Miten miellyttävä tuttavuus tämä olikaan, Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin! Romaani julkaistiin jo parisen vuotta sitten ja ajautui kilpailemaan Finlandiasta mm. Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa. Tiedetään miten siinä kisassa kävi, mutta en ihmettelisi vaikka Jalosen romaanin lukukanto kantaisi pitemmälle.
Muodoltaan kysymys on matkaromaanista, jossa on rakkaus-, seikkailu- ja ekoromaanin piirteitä. Jälkimmäisellä viittaan romaanitraditioon, jossa luontoa käytetään joko temaattisena tai tarinaa koossapitävänä voimana. Näitähän kyllä suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy. Suomalainen menee metsään makaamaan tai marjastamaan. Niin myös se suomalainen taiteilija.
Jalosen kerronta on tunnelmaltaan niukkaa mutta sävyltään miellyttävän monipolvista. Kertomus neljästä nuoresta, jotka lähtevät vaeltamaan 0-pituuspiiriä pitkin maapallon ympäri, kuljettaa lukijaa suomenkielen rekisterissä taitavan eräoppaan tavoin. Jalonen tiivistää, laventaa, jouduttaa ja piilottaa. Se, mitä ei kerrota, kertautuu kerrottaessa ja jää itämään lukijan mieleen.
”Kaipaus on maailman summa”, romaanissa todetaan. Viimeisen sivun jälkeen jäin kaipaamaan vain sitä hetkeä, että saattaisi taas lukea tämänkaltaista kirjallisuutta lisää.
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin. Otava 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti