Mametin rallissa voittajana maaliin selviytyy ylivoimaisena ykkösenä kansalainen, jolla on oikeus suojella itseään ja läheisiään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Myös asein, jos siltä tuntuu. Yksilön tarpeet eivät kuulu valtionhallintoa pyörittäville byrokraateille.
Kirjoituksessaan Mamet hakee aseenkato-oikeudelle tukea Yhdysvaltain historiasta, ymmärtää "maan isien" halunneen perustuslailla, myös siihen kirjatulla kuuluisalla lisäpykälällä, varmistaa sen, että keskusvallasta ei koskaan muodostu diktatuuria, joka sanelee ja käskee ja valvoo. Mametin näkemyksen mukaan lain laatijoiden suhtautuminen valtiovaltaan oli äärimmäisen epäilevä ja kielteinen. He ymmärsivät, että yksilön tarpeet kulkevat aina yhteiskunnan tarpeiden edellä. Ja juuri tässä Obaman porukka menee pahasti harhaan. Se ei enää edusta sitä "terveen hallinnon" mallia, jonka olemasaolon oikeutus löytyy kansalaisten vapautta pyhittävästä perustuslaista.
Mamet myös muistuttaa, että sarjatuliaseet ovat olleet kiellettyjä Yhdysvalloissa vuodesta 1934. Ja muutoinkin aselait ovat maassa hänen mielestään jo nyt riittävän tiukat. Tämä ei ole tietenkään poistanut aseiden rikollista käyttöä. Mametin mukaan kaikkein räikeimmät väärinkäytökset tapahtuvatkin niissä osavaltioissa ja niissä kaupungeissa, joissa aseenkanto-oikeudelle on asetettu tiukimmat rajoitukset.
Rikolliset käyttävät aseita. Siksi kansalaisilla tulee olla mahdollisuus puolustaa itseään näitä vastaan. Siksi me tarvitsemme kouluihin aseelliset vartijat ja lainvartijoiden lonkkaa vasten lepäävät tykit, Mamet toteaa.
Mutta aina ja kaikkialla: vain ihminen itse määrittää sen, miten hän haluaa puolustaa itseään, perhettään ja omaisuuttaan. Tämän tahdon ylitse ei Obama, eikä kukaan muu saa kävellä.
Mametin kirjoitus on jo nyt, luonnollisesti, herättänyt suuria tunteita. Kovinkaan paljon uutta se ei tuo meneillään olevaan keskusteluun. Mametin näkemykset toistavat Pro-Gun -liikkeen parissa esitettyjä perusteluita, mitä eivät siinä hahmotellut yhteiskuntafilosofisen ajattelun alkeet kykene peittämään. Guardianin kolumnistin mielestä Mametin kirjoitus kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin mistään muusta. Mamet on näitä oman persoonansa ja sen kaikkivaltaisuuden varassa eläviä julkkiksia, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa, omien tarpeidensa mukaan. Siksi hän onkin niin loukkaantunut siitä, että Obama kehtaa puhua kansakunnan tarpeista, ikään kuin Mametia ei olisi edes olemassa.
