Raamattu, tuo kirjojen kirja, on sitä edelleen: ihmiskunnan tärkein kirja.
Tätä mieltä ovat ainakin ne britit, jotka syksyn aikana osallistuivat erään englantilaisen kustantamon järjestämään kyselyyn. Tavoitteena oli löytää kirja, jolla on ollut eniten merkitystä ihmiskunnan kehitykseen.
Osallistujille
annettiin eteen listaus, johon oli nimetty 30 kirjaa. Näistä piti
valita omasta mielestään kolme arvokkainta tai merkityksellisintä.
Reilu parituhatta antoi äänensä ja Raamattu nousi ykköseksi jättäen taaksensa, tosin vain parin prosentin henkäyksen päähän Darwinin Lajien synnyn.
Edellisen katsottiin monissa perusteluissa ohjanneen ihmisten
moraalikäyttäytymistä oikeaan suuntaan, kun taas jälkimmäisen ansiona
pidettiin sen antamaa tietoa siitä, miksi täällä olemme ja mistä olemme
tulleet.
Raamatun ja Darwinin voittomarginaali oli huomattava. Kolmanneksi sijoittuneen Stephen Hawkingsin Ajan lyhyt historia jäi parinkymmenen prosenttiyksikön päähän, kuten myös Einsteinin suhteellisuusteorian kirjallinen esitys. Kymmenen tärkeimmän kirjan joukosta löytyi vain kaksi romaania (Orwellin 1984, viidentenä ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, seitsemäntenä). Newton ja Adam Smith mahtuivat omilla teoksillaan listalle samoin kuin DNA-kierteen löytymisestä kertovan James D. Watsonin kirja. Koraani sai 9 % äänistä.
Mutta ulkopuolelle jäivät sellaiset mielenräjäyttäjät kuin Kommunistinen manifesti, Tolstoin Sota ja rauha tai Shakespearen Hamlet.
Tieto- ja kaunokirjallisuuden välisessä veljessodassa tieto jyllää
ainakin yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa puolesta. Kuten kyselyn
järjestelyistä vastaava taho totesi, "fiktiolla voi olla poliittista
merkittävyyttä, mutta laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin sen ei
katsota antavan vastauksia".
Raamatun ykkössija
on näinä maallistumisen riemuaikoina sinänsä mielenkiintoinen tulos. Ja
ehkä jotakin ristiriitojen repimästä ajastamme kertoo sekin, että
Darwin moderneine luomisteorioineen nousee uskonnollisen opinkappaleen
rinnalle. Kukapa sitä kieltämään, että uskonto ja tiede ovat aikaamme
muokanneet ja myös meitä siinä sivussa.
Vastaavan
kyselyn tekeminen suomalaisille lukijoille voisi tuottaa toisenlaisia
tuloksia. Tai ehkä aivan samansuuntaisia. Uskonnon ja tieteen dialogia
käydään myös meillä ja argumenttien laadullinen taso on aivan yhtä
korkea (ks. kyselyn uutisoineen lehden lukijoiden kommentit). Eiköhän
sieltäkin Raamattu löytyisi ja Darwin ja Einstein ja Newton ja Freud ja ehkä vielä Agricola, Kalevala, Runeberg, Kivi, Linna antamaan kyselylle kansallista sävytystä.
Saattaa
toisaalta olla myös niin, että brittien on imperiumin jälkeläisinä
helpompi pohdiskella jotakin niin ylevää kuin ihmiskunnan tärkeimmät
kirjat. Lähelle vastaavaa Suomessa päästiin 2007 esitetyssä
ohjelmasarjassa 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa, jossa
toimittaja Harakka ja taidehistorioitsija Kortelainen keskustelivat
vieraittensa kanssa kirjoista ja niiden herättämistä suurista
kysymyksistä. Listalla oli tosin vain fiktiota, mistä juttelu sujuukin
usein paljon letkeämmissä merkeissä kuin vakavampaa ajatustenvaihtoa
tyrkyttävän tietokirjallisuuden parissa.
No, eiväthän kirjat oikeasti muuta maailmaa, joten siltä osin lienee samantekevää, mistä kirjoista jutellaan, kun jutellaan kirjoista. Ja totuuskin taitaa lopulta löytyä jostakin kirjojen ja kirjallisuuden ulkopuolelta, ei kirjoista. Olivat ne sitten kirjoitettu totuus tai taru mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti