Kauppa kyllä kannattaa

Vuoden 2011 lopussa eräässä museossa Irakin Kurdistanin alueella käytiin tiukkoja kauppaneuvotteluja. Epämääräiseltä vaikuttava herrashenkilö tarjosi museolle myytäväksi kymmeniä erikokoisia savitauluja, joihin oli kaiverrettu yhtä sun toista, suurta, pientä ja tiheää kirjoitusta. Vastaavankaltaiset tilanteet olivat  olleet museolle tuttuja jo vuosien ajan. Levottomat ajat pistivät antiikkiesineiden keräilijät ja hämärämiehet liikkeelle.

Melkoinen osa kaupattavista arkeologisista rikkauksista Irakissa päätyy maan rajojen ulkopuolelle, mutta aina välillä jotakin saadaan haaviin myös kotimarkkinoilla. Joissakin museoissa on ryhdytty käytäntöön, jossa tavarat ostetaan suoraan salakuljettajilta. Mitään ylimääräisiä kysymyksiä esineiden alkuperästä tai omistajasta ei esitetä, vain hinta, jolla varmistetaan kulttuuriperinnön pysyminen alkuperämaassaan.

Nyt museoon kaupattavat taulut olivat osittain mudan peittämiä, mutta valtaosaltaan ehjiä. Lähempi tutkimus osoitti, että vaikka lähes sadan taulun joukosta löytyi muutama väärennös, suurin osa oli sitä, miltä ne näyttivätkin. Taulut oli kaivettu ilman lupaa jostakin tuntemattomasta paikasta entisen Babylonian ja Mesopotamian alueelta.

Myyjä halusi hieman enemmän rahaa eräästä paremmin säilyneestä taulusta, joka herätti myös museon asiantuntijoiden kiinnostuksen. Kävi ilmi, että kyseessä oli uusi, entistä laajempi versio maailman vanhimman eepoksen Gilgameshin viidennestä luvusta. Taulua kaupitteleva henkilö ei tätä tosin tiennyt, joten hinnasta päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen. Myyjä sai sen, mitä pyysi, 800 dollaria.

Tuo 11 cm korkea ja vajaa 10 cm leveä ajan hampaan purema savitaulu kuuluu nyt Sulaymaniyahin museon kokoelmiin ja on esillä yleisölle. Eepoksen alkuperä sijoittuu 2000-luvulle eaa, mutta tunnetuimmat versiot ikiaikaisesta tarinasta laadittiin 1200-luvulla eaa. Sodan jaloista pelastetun savitaulun kohdalla arvellaan, että sen on kaivertanut tuntematon kirjuri n. 600-luvulla eaa.

Gilgameshin tarinasta on säilynyt tarinan pirstaleita, joista on koottu nk. standardiversio. Tähän sisältyy 12 taulua, joissa kerrotaan ammoin eläneen kuninkaan seikkailuista ihmisten ja jumalten maailmassa. Yksi tunnetuimmista tarinoista käsittelee vedenpaisumusta, jota on pidetty Raamattuun myöhemmin lisätyn kertomuksen varhaisena versiona.

Irakista löydetty taulu käsittelee siis eepoksen viidennettä lukua. Siinä Gilgamesh vierailee ystävänsä Enkidun kanssa salaperäistä metsää vartioivan villimiehen Humbaban luona. Kohtaaminen päättyy veriseen taisteluun, jonka seurauksena Gilgamesh tappaa Humbaban.

Sama tarina löytyy myös aiemmin tunnetuista versioista, mutta tässä uudessa se on saanut täydennykseksi 20 uutta riviä. Lukijalle annetaan hieman enemmän taustatietoa metsän ihmeistä ja päähenkilöiden toimia valotetaan myös uudesta näkökulmasta. Veriteon aiheuttama syyllisyydentunne on läsnä ja kohtauksen päättävä metsän tuhoaminen nähdään kertomuksessa sekin lopun alkuna.

Vanhojen kirjoitusten ja tekstien tutkijat ovat syystäkin innoissaan löydöksestä. Ihmiskunnan kirjallinen tarinaperintö täydentyy rivi riviltä. Ja jossakin päin hiekkaista maisemaa elelee ehkä sekin onnellinen rosvo, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä todella tuli tehtyä.