1940-50-lukujen taitteessa Kuolleenmeren lähettyvillä tehtiin useita merkittäviä käsikirjoituslöytöjä, jotka toivat valoa kirjoitettujen tekstien varhaishistoriaan. Syrjäisiin luoliin päätyneistä kirjoituskääröistä vanhimmat oli laadittu 100-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Tunnetuimmat löydökset sijoittuivat Qumranin lähistöllä sijaitsevaan luolaan, jonne oli piilotettu lähemmäs 1 000 kirjoituskääröä.
Juutalaisuuden ja kristinuskon varhaisiin vaiheisiin saatiin tekstien avulla merkittävää lisätietoa. Hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi laadittujen kirjoitusten taustalta löytyi niin Raamatun kuin uskonnollisten yhteisöjen tuhansia vuosia vanhoja kirjoituksia ja sääntökokoelmia.
Jälkipolville vanhojen tekstien tulkinta asettaa haasteensa. Näistä kirjoitusmerkkien tunnistaminen ja tulkitseminen on varmasti omansa, mutta joskus jo löydöksen fyysinen kunto asettaa rajoitteensa. Ilman asianmukaista säilytystä papyrukselle tai eläinnahkaan piirretyt kirjaimet haihtuvat kuin tuhka tuuleen. Käärö saattaa kotelon lailla suojata sisältöään, mutta entäpä, kun käärö on itsessään hiiltynyt ja kovettunut. Sen avaaminen ei onnistu kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Eikä väkivalta ole koskaan hyvä ratkaisu.
Tässä kohdin ja juuri nyt bitit, digit, algoritmit ja IT-teknologia karauttaa paikalle ja paljastaa historiaan kätkeytyneet salaisuudet. Avainkäsite on "virtuaalinen paketinpurku" (virtual unwrapping). Tietokone-ohjelma skannaa kovaksi mustuneen kirjakäärön, laatii sen sisällöstä 2D-mallinnoksen ja heijastaa tekstin kuvaruudulle. Ja katso: pystymme lukemaan käärön sisällön sitä avaamatta!
Tästä kaikesta kertoi New York Times hiljattain. Ihmeen kohteena oli puoli vuosikymmentä sitten nykyisen Israelin alueelta löytynyt käsikirjoitus, jota ei päästy tutkimaan sen huonon kunnon vuoksi. Kymmeniä vuosia tätä aarretta pidettiin säilössä, kuin odottaen parempia aikoja. Kunnes ihmiskunta oli päässyt älyvoimassaan niin pitkälle, että salaisuuden verhot saatettiin avata.
Skannauksen ja mallinnoksen perusteella voitiin todeta, että hiiltyneen käärön sisältä löytyi 3. Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua, jotka oli kopioitu ajanlaskumme alussa 50-100 luvulla. Kyseessä oli osa hepreankielistä Raamatun versiota, joka toimi myöhemmin sekä protestanttisen että katolisen Vanhan Testamentin käännösten pohjana.Kirjoitetun kielen hämärästä on siis uudella tietokonetekniikalla mahdollista avata kirjapaketteja, joiden rinnalla uudet ovat rihkamaa. Kentuckyn yliopistossa kehitetty ohjelma, nk. Volume Cartography, avasi meille pääsyn tekstiin, joka oli osa Julius Caesarin appiukon laajaa kirjastoa Pompeijin lähettyviltä Italiassa. Alueella ollaan käynnistämässä kaivauksia ja odotettavissa on uusia antiikin aikaisia ja kadonneiksi luultuja tekstilöytöjä. Eikä niiden kuntokaan ole välttämättä enää ongelma.
Parasta kaikessa on kuitenkin se, että tämä ihmeohjelma tulee kohta avoimen lähdekoodin piiriin. Kivettyneiden kirjapakettien avaaminen kuuluu sen jälkeen jokamiehenoikeuksiin. Digi on dägä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti