Aave kummittelee Euroopassa

Kahdeksankymmentä vuotta sitten (1935) julkaistiin ensimmäinen Penguin-pokkari. Silloisen tupakka-askin hinnalla ihmisille tarjottiin edullista, laadukasta ja viihdyttävää luettavaa, ensimmäisten joukossa Hemingwayta ja Christietä. Kirjamarkkinat myllättiin siinä sivussa, nekin.

Syntymän kunniaksi kustantaja on hiljattain laskenut liikkeelle vaikuttavan kokoelman sarjassa aiemmin julkaistujen kirjailijoiden tekstejä. "Mustasta klassikkosarjasta" (Penguin Little Black Classics) löytyy 80 nimikettä, joiden kaikkien mitta on sama (64 sivua) ja hinta sekin ohutta yläpilveä. Austenin, Poen, Nietzschen ja monien muiden seuraan pääsee pulittamalla kauppiaalle euron (80 penceä).

Ensimmäisen viikon aikana miljoonan kappaleen painoksesta myytiin päältä yli 70 000 mustiin kansiin puettua kirjasta ja lisäpainoksia on jo tilauksessa. Sarjan eittämätön suosikki on ollut Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti, jonka perässä tulevat Austen ja Poe eivät ole pärjänneet huonosti nekään.

Sarjan menestyksen salaisuus tuntuu olevan edullisen hinnan, brändin ja keräilyarvon ohella nopean lukunautinnon suoma kirjan koko. Kuutisenkymmentä sivua melkein mitä tahansa kirjailijaa menee kyllä. Junaa, metroa, bussia tai lääkärille pääsyä odotellessa Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti-osio tai Emily Brontën harvemmin esillä olleet runot vievät ajatukset muualle. Tai Sokrateen puolustuspuhe, Oscar Wilden pienoisjännäri, puhumattakaan Tolstoin yksinkertaisen elämän arvokkuutta ylistävästä pamfletista.

Mutta mustan klassikosarjan kärjessä on siis tällä hetkellä kirja, joka muutti maailmaa. Marxin ja Engelsin luokkataistelua uhoava pamfletti painettiin 1848 Englannissa ja sieltä käsin se levisi eri puolille Eurooppaa. Nyt sen kapitalismin kiroja ruotivat sanat tavoittavat jälleen kymmenien tuhansien lukijoiden huolettomampaa huomista kaipaavat katseet ja sivistyksen nälkäiset mielet.

Kommunismin aave vaelsi jo Marxin ja Engelsin aikaan kapitalisteja, kirkkoa ja kuninkaita pelotellen Euroopan yllä. Eikä tuo haamu ole kadonnut vieläkään, vaikka poliittinen liike saattaakin kituuttaa. Sanat kun eivät kuole.