Kirjailijaliitolla on jäseniä reilu 600. Luulisi, että joukosta löytyisi näytettävää myös suurelle yleisölle. Puhumattakaan siitä, että joku ahkera ja työtä pelkäämätön toimittaja ottaisi asiakseen antaa tuntemattomuuteen tuomitulle kirjailijaparalle mahdollisuuden kertoa lukijoille jotakin kirjoistaan, ja ehkä myös hieman itsestään.
Silmäilen vuoden 2009 kirjatilastoa. Myydyimpien kaunokirjailijoiden kärjessä tutut nimet: Hirvisaari, Remes, Westö, Tervo ja Mäki. Kaikkien kohdalla ostettujen teosten (ei pokkarit) kappalemäärä yltää yli 50 000:n. Sofi Oksasen Puhdistus pääsi lähelle 40 000 kappaleen myyntiä, kun sen edellisen vuoden saldo oli yli 100 000. Vaatimaton luku sekin, jos vertaa Ilkka Remeksen saavutukseen vuonna 2006; romaania 6/12 myytiin yksistään tuona vuonna 151 600 kappaletta.Viime vuoden kaunokirjallisuuden myyntitilaston top 20:een pääsi kirjailija, jonka teosta oli myyty noin 13 000 kopiota. Samoihin lukemiin pääsee yleensä Juba Tuomola Viivillä ja Wagnerillaan. Hieman paremmin pärjää Pertti Jarla Fingerporillaan.Tosin, kun ynnätään kaikki Juban vuoden aikana myydyt albumit, päästään yli 74 000 kappaleen myyntiin.
Kustantajista Otava ja WSOY jakavat keskenään potin. Jälkimmäinen tosin syö tästä suurimman osan. Ja kirjailijalle jää tietenkin pieni siivu hänellekin. Jos kuuluu jommankumman talliin.
Suomessa julkaistaan ainakin 13 000 nimikettä vuosittain. Kaunoa ja tietoa ja oppikirjallisuutta. Mutta kuinka vähän me todellakin tiedämme noista kirjojen laatijoista! Julkaistujen nimikkeiden määrään ja myyntiin suhteutettuna kaunokirjailijat saavat erikoisen suuren huomion. Siis niiden 600 kirjailijan joukosta ne 20 luovan kirjoittamisen mannekiinia, jotka me kaikki jo tunnemme.
Pitäisi sytyttää kynttilä kaikille unohdetuille kirjailijoille. Tai viettää kerran vuodessa Unohdettujen Kirjailijoiden päivää. Ostamalla yksi lukematon kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti