfo6-I7sMmaUt5TTYG69NNptp_lO5OTHm52yVI/s320/f39cf4d2-7d05-4a9c-b7a1-2a6f09eb6cae.jpg" width="320" /></a>Syksyn puheenaiheita on ollut esikoiskirjailijan, <b>Ossi Nymanin</b> avautuminen "ideologisesta työttömyydestään". Jos muistamme (ja miksi emme muistaisi), hän kertoi <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005405564.html" target="_blank">Hesarin haastattelussa</a> tulevansa hyvin toimeen työttömyystuilla ja välttelevänsä tietoisesti työn tekoa. Myöhemmin hän on <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/232821-ideologisesti-tyoton-ossi-nyman-yllatti-tvn-kirjailijahaastattelussa-en-ole-mikaan" target="_blank">tarkentanut</a> aatteellista lausuntoaan ja tähdentänyt, että ei ole ollut suinkaan toimettomana kaikki aikuisvuodet vaan paiskinut töitä kymmenkunta vuotta tullakseen kirjailijaksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Nyman sai ehkä hieman harkitsemattomista - tai harkituista, jos asiaa tarkastellaan pian haastattelun jälkeen julkaistun esikoisromaanin markkinoinnin näkökulmasta - puheista aikaan media- ja someraivon, joka kupli hetken kohta laantuakseen. Työntekoon kun yleensä liitetään tekijöitä, jotka koskevat niin yksilön oikeuksia kuin yhteiskunnan hyvinvointia. Ja vanha kansa kyllä tietää: "Työ tekijäänsä kiittää", "työn ilo paras ilo", "ken ei työtä tee, hän ei leipää syököön" jne.<br />
<br />
Tuskin kenelläkään olisi ollut mitään sitä vastaan, että Nyman olisi tunnustautunut lorvailijaksi, mutta suurin älämölö taisi syntyä siitä, että hän myönsi lorvailevansa oikein mielellään muiden kustannuksella, siis meidän, veronmaksajien. Sosiaalituilla kyllä toimeen tulee, kun tekee työtä sen eteen...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixdivX4t9rmYbse064yEIkaasvL41yki3HrcnsxiXlw5RIM_O3Zg-LJ_k-hszapUGTvzBoMbjRinwf1HsyDV8yM0x8mH6o86CkqnAmX3z50kymxdQjNfPnzUwxYhhMRaCObOVSx6Kg3hk/s1600/20171118_141848_001.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixdivX4t9rmYbse064yEIkaasvL41yki3HrcnsxiXlw5RIM_O3Zg-LJ_k-hszapUGTvzBoMbjRinwf1HsyDV8yM0x8mH6o86CkqnAmX3z50kymxdQjNfPnzUwxYhhMRaCObOVSx6Kg3hk/s320/20171118_141848_001.jpg" width="180" /></a>Tämän ideologisen työttömyyden jonkinsortin kantaisä on venäläisen aatelissuvun vesa <b>Ilja Iljitsh Oblomov</b>. Hänet me löydämme <b>Ivan Gontsharovin</b> 1859 ilmestyneestä romaanista <i>Oblomov.</i> Romaanin ensimmäisen sadan sivun aikana sankari ei juurikaan liiku huoneestaan, joka on hänen "makuukamarinsa, virkahuoneensa ja vastaanottopaikkansa". Sängyssä makoileminen on hänen normaali tilansa ja sieltä hän seurailee maailman menoa milloin ei nuku.<i> </i><br />
<br />
<i>Ajatus harhaili vapaana lintuna kasvoilla, pyrähteli silmissä, laskeutui puoliavoimille huulille, kätkeytyi otsan poimuihin, sitten katosi kokonaan, minkä jälkeen kasvoilta hohteli kauttaaltaan huolettomuuden tasainen valo</i>.<br />
<br />
Kolmikymppinen Oblomov elää vanhempiensa perinnöksi jättämällä omaisuudella. Hän on sisimmältään hyväsydäminen ihminen, suorittaa syvällistä pohdiskelua päivät pitkät ja tekee mielessään monia suunnitelmia tulevaisuudestaan. Mutta aikaiseksi Oblomov ei saa mitään.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Hän varustautui yhä aloittamaan elämää, piirteli ajatuksissaan oman tulevaisuutensa pohjakaavaa, mutta aina kunkin vuoden vilahtaessa hänen piti muuttaa jotakin tuossa pohjakaavassa tai hylätä kokonaan. </i><br />
<i>Elämä hänen silmissään jakautui kahteen puoliskoon: toiseen sisältyi työtä ja ikävyyttä, joita hän piti samoina käsitteinä; toiseen lepoa ja rauhallista iloa.</i></blockquote>
Huoletonta ei Oblomovin elämä silti ole. Ajatustyö vie paljon energiaa ja pakostakin mieli askartelee ikävissä asioissa. "Viettelevät haaveet" ja "tuskalliset huolet" täyttävät "aivojen sisäisen vulkaanisen työn" ja saavat "syvästi inhimillisen sydämen" väpäjämään. Rakastuminen suistaa lopulta miehen elämän raiteiltaan ja elämän peruskysymysten äärelle: toimiako vai ei?<br />
<br />
<i>Oblomov</i> oli Gontsharovin toinen romaani ja herätti ilmestyessään paljon huomiota. Romaanista irroitettu päähenkilön elämäntyyliä karakterisoiva määre erkani kohta kuvaamaan venäläistä mielenlaatua yleisemminkin. Oblomovilaisuudesta tuli ja on tullut varoitus ja synonyymi heikkotahtoisuudelle, mukavuudenhalulle, saamattomuudelle ja haaveilulle.<br />
<br />
Suhteellisen nopean kirjoitustyön tuloksena Gontsharov tuli luoneeksi sympaattisen antisankarin, jonka luonteenpiirteen heikkoudet ovat ikään kuin hänen itsensä ulottumattomissa. Romaanista käy selväksi, että Oblomov on ympäristönsä tuote, joka seuraa vain veren- ja maisemanperintöä. Oblomovkan kylässä vallitsee oblomovilaisten hegemonia: <i> </i><br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Nämä kelpo ihmiset ymmärsivät elämän lepona ja toimettomuutena, joita aika ajoin häiritsivät vain epämieluisat ikävyydet kuten taudit, kato, riidat ja muun ohella työ. </i><br />
<i>He pitivät työtä rangaistuksena, joka oli määrätty jo heidän esi-isilleen; työtä he eivät voineet rakastaa ja jokaisen otollisen tilaisuuden sattuessa välttelivät sitä.</i></blockquote>
Gontsharov oli käsitellyt inhimillisiä heikkouksia jo ensimmäisessä romaanissaan <i>Tavallinen juttu</i> (1849, suom. 1889), jossa emotionaalisia pilvilinnoja rakenteleva aatelismies törmää uuden maailman todellisuuteen. Itsekkyydestä ja omien tarpeiden tyydyttämisestä seuraa katastrofi. Psykologisen ja yhteiskunnallisen realismin alkutaitteessa Gontsharovin teos otettiin hyvin vastaan, myös kirjailijakollegoiden (<b>Dostojevski</b>, <b>Tolstoi</b>, <b>Tshehov</b>) tahoilla.<br />
<br />
Gontsharov julkaisi kaiken kaikkiaan kolme hyvin menestynyttä romaania sekä lukuisia esseitä ja kritiikkejä. Romaanit muodostavat erään tavalla temaattisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Varhaisteoksen nuoruusiän romanttisista haaveista siirrytään <i>Oblomovissa</i> keski-iän itsetyytyväisyyteen. Viimeisessä mielen, jos ei fyysisen iän tuomaa vanhuutta ilmentää nihilismin turmiollinen vaikutus.<br />
<br />
Suomalaisen nuoren miehen vapaaehtoisesta työttömyydestä ei ole kovinkaan pitkä hengenloikka historiaan. Etiikan peruskysymykset eivät lepoa tunne.<br />
---<br />
<br />
Ivan Gontsharov: <i>Oblomov</i>. Suom. Juhani Konkka. Kirjayhtymä 1991.<br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-44225924000262980072017-10-30T00:13:00.001+02:002017-10-30T00:13:28.298+02:00Steinbeckin katseVuoden 1962 nobelistia <b>John Steinbeckia</b> alettiin suomentaa jo 40-luvulla, jolloin <b>Alex Matson</b> käynnisti suomenkielisen steinbeckiaanin romaanilla <i>Vihan hedelmät</i> (1944, alkup. 1939). Tätä seurasi pian <i>Oikutteleva bussi</i> (1948, 1947) sekä <i>Helmi</i> (1949, 1945), kunnes käännösvaltikka siirtyi <b>Jouko Linturille</b> seuraaviksi kahdeksi vuosikymmeneksi. Hänen kädenjälkensä näkyykin kaikissa Steinbeckin meille tutuimmissa teoksissa, mukaan lukien <i>Ystävyyden talo</i> (1950, 1935), <i>Eedenistä itään</i> (1952, 1953) ja <i>Hiiriä ja ihmisiä</i> (1963, 1937).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigTlVwjSe2FDHypAWZkQKsTSKsEhXVT990uuw29X8Y4ZwYdHBNRMo2ElydMD2bqWDb4ksr7_MmDL3BJNOVOOi89hCgDM_ZBtEyxTSJfjh9NkJvf6QF14BTMasAXpd5FOq1l_r5lKFzd0Q/s1600/steinbeck_postcard.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="396" data-original-width="280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigTlVwjSe2FDHypAWZkQKsTSKsEhXVT990uuw29X8Y4ZwYdHBNRMo2ElydMD2bqWDb4ksr7_MmDL3BJNOVOOi89hCgDM_ZBtEyxTSJfjh9NkJvf6QF14BTMasAXpd5FOq1l_r5lKFzd0Q/s320/steinbeck_postcard.jpg" width="226" /></a></div>
<br />
Joten siinä vaiheessa, kun ruotsalaiset viimein nostivat Steinbeckin kirjallisten puolijumalien joukkoon, kirjailijan tuotanto oli jo asettautunut osaksi käsitystämme amerikkalaisesta nykykirjallisuudesta. Psykologinen ihmiskuvaus yhdistettynä sosiaalisten epäkohtien naturalistiseen kuvaukseen lienevät ne päällimmäiset määreet, joiden sisälle Steinbeck hyvin asettautuu.<br />
<br />
Steinbeckin laajasta tuotannosta otetaan edelleen myös epäsäännöllisen säännöllisesti suomenkielisiä uusintapainoksia. <i>Vihan hedelmät</i> ehti Matsonin suomennoksen kanssa 12. painokseen ennen kuin <b>Raimo Salmisen</b> versio saatiin ulos 2016. Samoilla painosluvuilla mennään <i>Eedenistä itään</i> -romaanin kanssa. Koulujen lukulistoilla viihtynyt <i>Helmi</i> on luonnollisesti se varsinainen rohmu. Vuosien 1949-2002 väliin mahtuu 22 painosta.<br />
<br />
Steinbeckin lukeminen oli osa omaa kasvuani kirjallisuuden lukijaksi, joten aina aika ajoin on hyvä palata poikavuosien mestariin ja testata, vieläkö teksti vaikuttaa. Se on kuin paluu menneisyyteen, jolloin loistava tulevaisuus ei ollut vielä takana.<br />
<br />
Kuten sanotaan.<br />
<br />
<i>Oikutteleva bussi</i> - tuo ainakin Suomessa sangen suosittu, mutta maailmalla vähemmän arvostettu Steinbeckin romaaneista - ilmestyi alkujaan 1947. <i>Hiiriä ja ihmisiä</i> oli ilmestynyt kymmenen ja <i>Vihan hedelmät</i> kahdeksan vuotta aikaisemmin. <i>Oikuttelevaa bussia</i> edelsivät natsimiehitystä Pohjoismaissa käsittelevä<i> Routakuun aika</i> (1942) sekä <i>Ystävyyden talon</i> lämpimän sentimentaalinen jatko-osa <i>Torstai on toivoa täynnä</i> (1945). Samana vuonna<i> Oikuttelevan bussin </i>kanssa julkaistiin myös <i>Helmi</i> ja tästä vain viiden vuoden kuluttua kirjailijan <i>magnum opus</i>, <i>Eedenistä itään</i>.<br />
<br />
Steinbeckin kirjallisessa tuotantohistoriassa <i>Oikutteleva bussi</i> on jäänyt hänen muiden teostensa varjoon. Romaani tunnetaan melkeinpä paremmin siitä tehdyn elokuvaversion (1957) ansiosta, joka tosin sekin on jäänyt historiaan lähinnä siksi, että siinä näyttelivät pääosaa <b>Jayne Mansfield</b> ja <b>Joan Collins</b>.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoJ20SmhcE_KXuPo2zxZoRohBIW9CplMJFSKj2X5jdgl0HxlvoDkJYVbO1Y3RJKy-zpS1ps6nXgevQgf-AXQEzaRzyP_AKLPWCQQqX2jrqeBy72jDtPo8NK6PKrfAngC24AOrzNoZqGKA/s1600/oikutteleva-bussi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="303" data-original-width="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoJ20SmhcE_KXuPo2zxZoRohBIW9CplMJFSKj2X5jdgl0HxlvoDkJYVbO1Y3RJKy-zpS1ps6nXgevQgf-AXQEzaRzyP_AKLPWCQQqX2jrqeBy72jDtPo8NK6PKrfAngC24AOrzNoZqGKA/s1600/oikutteleva-bussi.jpg" /></a></div>
<br />
<i>Oikuttelevalla bussilla </i>on kuitenkin paikkansa osana Steinbeckin tuotantoa, jossa etsiydytään ulkonaisen toiminnan tai kuvauksen kautta kohti ihmisten tyydyttämättömiä toiveita ja tunteita. Romaanin lähtöasetelma on draamallinen - yhdeksän ihmistä joutuu pysähtymään vuorokaudeksi syrjäiselle huoltoasemalle odottamaan bussimatkan jatkumista - ja kerronnassa viivähdetään lyhyen tai pitemmän aikaa yksittäisten henkilöiden sanoissa ja sanomatta jättämisissä, ajatuksissa. Matkaa siis tehdään, mutta ei siten kuin voisi olettaa.<br />
<br />
Romaanin mottona on katkelma tunnetusta keskiaikaisesta moraliteetista <i>Jokamies</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Nyt pyydän teitä kuulemaan</i><br />
<i>hartaasti tätä esitystä,</i><br />
<i>näytelmää moraalista;</i><br />
<i>sen nimi olkoon Jokamies,</i><br />
<i>se elost´kuolost´osoittaa</i><br />
<i>katoavaisuutta ihmisen. </i></blockquote>
Joten, ihmisenä olemisen syvimpiä laaksoja tässä tähyillään. <i>Oikuttelevan bussin</i> kaikkitietävä kertoja katsoo hyvin läheltä henkilöitään, kulkee kuin kameran silmä ihon poimuissa, tunkeutuu ajatuksiin ja tulee ulos silmän katseen tai korvan kuuleman äänen matkassa hiostavaan ilmaan ja maisemaan. Unelmien, haaveiden, pettymysten, kohtalon kolhujen ja joutavien tekojen vanavedessä ihmiset pyristelevät kuin verkossa itseään tuntematta ja toisiinsa yhteyttä saamatta.<br />
<br />
<br />
Steinbeckin katse on terävä ja armoton, ja henkilökuvaus kirurgin työtä:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kasvot olivat terävät, penikkamaiset, silmät kirkkaat ja kysyvät kuin penikan silmät. Pienet, huolellisesti leikatut viikset muistuttivat yähuulelle asettautunutta perhosen toukkaa, ja miehen puhuessa oli kuin toukka olisi taivuttanut selkänsä kaarelle.</i></blockquote>
---<i> </i><br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Reumaattiseen niskaan liittyvä pää oli pysyväisesti eteenpäin taipunut, nenän kärki osoitti suoraan maahan. Mies oli pitkällä kuusissakymmenissä ja hänen silmäkulmansa riippuivat silmien yli kuin Skyeterrierin. Pitkä syväuurteinen ylähuuli oli koholla kuin tapiirin pikku kärsä. Keskihampaiden kohdalla oleva kärki muistuttikin liikkuvaa kärsää. Silmät olivat kellertävän kultaiset, mikä sai hänet näyttämään villipedolta.</i></blockquote>
Kristillistä moraliteettia Steinbeck ei tarinastaan sentään rakenna, mutta katumuksen, armon ja synnin motiivit nousevat henkilöiden elämänkohtaloiden myötä esille. Moderniin elämänmuotoon kätkeytyvät myös seitsemän kuolemansyntiä niin rahanahneen liikemiehen, himokkaan ja väkivaltaisen kahvilanpitäjän kuin toisten elämää kadehtivan katkeroituneen vaimon hahmossa. Ja jos oikein haluaa uskoa, ehkä jossakin todellisuutta pakenevien repliikkien ja tukahdutetun raivon alta pilkistää armollisen aamusarastuksen tavoin toivo paremmasta elämästä.<br />
<br />
Steinbeckin ihmiskuva saa kiteytyksensä romaanin lopussa, jossa mutkien täyttämää matkaa tehneet henkilöt lopulta näkevät lähestyvän kaupungin valot. Niiden tavoin myös he ovat "yössä eksyneitä ja yksinäisiä, itseensä vetäytyneitä ja kylmiä ja kimaltavia, ketjuihin ripustettuja".<br />
<br />
Kirjan takakansitekstin mukaan <i>Oikutteleva bussi</i> on "verrattoman hauskasti" kerrottu romaani, josta löytyy "vallatonta" huumoria. Asian - ja elämän - voi nähdä myös niin. <br />
<br />
-- <br />
John Steinbeck: <i>Oikutteleva bussi</i>. Suom. Alex Matson. Tammi 2015.<br />
Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-73023030590146186932017-09-18T15:32:00.001+03:002017-09-18T15:32:39.223+03:00Setä suorasuuBrittiläisistä nykykirjailijoista <b>Martin Amis</b> on saanut Suomessa verrattain vähäistä huomiota. Hänen tuotantoonsa sisältyy toistakymmentä romaania, novellikokoelmia ja huomattava määrä esseistiikkaa. Näistä on suomennettu ainoastaan neljä romaania, viimeisimpänä mediamaailmaa ruotiva <i>Keltainen koira</i> (2007).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRfd68bHJDZq9jShFk1qWCx9bcIkh0Y8J7Jx5RAIAc4J10UGkPPHS3hJdpRxnLdaNMrdKEXLDQWDeWhJutE_WjqM6S2aeCBqI2Cz-7HAjQbbVWB8akDaDkt82guc1v4-telh8knbP88Iw/s1600/24AMIS_SPAN-jumbo-v2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRfd68bHJDZq9jShFk1qWCx9bcIkh0Y8J7Jx5RAIAc4J10UGkPPHS3hJdpRxnLdaNMrdKEXLDQWDeWhJutE_WjqM6S2aeCBqI2Cz-7HAjQbbVWB8akDaDkt82guc1v4-telh8knbP88Iw/s320/24AMIS_SPAN-jumbo-v2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<i>Times</i> nimesi Amisin niiden viidenkymmenen kirjailijan joukkoon, jotka ovat eniten vaikuttaneet brittiläisen sodanjälkeisen kirjallisuuden muotoutumiseen. Samalta listalta löytyy myös Amisin isä, <b>Kingsley Amis</b>, jonka poliittisesti äkkiväärät liikkeet ja into ärsyttää liittivät hänet brittiläistä 50-luvun kulttuurimaisemaa muovanneen "nuorten vihaisten miesten" seuraan. Omena ei pudonnut kauaksi puusta. Pojasta tuli 90-luvulla "uustöykeän" kirjallisuuden soihdunkantaja, jonka epäkorrekteja poliittisia mielipiteitä luettiin rinnan, ja aiheetta, hänen fiktiivisen ja satiiria hyödyntävän tuotantonsa kanssa.<br />
<br />
Amis on englantilaisista kirjailijoista se, jolta kysytään mielipidettä asiaan kuin asiaan, ja aina se löytyy - mielipide ja sitä seuraava "paskamyrsky", kuten muutama vuosi sitten eräässä <a href="https://www.theguardian.com/books/2014/aug/15/love-to-hate-martin-amis" target="_blank">lehtijutussa </a>todettiin. Brittimedia rakastaa vihata Amisia, eikä hän koskaan petä odotuksia. <br />
<br />
Elitistin ja arrogantin maineen kotimaassaan saanut kirjailija vaihtoi Lontoon New Yorkiin kuusi vuotta sitten. Seitsemääkymmentä lähestyvä kirjailija sotkee Atlantin takaa edelleen lusikkansa moneen kotimaansa mielipidesoppaan, kuten hiljattain pilkatessaan työväenpuolueen uuden johtajan onnetonta koulutusta ja epäillessään tämän lukutaitoa. V<a href="https://www.theguardian.com/books/2017/sep/16/martin-amis-miss-the-english-homesick" target="_blank">iimeisimmässä haastattelussaan</a> hän tosin myöntää ajoittain kaipaavansa takaisin kotiin. Amerikkalaiset ovat hänen mielestään ylikorostuneen, ärsyttävän kohteliaita ja varovat kaikkia tekemisiään ja sanoamisiaan. Sellainen on myrkkyä peribrittiläiseen sarkasmiin ja nokkeluuteen tottuneelle kirjailijalle. Hyvässä huumorissa kun on aina mukana ripaus loukkaavuutta ja älyllistä ylivoimaa. Hyvää on sentään se, että jenkeissä lehdistö kohtelee menestyskirjailijoita paremmin kuin Englannissa, jossa kaikkia kirjailijoita pidetään Amisin mielestä "mahtailevina egomaanikkoina".<br />
<br />
Muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Amisilta ilmestyy <a href="https://www.guardianbookshop.com/untitled-stories.html?utm_source=editoriallink&utm_medium=merch&utm_campaign=article" target="_blank">uusi kirja</a> tänä syksynä, sekin tosin kokoelma aiemmin ilmestyneitä kirjoituksia. Kirjasta löytyy Amisin aina mielenkiintoisia näkemyksiä kirjailijakollegoistaan (<b>Bellow</b>, <b>Ballard, Nabokov</b>), julkisuuden henkilöistä (prinsessa <b>Diana</b>, <b>John Travolta</b>) ja ajankohtaisina sivalluksina poliittisia kirjoituksia mm. Yhdysvaltain vaaleista ja erityisesti <b>Donald Trumpista</b>.<br />
<br />
Trumpin valinta oli tietenkin shokki ja yllätys myös Amisille, paljon suurempi kuin brexit, ja ensimmäiset analogiat <b>Hitlerin</b> Saksaan nousivat myös hänelle mieleen. Mutta tarkemmin harkittuaan Amis löytää Trumpin vertaishahmon - jos sellainen pitää historiasta kaivaa esiin - Italiasta, jossa <b>Mussolinin</b> kaltainen tomppeli hurmasi kansaa. Trump on samalla tavoin hullu, rehvakas ja harhainen. Hitlerin ja <b>Stalinin</b> totalitarismi pyrki ihmisluonnon muuttamiseen. Mussolinille ja Trumpille riittää valta ja siinä pysyminen.<br />
<br />
Amis on myös vakuuttunut siitä, että Trump on dementoitunut. Tästä todisteena ovat muutaman vuoden takaiset haastattelut, joissa Trump osaa vielä puhua sortumatta kielellisiin virheisiin ja taitaa jopa ironian. Kuluneen vuosikymmenen aikana Trump on kuitenkin kokenut täydellisen henkisen romahduksen.<br />
<br />
Amis on jokseenkin vakuuttunut siitä, että tämä ihmisten heikkouksia haistava mies tulee kompastumaan johonkin kansainväliseen selkkaukseen. Pohjois-Korean tuhoamisesta Trump todennäköisesti kuvittelee itse saavansa Nobelin rauhanpalkinnon, joten se ei varmaankaan ole se. Todennäköisempää, ja toivottavampaa on, että se on jokin kiperämpi ja ilman napin painallusta ratkaistava selkkaus, joka paljastaa kansalle presidenttinsä kyvyttömyyden kaikessa karmeudessaan.<br />
<br />
Trumpilla on Amisin mukaan aivan erityinen taito kylvää ympärilleen levottomuutta. Uusnatsien avulla hän tulee pitämään maata vielä pitkään polvillaan. Ja kaikki kytkeytyy rasismiin, joka on Yhdysvalloissa juurtunut syvälle kansanluonteeseen.<br />
<br />
Amis on osannut ja osaa olla ärsyttävä, hyökkäävä, ilkeä ja pilkallinen, vaikka ei sosiaalista mediaa käytäkään. Internet on toki hänellekin tuttu työkalu, mutta sen keskustelukulttuurista hän pysyy kaukana. Suuri yllätys oli, kun hänen ystävänsä <b>Salman Rushdie</b> erehtyi tviittaamaan. Onneksi tämäkin lopetti aika pian. "Internetillä on typerryttävä vaikutus, se on pahuuden Pandoran lipas ja se on tuhonnut ihmisten keskittymiskyvyn."<br />
<br />
Parhaillaan Amisilla on työn alla omaelämäkerrallinen romaani, jossa hän tulee varmaankin kertomaan kaiken ja enemmänkin sekä sen ohessa tasaamaan tilit edesmenneen äitipuolensa kanssa. Tällä kertaa kysymys on hyvityksestä. Nuorena miehenä hän ei antanut arvoa äitipuolensa kirjallisille töille, johtuen lähinnä siitä, että tämä hylkäsi Amisin isän. Mutta nyt on tullut aika kiittää ja palauttaa tämän kirjallinen maine.<br />
<br />
Ikä pehmentää särmät, tai jotakin. <br />
<br />
<br />
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151004485272862440.post-47907454302513665882017-09-09T16:59:00.001+03:002017-09-09T16:59:33.915+03:00Lue sinä, minä kuuntelenKirjallisuus on monenmuotoinen ilmiö, ja sitä se on ollut kautta historian. Isot siirtymät kirjallisuuden kehityksessä suullisesta kirjoitettuun kieleen, ääneen sanotusta kiveen hakattuun tai paperille painettuun ja edelleen digitaaliseen ovat kuljettaneet sanataiteen nykyaikaan asti. Ja jännällä tavalla jotkut tavat ja tottumukset kirjallisuuden välittymisessä ovat pysyneet sitkeästi hengissä ja jatkaneet eloaan.<br />
