Sähkökirjavarkaita

Ihmisen pimeä mieli vaeltaa sähkökirjojen omakustannemaisemassa.

 

Amazon, verkkokaupan ja nyt myös kirjakustantamisen ykköstykki maailmalla, on joutunut ikävään välikäteen. Valppaat lukijat ovat paljastaneet, että Amazonin ja Kindlen kautta julkaistujen e-kirjojen joukosta löytyy yhä enemmän ja enemmän muualta kopioituja tuotoksia. Varkaille ja ryöväreille ei mikään ole pyhää. Eivät edes tekijänoikeudet.

Amazon tarjoaa kaikille oman kirjan julkaisemisesta haaveileville houkuttelevan ja yksinkertaisen ja ilmaisen väylän. Riittää, kun hyväksyy, että yhtiö ottaa myynnistä saatavasta tulosta päältä 30 %. Muutamassa minuutissa sydänverellä kirjoitettu kirja siirtyy Amazonin digisyvänteisiin ja ilmestyy vuorokauden parin sisään yhtiön myyntilistalle.

Helppoa ja vaivatonta myös niille, jotka unelmoivat oikopoluista matkallaan ryysyistä rikkauteen.

Hälyttävissä määrin on sittemmin paljastunut tapauksia, joissa uuden, kuuman kirjailijanimen mielikuvituksen jättömaalta on löytynyt naapureilta anastettua tavaraa. Pitkäkyntisten joukosta löytyy monentasoista toimijaa. Jotkut kopioivat tekstiä sanasta sanaan ja muuttavat vain teoksen nimen. Toisten ammattitaito on elegantimpaa. Kopioitavaksi saatetaan ottaa vain perusjuonen kehys tai henkilöhahmot. Nämä mestarivarkaat onnistuvat näin myös erehdyttämään plagioinnin esto-ohjelmat.

Varkaita ei olisi, ellei olisi kuvitelmaa ammatin kannattavuudesta. Monien omakustannekirjailijoiden unelma onnesta henkilöityy E. L. Jamesiin, joka on tehnyt miljoonaomaisuuden romaanisarjallaan Fifty Shades of Grey. Sen alkusanat laadittiin esikuvia mukailevan fanifiktion muodossa. Ja vaikka Jamesin opus ei ehkä täytä plagioinnin määreitä, se on hyvä sytyke helposta rahasta unia näkeville.

Jos oikein hyvin käy, toisten hengentuotoksilla elävä pahis voi päästä tuhansien, miksei miljoonien dollareiden ansioon. Näin kävi muun muassa irlantilaiselle Joanne Clancylle, joka keksi julkaista Amazonin kautta rikosromaanin, joka oli tuonut kunniaa ja lukijoita toiselle kirjailijalle kymmenisen vuotta aiemmin. Clancy vaihtoi kirjan nimen ja antoi sille uuden tekijän, itsensä. Lukijat pitivät kovasti tästäkin kirjasta, kunnes Clancy jäi kiinni julkaistuaan alkuperäisen kirjasarjan toisenkin osan omanaan. Tässä vaiheessa alkuperäisen kirjan kirjoittaja oli jo saanut vinkin tarkkaavaisilta lukijoilta ja otti yhteyttä kustantajaan. Amazon poisti Clancyn kyseiset teokset listaltaan ja antoi kirjailijalle elinikäisen porttikiellon Kindleen.

Clancy itse selitti toimintaansa sillä, että hän halusi ansaita rahaa. Hänen esikuvanaan oli amerikkalainen Amanda Hocking, josta tuli miljonääri hänen ryhdyttyään julkaisemaan paranormaaleja aktiviteetteja ja romantiikkaa sisältäviä kirjojaan sähköisinä omakustanneversioina.

Clancyn kohdalla kirjojen paljastuminen kopioiksi oli tietenkin noloa. Se ei kuitenkaan ole ollut este sille, että ura on jatkunut edelleen. Kirjoja hän on julkaissut niin sähköisenä kuin printattuna kymmenittäin - ja omalla nimellään.

