Rushdien sota

Kuten tiedämme, näyttelijä-kirjailija Stephen Frye on erikoistunut herättämään huomiota tviittauksillaan milloin mistäkin syystä (viimeksi väitteellään naisten kyvyttömyydestä nauttia seksistä). Nyt joukkoon on liittynyt Salman Rushdie, joka on pahoittanut mielensä ja tuntenut menettäneensä jotakin itselleen hyvinkin tärkeätä. Syynä on ollut Facebook ja se, että yhtiö oli sulkenut Rushdien sivut epäiltyään jonkun yrittävän tietomurtoa kirjailijan persoonaan.

Varas oli kuitenkin Salman itse, joka oli syystä tai toisesta menettänyt sivustonsa hallintaoikeuden, mutta jolla nyt oli ongelmia itsensä uudelleen löytämisessä. Passi kertoi kohta totuuden naamakirjan ylläpitäjille, mutta koska passissa kaikkien tunteman kirjailijan nimi on muodossa Ahmed Salman Rushdie, myös Facebook-sivuston hallintaoikeus annettiin Ahmed Rushdielle.

"Idiootit", oli kirjailija murissut ja tviitannut siltä istumalta Zuckerbergille ja pyytänyt nimensä vaihtoa toiseen. Ei ollut tullut vastausta, joten Salman lähetti toisen tviitin perään: "Jos F. Scott Fitzgerald olisi Facebookissa, pakottaisitteko hänetkin olemaan Francis Fitzgerald?"

Asiat muuttuvat, kun ovat muuttuakseen. Samana iltana tviittaushurmokseen päässyt Salman, entinen Ahmed saattoi jo riemuita: "Voitto! Facebook antoi periksi! Minä olen taas Salman Rushdie. Tuntuu NIIN paljon paremmalta. Minun iässäni identiteettikriisit eivät ole leikin asia. Kiitos Twitter!"

Sosiaalinen media rules!

Länsimaiden perikato

Brittiläinen historioitsija Niall Ferguson (s. 1964) julkaisi jokin aika sitten teoksen, joka on herättänyt runsaasti huomiota eri puolilla maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa. Monien ajatuksellisten kärjistysten, pelkistysten ja raflaavien yksinkertaistusten avulla Civilization (2011) kertoo länsimaiden (Eurooppa ja Pohjois-Amerikka) kehityksen ryysyistä rikkauksiin. Kirjassaan Ferguson tekee myös tuomiopäiväpasuunoja puhaltelevia hönkäyksiä tarinaan, jota olemme mahdollisesti nyt jo parhaillaan toteuttamassa - matkaa rikkauksista takaisin ryysyihin.

Ferguson on näitä know-it-all-tyyppejä, hyvin koulutettuja, raflaavasti esiintyviä ja taiten kirjoittavia nuorehkoja miehiä, jotka eivät tunne vapaa-ajan käsitettä. Hän on tähän mennessä julkaissut kymmenkunta laajemmalle ja vähän rajatummalle yleisölle suunnattua kirjaa, lukuisia tieteellisiä artikkeleita, toimittanut muutaman dokumenttifilmin ja satoja artikkeleita aiheesta kuin aiheesta eri sanoma- ja verkkolehtiin. Financial Times ja Newsweek ovat Fergusonin älyllistä maaperää ja Harvardin yliopistossa sekä London School of Economicsissa tämä skottisyntyinen terrieri istuu historian ja taloustieteen professorin oppituoleilla. Kuvaan kuuluu myös se, että kaikki Fergusonin kirjat, kirjoitukset ja esiintymiset ovat poikineet kunniamainintoja ja jos ei niitä, niin ainakin kasvattaneet hänen intellektuaalista pääomaansa ja mataloittaneet tämän persoonaan yhdistettyä ärsytyskynnystä.

Parhaillaan Ferguson on laatimassa henkilöhistoriaa Henry Kissingeristä.

Mielenkiintoiseksi Fergusonin tekee - amfetamiinihöyryiseltä vaikuttavan aktiivisuuden ohella - hänen liittymisensä siihen harvalukuiseen porukkaan historioitsijoita, jotka pyrkivät ottamaan haltuunsa järkälemäisiä siivuja ihmiskunnan kehityksestä. Spenglerin, Toynbeen ja Fukuyaman tavoin Ferguson pyrkii laatimaan tarinan, joka noudattaa draaman kaarta. Ja jossa haetaan historiasta selitystä surkeassa jamassa olevaan tilaamme.

Joten nyt tämä näytelmä (tragedia, farssi?), jossa meillä kaikilla on oma pieni roolimme, ainakin länsimaiden osalta alkaa kaartua kohti viimeistä näytöstä. Fergusonin mielestä meistä on tullut lyhytjännitteisiä laiskureita. Vuosisatojen aikana kärsivällisyydellä ja pieteetillä rakennetuista sivistyksemme paalutuksista (joita Ferguson nimittää leikillisesti "killeriapseiksi") on jäljellä enää hapertuvat tolpat ja mukavat muistot. Valtioiden välinen kilpailu, tieteen kehitys, oikeusvaltiollinen ja demokraattinen ajattelu, lääketieteen innovaatiot, kulutus- ja työetiikka nostivat meidät kerran maailmankukkulan kuninkaiksi. Tänään ihmiset etsivät mieluummin vähällä vaivalla ja minimaalisella uurastuksella saavutettuja pikavoittoja.

