Kirja-aarteita

Alkuviikosta New Yorkissa lyötiin seteleitä poikineen pöytään, kun vasaran alle joutui kymmenen miljoonan euron kirja. Kyseessä oli 1600-luvulla painettu englanninkielinen, Raamatun psalmien kokoelma The Bay Psalm Book, joka on myös ensimmäinen Yhdysvaltojen maaperällä painettu kirja. Opuksen osti amerikkalainen keräilijä, joka lupasi vilauttaa aarrettaan aina silloin tällöin myös julkisesti.

Ennen tätä ennätystä oli pitänyt hallussaan amerikkalaisen John James Audubonin lintukirjasta The Birds f America (1827) huudettu yhdeksän miljoonaa euroa.

Maailman arvokkaimpien kirjojen joukosta löytyy paljon vanhaa, vähemmän uutta. Gutenbergin painokoneen 1450-luvulla maailmalle lykkäämät Raamatut ovat tietenkin hintansa väärttejä (irrallisina sivuinakin) samoin kuin Shakespearen näytelmien varhaisimmat, vain muutama vuosi bardin kuolemaa seuranneina vuosina ylöskirjatut versiot 1620-luvulta. Canterburyn tarinoiden ja Don Quijoten ensipainoksista ollaan valmiita maksamaan maltaita, kuten myös muinaisista karttakirjoista. Leonardo da Vincin tieteellisistä teksteistä ja muistiinpanoista 1700-luvulla laaditusta kokoelmasta muuan Bill Gates pulitti pari vuosikymmentä sitten yli 20 miljoonaa euroa.

Uudempi kirjallisuus ei juurikaan ole keräilijöiden himokkuuden kohteena. Poikkeus tosin vahvistaa säännön. J. K. Rowlingin lastenkirjan The Tales of Beedle the Bard erikoispainoksesta verkkokirjakauppa Amazon maksoi muutama vuosi sitten lähes 2.5 miljoonaa euroa. Rowlingin käsin kirjoittamaa, nahkaan sidottua, hopealla ja kuukivillä sekä kirjailijan omilla piirroksilla laadittua kirjaa painettiin vain seitsemän kappaletta. Kuusi Rowling lahjoitti lähimmille ystävilleen ja yksi meni myyntiin.

Rowlingin kirjasta maksettua hintaa ei ole modernin kirjallisuuden sarjassa kukaan vielä ylittänyt. Jäämme odottamaan, mihin bibliofiilit seuraavaksi iskevät.

Sukupolviromaani

Riku Korhosen Nuku lähelläni (WSOY 2012) on hyvin kirjoitettu ja loppuunajateltu romaani.

Tarinankerronta kulkee, juoni polveilee vaihtelevalla tempolla, henkilökuvaus on kohdallaan. Teoksen etualalle itsensä sijoittava kertoja omaa samalla kertaa kylmän tarkkailijan ja itseään analysoivan äänen, jonka huomiot kimpoavat nykypäivän taloutta ja seksiä tihkuvasta todellisuudesta.

Aika ajoin kerronta kohoaa lyyriseen tunnelmointiin syöksyäkseen kohta rosoiseen karkeuteen. Paketti on hyvin kasassa. Tarina nytkähtelee, kouristelee, soljuu ja virtaa.

Mutta jotakin tässä kaikessa on sellaista, joka jättää minut - lukijan - kirjan ulkopuolelle. Ehkä kysymys on vain siitä, että Korhosen kuvaamat ihmispolot ovat niin äärimmilleen vietyjä. Lähestyvän neljänkympin kriisissä painiskelevien tyyppien rakkaustarinasta löytyy viettien ja tekojen hulluutta ja menneisyyteen piiloitettuja neuroosipommeja, joista tulevatkin on tehty. Voimalla koetut hetket väkivallan, seksin ja älyllisen kilvoittelun tuokioineen ovat täyteen ladattuja, tottakai, mutta toistuvasti kääntymässä kliseen puolelle.

Hullua rakkautta, siis. Ja kehyksenä Saksa ja Eurooppa, jossa eletään jonkinlaisen finanssihuuman tai sitä seuranneen krapulan maisemassa.