Yleensä sähkökirjavarkaat kätkeytyvät nimimerkkien taakse. He keksivät itselleen kiinnostavan taustatarinan ja lataavat kirjan oheen väärän kuvan. Yksi tämänkaltaisista tapauksista on Jordin B. Williams, jonka oma teos oli kopio kahden menestyneen omakustannekirjailijan teoksista. Kirja nousi Kindlen Top 50:een, kunnes lakimiehet astuivat kehään. Toisin kuin hänen teoksensa profiili kertoi, Williams ei ollut suinkaan mallimittainen blondi vaan raavas mies. Asia sovittiin rahalla, jonka alkuperäisten teosten laatijat lahjoittivat hyväntekeväisyyteen.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että Williams on saattanut syyllistyä samaan rikokseen aiemminkin. Taparikollisena mies on tehtaillut eri nimillä muitakin kirjoja. Ja miksei tee sitä parhaillaankin.

Amazon ei ota vastuuta julkaisemiensa omakustanteiden aitoudesta. Jos teksti paljastuu muualta kopioiduksi, kirja yleensä vedetään pois myynnistä. Mutta niin kauan kuin kukaan ei kerro, kaupanteko saa jatkua.

Kirjakäräjillä istuvat lopulta tekijät ja syytteen nostajat, jos nekään. Suurin ansio varkaiden saamiseksi kiinni kuuluu valveutuneille lukijoille, bloggaajille ja toisille kirjailijoille. Kun sana epärehellisistä kirjailijoista kiirii läpi internetin, sitä ei pysäytä mikään eikä kukaan. Sama teknologia, joka tekee heistä varkaita, pistää heidät myös ikuiseen digiposeen.

Tuhkan tuomaa

Tiedetään, että Truman Capote (1924-84) ei ollut eläessäänkään mikään takarivin tavallinen tahvo. Hän nautti olla esillä, äänessä, huomion ja huhujen kohteena. Vaikka parilla romaanilla (Aamiainen Tiffanylla, Kylmäverisesti) ja novelleillaan maineeseen kiivennyt kirjailija oli toki jo niilläkin valokeilahetkensä ansainnut, Capoten tuotemerkkinä toimivat näitä tehokkaammin ulkokirjalliset provokaatiot, sepitelmät lukuisista rakkausseikkailuistaan, vihjailut suihkuseurapiirien synkistä salaisuuksista ja muotivaatteissa keikarointi.

Lyhyen tauon jälkeen Capoten nimi on taasen monien huulilla, kun Los Angelesissa valmistaudutaan julkkisten ja Hollywood-tähtien syksyiseen anekauppaan. Tarjolla on nimittäin Capoten maalliset jäännökset. Tuhka on varastoitu pieneen japanilaiseen puulaatikkoon, jonka lähtöhinta on 2 000 dollaria.

Huutokaupan järjestäjä myöntää, että uurnan kauppaaminen on hieman outoa ja bisarria jopa heidän mittapuidensa mukaan. Mutta tässä tapauksessa silti sopivaa. Capote oli jo eläessään siksi perso julkisuudelle, että hän taatusti pitäisi siitä, että pystyy vieläkin pääsemään otsikoihin. Ja tavallaan kysymys on kirjailijan viimeisen toiveen kunnioittamisesta. Capote kuulemma kertoi joskus, että hänen tuhkansa ei saisi jäädä unohtumaan kenenkään kirjahyllylle. Parempi siis pistää tavara kiertoon ja antaa tarinalle Truman Capotesta uusi käänne.

Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kenenkään maalliset jäännökset on pistetty myyntiin. Ihmisen osia on toki aiemmin ollut kaupan - kuten Napoleonin penis tai William Shatnerin munuaiskivi - mutta tuhka on yleensä ripoteltu jonnekin muualle kuin innokkaan ostajan kukkaroon.

Ja noita Capotesta kiinnostuneita kyllä riittää. Meklarin odotukset ovat korkealla. Uurnan hinnan arvellaan kohoavan yli 6 000 dollarin. Capote kun on keräilijän unelma: hänestä riittää niin kerskailun aihetta kuin jutun juurta.

Itse ajattelin pitäytyä johonkin hieman vaatimattomampaan. Miten olisi aamiainen Tiffanylla?