<br />
Kuten vaikkapa ääneen lukeminen.<br />
<br />
Kaikki sen tietävät, että kunnon vanhemmat lukevat lapsilleen, ja tapana on myös mykistyä kirjan äärelle, kun lukemaan oppiminen on kohonnut jälkipolville sille tasolle, että kykenevät itsekin virittämään aivonsa kirjainmerkkien tulkinnan äärelle. Lukemisesta on tullut kehityksen myötä maan hiljaisten harrastus.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSnZVvvKK4fJY4YL2Tq-y11DQv76F-yxcc8SGByp4U8lRcce6VENE1jvJi07jyLarxGSkYvB3k6OZ1wH9kvzHqnSr-LTDbQwp4A2yTZ_M7CeiRG5zPBgXTv5cTKoJC9cG-eud_pEY8MtA/s1600/51RbrZQZmIL._SX294_BO1%252C204%252C203%252C200_.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="296" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSnZVvvKK4fJY4YL2Tq-y11DQv76F-yxcc8SGByp4U8lRcce6VENE1jvJi07jyLarxGSkYvB3k6OZ1wH9kvzHqnSr-LTDbQwp4A2yTZ_M7CeiRG5zPBgXTv5cTKoJC9cG-eud_pEY8MtA/s320/51RbrZQZmIL._SX294_BO1%252C204%252C203%252C200_.jpg" width="189" /></a>Näin ei ole suinkaan aina ollut. Kehityksen käännekohtana pidetään yleensä 1700-lukua ja kirjapainotekniikan lopullista läpimurtoa. Siihen asti kirjat olivat siksi kalliita ja harvinaisia, että niitä ei moniakaan perheiden hallussa ollut. Joten, sisällön välittäminen sujui parhaiten toisille ääneen lukemalla. Mutta kun kirjojen jakeluverkosto kehittyi, yleinen elintaso kohosi ja ihmisten vapaa-aika lisääntyi, väylä yksilölliselle ja hiljaiselle lukemiselle oli avattu.<br />
<br />
Mutta ei ääneen lukeminen tästä minnekään kadonnut. Se pysyi ja on pysynyt osana kirjallisuuden kokemusta. Tuoreinta tietoa lukemisen historiasta tarjoaa kirjallisuushistorioitsija <b>Abigail Williams</b> teoksessaan <a href="http://yalebooks.co.uk/display.asp?k=9780300208290" target="_blank"><i>The Social Life of Books: Reading Together in the Eighteenth-Century Home</i></a> (Yale Books, 2017). Williamsin löytöretki historiaan suuntautuu ihmisten lukutapojen selvittämiseen. Miten kirjoja on 1700-luvun Englannissa luettu, missä, minkälaisissa tilanteissa, kenen kanssa, yksin vai yhdessä, huviksi vai hyödyksi? Lähteinä tutkijalla ovat lukijoiden päiväkirjat, kirjeet ja arkistoihin kätkeytyneet selvitykset. Ja kohteena - tietenkin, kirjallisuudesta kun puhutaan - keskiluokka.<br />
<br />
Kirjojen ja lukemisen sosiaalihistoriaa kaivamalla Williams haluaa tehdä tiettäväksi, että kirjojen kohdalla aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä niihin on kirjoitettu, on se, miten niitä luetaan. Aikoinaan tuo jälkimmäinen seikka oli jopa edellistä tärkeämpi. Vaitonaisina tekstien ääreen syventyvät lukijat saattoivat nimittäin vaikuttaa pelottavilta ja epäilyttäviltä. Jotta lukijat eivät liikaa uppoutuisi sentimentaalisten romaanien huuruiseen maailmaan, ääneen ja yhdessä lukemista pidettiin suositeltavampana. Lukija saattoi tilanteessa tarkkailla kuulijoiden reaktioita ja suorittaa omatoimisia "poisjättöjä". Eikä hassumpaa ollut sekään, että kuulijat pystyivät tarkkailemaan toisiaan. Naisten ohella myös lapsia ja nuoria haluttiin näin suojella tarinoiden turmiolliselta vaikutukselta.<br />
<br />
Kirjoja myös kirjoitettiin ja toimitettiin sitä tarkoitusta varten, että niitä luettaisiin ääneen. Tiivistetyt romaaniversiot, kotinäyttämöohjeilla täydennetyt näytelmät, sanomalehdissä ilmestyneet jatkokertomukset ja erilaiset tekstikoosteet muokattiin ääneenlukua silmälläpitäen. Näiden tueksi laadittiin niin ikään oppaita, joissa kerrottiin, miten kirjoja tulee lukea ääneen. <br />