Ei ole Korhosen vika, että romaani ei minuun mene. Ehkä kysymys on vain siitä, että romaanissa kuvattujen henkilöiden maailma on niin pateettinen, tosi ja ylivirittynyt kuin sen pitääkin olla. Liikuttavaa poseerausta koko elämä.

Ei näistä ole eksistentialistisiksi sankareiksi, vaikka pyrky on kova. Lapset ovat lapsia, aikuisinakin.

Kuukauden kirja

Masentavan marraskuun ratoksi voi viiksienkasvattamisen oheen valita vaikka kirjan kirjoittamisen.

Yhdysvalloissa marraskuu on ollut jo vuosikymmenen ajan se kuukausi, jolloin sadat tuhannet romaanin kirjoittamisesta haaveilevat ovat tehneet aikeestaan totta. National Novel Writing Month (NaNoWriMo) on kerännyt tänäkin vuonna yli 260 tuhatta osallistujaa. Säännöt ovat yksinkertaiset: osallistujien tehtävänä on laatia 50 000 sanan romaani ja aikaa on tasan yksi kuukausi. Se tarkoittaa kirjaa, jossa on sivuja n. 150-200. Kirjoitustyö aloitetaan 1. marraskuuta ja lopetetaan 30.11. klo 23.59.

Helppoa tuo ei tietenkään ole. Romaanin väsääminen kuuden sivun päivävauhtia hirvittää jo ammattilaisiakin. Mutta tukea savottaansa kirjoittajat saavat kanssakärsijöiltään, jotka antavat saattohoitoa toistensa tekstejä verkossa lukien ja kommentoiden.

Projektin sivustolle myös monet tunnetut kirjailijat ovat laatineet tukiviestejä. Yksi näistä, amerikkalainen James Patterson, ohjeistaa "hulluun" projektiin ryhtyneitä laatimaan romaanikokonaisuudesta sisältörungon, jota seurata. Kirja tulee kyllä valmiiksi noinkin lyhyessä ajassa, jos vain pysyy päiväkohtaisessa kirjoitusrytmissä ja uskottelee itselleen olevansa seuraava J. K. Rowling tai J. D. Salinger.

Sitäpaitsi: itsepintaiset huhut väittävät, että sekä Dostojevski (Pelurit), Jack Kerouac (Matkalla), Anthony Burgess (Kellopeli appelsiini) että William Faulkner (Kun tein kuolemaa) taituroivat kirjallisuudenhistoriaan jumiutuneet tekstinsä kuukaudessa, tai no, ainakin melkein.

Tuloksena tästä kaikesta on siis oma kirja, mahdollisesti pieni lahja ja tunnustus hanketta pyörittäviltä tahoilta. Ja tietenkin rutkasti hyvää oloa sekä lukijoita. Kirjan kustantaminen on sitten kokonaan toinen juttu, mutta projektin tarkoituksena onkin edesauttaa kirjoitusharrastuksen leviämistä nuorten ja aikuisten keskuuteen. Projektissa on mukana laaja joukko kouluja ja kirjastoja eri puolilta maata, myös ulkomailta. Osallistujien ja tukijoiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla ostetaan kirjoja ja järjestetään tukitempauksia sinne, missä niitä milloinkin tarvitaan.

NaNoWriMo on harrastelijakirjoittajille suunnattu, mutta moni on ponnistanut sieltä myös aivan oikeaksi kirjailijaksi. Näistä ehkä kuuluisimpana Sara Gruen, jonka romaani Vettä elefanteille (2007) oli tosin tekijänsä kolmas romaani, mutta kirjoitettu kuitenkin osana kuukauden mittaista maratonia.

Viime vuonna reilu 300 tuhatta lähti mukaan haasteeseen. Näistä yli 80 000 onnistui tavoitteessaan. Mukaan on vuosien myötä tullut entistä enemmän väkeä muista maista ja kielialueista. Myös Suomesta.

Ajattelin itse kokeilla ensiksi ihan vain omissa oloissani. Joten tästä se lähtee, ja vain kolme päivää myöhässä: "Oli synkkä ja myrskyinen yö..."