Turkki ja Trump

Turkki ja Trump. Kesä on ollut helteinen. Ohessa pari aiheeseen sopivaa kirjavinkkiä, joiden lukeminen ei välttämättä helpota mahdollista ahdistusta, mutta nostanee pintaan uusia näkökulmia.

Näistä ensimmäinen on Philip Rothin jo kymmenisen vuotta sitten julkaistu Salajuoni Amerikkaa vastaan (2004). Romaani sijoittuu 40-luvun Yhdysvaltoihin ja tarjoaa vaihtoehtoisen historiallisen tulkinnan siitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos Rooseveltin sijasta maan presidentiksi olisi tuolloin valittu lentäjäsankari Charles Lindbergh.

Jälkimmäinen suhtautui kielteisesti niin Washingtonin poliitikkoihin kuin juutalaisiin, uskoi vakaasti länsimaisen ja valkoisen rodun ylivertaisuuteen, ylisti Hitlerin ja natsihallinnon saaavutuksia Euroopassa ja vaati maansa pysyttäytymistä irrallaan Euroopassa riehuvasta sodasta. Tämän nk. isolationistisen politiikan näkyvin äänitorvi oli yhdistys "America First", jonka kymmenille tuhansille kannattajille Lindbergh puhui 1941 hyökäten Rooseveltin hallintoa, brittejä ja juutalaisia "sodanlietsojia" vastaan.

Rothin romaanissa presidentiksi nousee kansalaisia sodalla ja salaliitoilla pelotteleva populisti, jonka slogani "Äänestäkää Lindberghiä tai äänestäkää sotaa" uppoaa syvälle amerikkalaiseen äänestäjään. Ja ensitöikseen uusi presidentti tekee sopimuksen sekä Eurooppaa valloittavan Saksan että Aasian alistajan Japanin kanssa; kukin toimikoon omien intressiensä mukaisesti omalla alueellaan. Kotikentällään hallitus ryhtyy koulimaan juutalaisista kunnon amerikkalaisia...

Oikeassa elämässä Roosevelt valittiin vielä kolmannelle kaudelle, eikä Lindbergh koskaan asettautunut republikaanipuolueen ehdokkaaksi. Mutta kaikki muu Rothin romaanissa on heijastumaa historiasta siten kuin se koetaan kuvitteellisen omaelämäkerran keinoin. Kirjailija on sijoittanut lapsuutensa maisemaan pelkotilan, joka oli todellisuutta 30-luvulla syntyneelle juutalaislapselle Yhdysvalloissa. Antisemitismi vaani nurkan takana.

Kuten tiedämme tänään, "Amerikka ensin" -ajattelu on yksi Donald Trumpin ilmaiseman ulkopolitiikan kulmakivistä. Mikä on jo herättänyt monet huomaamaan yhtymäkohtia 30-luvun tilanteeseen ja eristäytymistä kannattavaan rasistiseen kansanliikkeeseen. Tältä osin Rothin romaani näyttäytyy mielenkiintoisessa valossa, vaikka se onkin laadittu aikana, jolloin trumpeja ei vielä horisontissa näkynyt. Mutta väärällä tiedolla, yksinkertaistuksilla, mustamaalauksella, viholliskuvilla ja salaliittoteorioilla ihmisiä johdettiin tuolloinkin, minkä osoittaa romaanin lopusta löytyvä Lindberghin todellinen puhe kansanjoukoille. Britit, juutalaiset ja Rooseveltin hallinto ja muut "sota-agitaattorit" ovat "mobilisoineet propagandansa, rahansa ja suhdeverkkonsa mahdin murentaakseen Amerikan kansan päättäväisyyden pysyä sodan ulkopuolella".