<br />
Williamsin kirjaan perehtynyt Spectatorin kriitikko<a href="https://www.spectator.co.uk/2017/08/the-lost-pleasure-of-reading-aloud/" target="_blank"> toteaa </a>kirjasta löytyvän yllättäviä yhtymäkohtia omaan aikaamme ja levottomaan tapaamme kruisailla yhdestä viihdykkeestä tai kanavasta toiseen ja kolmanteen. 1700-luvun Englannissa kirjoja kuuntelevat kehuivat innokkaasti niitä teoksia, joita kuunnellessa saattoi hyvin tehdä jotakin muuta, parsia sukkia tai puuteroida peruukkeja.<br />
<br />
Ääneen lukeminen, varsinkin kirjailijoiden vetämät lukutilaisuudet, ovat säilyttäneet vankan aseman Keski-Euroopassa. Näissä siis kirjailija vain lukee otteita teoksestaan ilman, että hän kertoisi lukijoille, miten häntä kirjailijana tulisi ymmärtää. Jostakin syystä tämä hyvä tapa ei ole koskaan ollut kovin suosiossa tai yleinen meillä, mistä johtuen alkuvuodesta Helsingissä järjestetty runoilijoiden luentatilaisuus ("<a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005073638.html" target="_blank">Runousaamiainen</a>") näyttäytyi niinkin erikoisena. Ehkä kirjallisuus on käsitetty Suomessa niin pyhänä toimituksena, että sen äärellä on syytä olla hiljaa ja yksin. <br />
<br />
Tyypillistä tuntuu olevan, että ääneen lukeminen yhdistetään Suomessa kulttuuriseen sosiaalityöhön. Juhlavuoden "<a href="http://suomifinland100.fi/project/mina-luen-sinulle-kampanja/" target="_blank">Minä luen sinulle</a>" -kampanja keskittyy selkokielisen kirjallisuuden edistämiseen. Kohderyhmänä ovat iäkkäät ja kehitysvammaiset. Pari vuotta aiemmin "Maailman ääneen lukemisen päivänä" <a href="http://www.kirjanvuosi.fi/maailman-aaneen-lukemisen-paiva" target="_blank">meillä</a> haluttiin vahvistaa alakouluikäisten lukumotivaatiota. Suomalaiset menevät tähänkin kysymykseen hanke ja ongelma edellä.<br />
<br />
Mutta muutostentekijät ovat jo täällä. <a href="http://www.ksml.fi/kotimaa/Kuunteleminen-kiinnostaa-kansaa-%E2%80%93-%C3%A4%C3%A4nikirjat-ja-podcastit-kasvattavat-suosiotaan/869047" target="_blank">Kuunteleminen</a> on uusi kulutustrendi, jonka vanassa puheohjelmat, podcastit ja sähkökirjat elävät nousukautta. Ehkä sama tapahtuu myös ihmisten välillä, perheissä, kaveri- ja työporukoissa. Monessa lukupiirissä saatetaan tälläkin hetkellä keskittyä kuuntelemaan, kun joku lukee. <br />
<br />
Kaiken tämän rinnalla suomalaisille e-kirjamarkkinoille rantautuneet ruotsalaistaustaiset <i>Storytell</i> ja <i>Bookbeat</i> saavat painaa pitkää päivää tyydyttääkseen kuulevien kysynnän. Vai onko tämäkin vain itsekseen ja itselleen lukemisen käänteiskuva: itsekseen kuunteleminen?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE0EK_EPewOQ2J6h64FPafEKWPWuvzgskZeQhVWluqZcJx2jZXBdoMTb4R-lG8MxnUsMGPShMrEPJOJ9oHjJCMaAyoed0j0uYW12jivDiezL0Ce2nZIdsakXjqe9TGkLpR4uevife9Dok/s1600/audiobooks.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="254" data-original-width="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE0EK_EPewOQ2J6h64FPafEKWPWuvzgskZeQhVWluqZcJx2jZXBdoMTb4R-lG8MxnUsMGPShMrEPJOJ9oHjJCMaAyoed0j0uYW12jivDiezL0Ce2nZIdsakXjqe9TGkLpR4uevife9Dok/s1600/audiobooks.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Pekka Vartiainenhttp://www.blogger.com/profile/14807310244233049177noreply@blogger.com0