Vihollinen tulee siis, jälleen kerran, sisältä. Vastaavankaltaisessa tilanteessa ovat Fergusonin mukaan olleet myös muut muinaiset jättiläiset, Aasian ankarat isännät, inkojen valtakunta, ottomaanit, roomalaiset... Kun vallan ja varakkuuden valtiaat ryhtyvät kuvittelemaan, että kehityksen lakipiste on saavutettu, saavutetuista eduista pitää pitää kiinni ja rajat uusille aatteille sulkea, syvä kuilu aukeaa...

Jos Ferguson saisi päättää (kuten hän eräässä blogissaan hahmottelee), ja jos maailma olisi tietokone ja USA läntisen elämänmuotomme suojelija, hän käynnistäisi terveyttämisen jäljittämällä ensiksi systeemiä vahingoittavat viirukset: monopolikapitalismin, poliittisesti korrektit pseudotieteet, pieniä intressiryhmiä edustavat lobbaajat, tehottoman terveydenhoitojärjestelmän, ahneet yksityissijoittajat ja työnteon etiikkaa murentavan työttömyysetiikan.

Sitten hän tallentaisi koneelleen ne ohjelmapäivitykset, jotka toimivat hyvin muissa maissa ("Suomesta Uuteen Seelantiin, Tanskasta Hong Kongiin, Singaporesta Ruotsiin"), sulkisi rakkineen ja käynnistäisi sen uudestaan. Sillä Yhdysvallat on läntisen maailman Mac, Eurooppa PC ja vain Yhdysvalloista löytyy riittävästi uskallusta ja rohkeutta ohjelmien päivittämiseen ja systeemin buuttaamiseen.

Todettakoon, että kirjansa sivilisaatiomme historiasta Ferguson omien sanojensa mukaan kirjoitti 11-17 vuotiaille lapsilleen. Jotta hekin ymmärtäisivät, miten maailma makaa.

Ei siis ihme, että jenkeissä Ferguson on jo jonkin sortin tähti, kuten oheisesta klipistä saattaa kuvitella:

Amazonin virta vie

Media- ja kustannusmaailman mylläkässä ehkä vähemmälle huomiolle, ainakin meillä Suomessa, jäi Amazon-verkkokirjakaupan muutaman viikon takainen ilmoitus laajentaa profiiliaan kirjallisuuden välittäjästä sen tuottajaksi. Sähköisten ja manuaalisten kirjojen mahtikauppiaasta on sitä myöten tulossa kirjallisuuden kustantaja, joka haastanee markkinasiivuista taistelevaan sylipainiin suurimmat kustannustalot.

Tämänhetkisen tiedon mukaan Amazon lähtee liikkeelle 100 kirjan kustannusvauhdilla ja keskittyy strategiassaan tuomaan luettavaksi "yllättäviä" avauksia uusilta kirjoittajilta, käännöskirjallisuutta, rikos- ja jännitystarinoita, romantiikkaa, kokeellisempia tekstejä sekä pamfletteja. Muutama teos on syksyn aikana jo nähty markkinoilla ja kulkenut vilkkaasti lukijalta toiselle.

Kun tieto Amazonin ekspansiosta saatiin, monet hermostuivat. Yhtiön katsottiin ryhtyneen ryöstöretkelle tarkoituksenaan varastaa menestyneitä kirjailijoita toisilta kustantajilta ja tarjoavan kirjoittajien teksteille epäilyttävän suoran ja helpon tien näyttöpäätteeltä tuotteeksi ja kuluttajan ostoskoriin. Moni välikäsi jäisi tässä prosessissa nuolemaan näppejään.

Sinänsä on mielenkiintoista, että sähköisen kirjan puolesta niin vahvasti puhunut yhtiö, on valmis ottamaan missiossaan askeleen taaksepäin ja ryhtymään kampanjoimaan perinteisen kirjan puolesta. Syytä tähän emme vielä tiedä, mutta oletettavasti se liittyy jotenkin rahaan. Toisaalta - kuten The New Republic -lehden toimittaja huomauttaa - Amazon on nyt tekemässä itselleen tilaa penkille, jolla kustantajat joskus muinoin istuivat, mutta eivät ehkä enää sitä tee. Kysymys on siitä, että Amazon tarjoaa kirjoittajille senkaltaisia mahdollisuuksia, joista perinteiset kustantajat ovat kulurakenteita uudistaessaan luopuneet.

Joskus jokaisen itseään kunnioittavan kustantajan seinätaululla luki: Etsi uusia kykyjä! Palkkaa ammattilaisia tekemään hyviä kirjoja! Kerro kaikille kirjoistasi! Tänään kirjallisilla markkinoilla tukeudutaan tuttuun ja turvalliseen, ei pidetä huolta oman talon kirjoittajista, suhtaudutaan torjuvasti kirjojen toimittamiseen ja jätetään liian monta opusta markkinatuulten riepoteltavaksi vailla pitkäjänteisempää tiedotuskampanjaa.

Siksi niin monet kirjoittajat tänään julkaisevat tekeleensä mieluummin omakustanteena kuin asettautuvat jäykästi kirskuvan, ruostetta ropisevan koneiston rattaisiin.

Joten, jos on uskominen toimittajan sanaan, Amazon tulee tekemään vain hyvää kirjallisuudelle. Jo nyt sen sähkökirjana myytyjen omien kirjailijoiden kuukausittainen kirjamenekki on ollut kappalemäärältään 2500. Kysyntää siis on.

Omahyväiset ja arrogantit kirjamaailman dinosaurukset saavat kohta tuta miltä se tuntuu, kun uusteknologian hirmuinen meteori iskee ja aalto vie!