Rothin romaanista on kehittymässä avainteos Yhdysvaltojen nykytilanteen ymmärtämiseen. Toinen mielenkiintoinen esimerkki fiktion poliittisesta voimasta löytyy Ranskasta. Michel Houellebecqin Alistuminen oli ilmestyessään 2015 kirjavuoden sensaatio ja myyntimenestys eri puolilla Eurooppaa. Eikä ihme. Romaanin aiheena on islamin vaikutusvallan vahvistuminen Ranskassa. Kuvitteellinen kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, vuoteen 2022, jolloin Ranskan presidentiksi nousee sosialistien tuella Muslimiveljeskunnan puheenjohtaja. Islamisaation vanavedessä moniavioisuus laillistetaan ja koululaitosta ryhdytään uudistamaan siirtämällä vanhat opettajat syrjään ja antamalla opetusoikeudet vain muslimeille. Suurena visiona Ranskan johdolle siintää Eurooppa, jota hallitaan kuin muinaista Rooman valtakuntaa ikään, nyt islamin peruspilareita tunnustaen.

Houellebecqin teos ilmestyi samoihin aikoihin, kun Charlie Hebdon toimitukseen tehtiin verinen terrori-isku, joten sen alkutaival oli latautunut merkityksistä. Ja kuten usein käy, romaanin trendikäs aihe peitti alleen sen ilmeisen sisällön. Kirjailijasta rakennettiin kuva islamfoobikosta ja poliittisesta pelurista, joka laskelmoi ihmisten peloilla omaksi hyödykseen. Houellebecq itse tietenkin kielsi kaiken ja vakuutti teoksensa kohdistuvan enemmän ihmisten uskonkaipuuseen kuin mihinkään muuhun.

Ja toden totta, kun tarinaa opiskelijoidensa kanssa pelehtivästä ja akateemiseen norsunluutorniin ahtautuneesta yliopisto-opettajasta lukee tarkkaan, huomaa kirjan kärjen olevan länsimaisen elämäntavan kritiikissä. Kristinusko on menettänyt otteensa sivilisaation rakentajana, rationalismi, materialismi, ateismi ja humanismi niin ikään. Tarvitaan jotakin muuta tilalle. "Oli pakko myöntää, että läntinen Eurooppa oli vajonnut kuvottavan mädännäisyyden asteelle eikä kyennyt enää pelastautumaan..."

Ympärillä olevan maailman tila on myös yksilön mielentila. Alistumisen päähenkilö etsii ulospääsyä henkisestä helvetistään: "En kyennyt enää elämään itseäni varten, mutta ketä muutakaan varten olisin elänyt? Ihmiskunta ei minua enää kiinnostanut, se jopa ällötti minua, en pitänyt ihmisiä veljinäni millään tapaa, ja vielä vähemmän, jos katsoin jotain ihmiskunnan rajallista ryhmää kuten maanmiehiäni tai entisiä työtovereitani."

Ratkaisu löytyy lopulta alistumisesta, jossa piilee "ihmisen suurin onni", kuten romaanissa esiintyvä uskonoppinut toteaa. Alistumalla Jumalalle ja maailmalle on mahdollista löytää yhteys maailmanuskontojen ja radikaalin filosofian välille. Näin tarinan päähenkilö päättää lopulta ottaa vastaan kääntymyksen muslimiksi ja löytänee paikkansa myös entisen työnantajansa suojista. Arkikin sujuu useamman vaimon hellässä hoivassa.

Houellebecqin romaani on satiiri henkilökohtaisesta elämänkriisistä, johon yhdistyy yhteiskunnallinen ja poliittinen vallankumous. Jälkimmäinen tekijä erityisesti johdattaa meidät lukemaan tarinaa peilaten sitä vaikkapa nyky-Turkkiin, jossa kuvitteellisen tai todellisen vallankaappausuhan jälkilöylyissä valtiovallan rakenteita pistetään uusiksi. Tuomarit, kenraalit ja opettajat vaihtuvat toisiin, uudelle hallinnolle soveliaimpiin.

Rothin ja Houellebecqin tieteisromaanit kertovat miltä näyttää, kun viha, pelko ja älyllinen tylsämielisyys saavat vallan. Estradille vapautuvat voimat, joiden työntäminen takaisin Pandoran lippaaseen ei onnistunut silloin ennen, tuskin tulevinakaan aikoina.

---
Michel Houellebecq: Alistuminen. Suom. Lotta Toivanen. WSOY 2015.
Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan. Suom. Arto Schroderus. WSOY 2005.