Sveitsiläisen Max Frischin (1911-91) romaaneja lukiessa on aina tullut hieman antikvaarinen olo. Kuin lukisi jotakin sellaista, joka kuuluu toiseen aikaan, toiseen paikkaan, ja toisenlaiseen tuoksutodellisuuteen. Viimeisin kokemus ei tuonut tähän muutosta.
Ostin alennusmyynnistä romaanin Ihminen ilmestyy holoseeniin. Alkukielinen versio ilmestyi 1979, suomenkielinen 2008. Reilun sadan sivun mittainen teos kuuluu kirjailijan myöhäistuotantoon, jossa käsitellään paljonkin kuolemaa ja siihen kytkeytyviä kysymyksiä. Vanha mies on jumiutunut luonnonkatastrofin seurauksena kotiinsa ja rakentaa päiväänsä tutkailemalla Raamattua, historiallisia tutkimuksia ja tietosanakirjoja.
Ohueen juonirunkoon kirjailija saa mahtumaan maapallon eliöhistorian esihistoriallisista ajoista ihmisen ilmaantumiseen ja tarinaperintömme ensimmäisiin hyräilyihin. Teksti rakentuu kerronnallisista tuokioista, kuvamateriaalista ja sitaateista.
Tiiviin proosakerronnan juhlaahan tässä eletään. Kirjallisessa ympäristössä, joka tulee jostakin kaukaa. Muistattehan vielä tuon ajan, kun kuvitttelimme vakavissamme, että kirjallisuuden on hyvä olla jotakin syvällistä.
Markkinavoimat olivat määrittäneet nyt Frishin kirjan hinnaksi 2,90 EUR. Se tekee reilu 2 senttiä sivulta. Elämä on halpaa.
Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin. Suom. Markku Mannila. Basam Books 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti