Näiden herrojen myötä 1564 on onnekas vuosiluku draaman kehityksessä. Seuraavien vuosikymmenten aikana kaksi nuorta, vaatimattomista oloista lähtöisin olevaa miestä kilpaili Lontoon teatterikentän herruudesta. Taistelu näytti kääntyvän Marlowen eduksi, kun hän laati lyhyessä ajassa suunnattoman suosion saaneita näytelmiään (7 näytelmää viidessä vuodessa), joista puhuttiin ja joita siteerattiin kaikkialla. Samoihin aikoihin Shakespeare oli vielä aloitteleva ja hieman kömpelö kynäilijä.
Sitten kohtalo puuttui peliin. Marlowe sai erään kapakkareissun päätteeksi puukosta traagisin seurauksin. Kuollessaan hän oli 29 vuotias. Kaupungin teatterikenttiä nyt yksinään hallitsemaan jääneen Shakespearen paras tuotanto oli vasta edessä.
Näistä kahdesta Shakespearen nimi painettiin sittemmin paksummalla kirjallisuuden historiaan. Guardianiin kirjoittava Andrew Dickson leikittelee ajatuksella, mitä olisi tapahtunut, jos puukosta olisikin saanut Shakespeare, eikä Marlowe. Olisiko meillä Royal Marlowe Company (eikä Shakespearen nimeä kantava vastaava)? Tietäisimmekö me mitään Shakespearesta?
Dicksonin mielestä Marlowen nuorella iällä laatimissa näytelmissä on mukana jo paljon niitä tekijöitä, joista Shakespeare myöhemmin tunnettiin. Dicksonin mukaan ilman Marlowen vaikutusta ja tämän antamaa esimerkkiä Shakespearesta ei olisi kehittynyt... Shakespeare. Jopa Hamletista löytyy sekä juonen että henkilöasetelman puolesta kaikuja Marlowen Doctor Faustuksesta ja tragediasta The Massacre at Paris.
Marlowe eli lyhyen ja kiihkeän elämän, mikä tekee hänestä mielenkiintoisen hahmon. Shakespearen mestaruutta ei kukaan vakavissaan tohdi kyseenalaistaa, mutta jotenkin tuo 52-vuotiaana, maineikkaana eläkeläisenä kuollut runonlaulaja vaikuttaa Marlowen rinnalla tylsältä. Kun jälkimmäisen tarinaan saadaan menestystä nauttineiden näytelmien ja murhan uhrina päättyneen elämän ohella mukaan huhut ateismista, vakoojana toimimisesta ja homoudesta, aikakauttamme viehättävät juonenpalaset alkavat olla kohdallaan.
Joten onneksi myös Marlowen tähti tuikkii teatterihistoriamme taivaalla. Häneen verrattuna Shakespeare on silti supertähti, aurinko, jota kaikki kiertävät, ja jota palvotaan tämänkin vuoden aikana monikymmenkertaisesti. Pitää vain toivoa, että sen loiste ei täysin peitä näkyvistä muita. Erään teatterintekijän sanoin: "Marlowe ansaitsee isomman yleisön. Hän on niin aito, ytimiin asti menevä. Aikamme tarvitsee rohkeita äänenpainoja. Eikä Marlowea rohkeampaa taida olla."
PS. Niin, ja onhan edelleen elossa sekin teoria, että Marlowe ja Shakespeare ovat yksi ja sama henkilö. Että Marlowe lavasti kuolemansa ja ryhtyi kynäilemään Shakespearena ihan tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti