Sivut

23.9.2014

Pikalukuhetki

Meitä lukemiseen ja kirjoihin addiktoituneita harmittaa ainoastaan se, että emme koskaan tule lukemaan kaikkia niitä kirjoja, jotka meidän pitäisi lukea. Aikaa ei ole koskaan riittävästi.

Lukeminen on hidasta, elämä nopeaa.

Onneksi samaan aikaan, kun me ryvemme itsesäälissä, hyvät ihmiset toisaalla ryhtyvät toimeen. Pikakirjoitus- ja lukuohjelmien viimeisintä aaltoa edustaa amerikkalainen startup-yritys Spritz, joka on tuonut markkinoille mobiililaitteisiin ladattavan, nopeaan lukutahtiin opastavan ohjelman.

Firman nimeä käyttävän ohjelman kantavana ideana on keskittää lukijan huomio yhteen sanaan kerrallaan. Lukunopeutta säätelevät niin sanoista, lauserakenteista ja riviltä toiselle siirtyvät silmänliikkeet kuin näkökenttään ilmestyvät ulkonaiset häiriötekijät, joiden seurauksena menetämme monta monituista silmänräpäystä turhanaikaiseen jonninjoutavaan. Kaikki tämä on pois lukuhetkemme maksimaalisesta optimoinnista.

Spritzin sovellusohjelma pakottaa lukijan keskittämään huomionsa yhteen sanaan kerrallaan, ja vieläkin enemmän: yhteen kirjaimeen sanassa. Ohjelma tavallaan jähmettää silmän liikkeen sanan keskiössä olevaan kirjaimeen, jota korostetaan punaisella värillä, ja antaa aivojen tehdä loput työstä. Kirjaimista syntyy sanoja ja sanoista lauseita ja lauseista merkityksiä.

Tämänkaltainen lukutekniikka on sinänsä vanha ja tuttu ja tiedetty jo ties kuinka kauan. Mobiiliteknologiaan vietynä vanhastakin tulee silti uutta ja mehukasta. Ehkä innovatiivisinta puolta Spritzissä edustaa siihen kytkeytyvä pedagoginen ulottuvuus. Ohjelmaa käyttävällä on mahdollisuus valita lukunopeutensa (sanojen määrä per minuutti) ja siten myös kehittää lukunopeuttaan. Kun aloittaa pienestä (100 s/m) voi harjoittelulla päästä mestaritasolle asti (1000 s/m). Jälkimmäisellä nopeudella paksuimmatkin romaanit on luettavissa muutamassa tunnissa.

Yhtiön nettisivuilla kaikki voivat testata lukunopeuttaan. Näyteohjelmasta on olemassa erikielisiä versioitakin. Hauskana yksityiskohtana todettakoon, että yhdeksän kielen valikoimasta löytyy myös suomi (sisältäen tosin pienoisia kieliopillisia kömmähdyksiä).

Ihmisen normaali lukunopeus on 200-250 sanaa minuutissa. Tuolla vauhdilla parisataasivuinen suomenkielinen romaani (n. 50 000 sanaa)  kulkeutuu aivoihin reilussa kolmessa tunnissa. Mestarilukijat hoitavat samassa ajassa kaksi, kolmekin kirjaa, eikä edes heikota.

Hiljattain Guardianin toimittaja otti Spritzin todelliseen testiin ja luki sen avulla Joshua Ferrisin palkitun romaanin To Rise Again at a Decent Hour (2014). Ferrisin romaani edustaa keskivertolaajuutta (n. 200 sivua), mutta on sentään tyyliltään hieman keskivertoromaania haastavampi. Toimittajan lukukokeilusta tuli lopulta koko kroppaa kouriva kokemus. Silmiä särki, niskaa pakotti ja ankara keskittyminen puhelimen näytöllä viliseviin sanoihin sai laitetta pitelevät sormet kramppaamaan ja aivot huutamaan lepoa.

Aikaa meni normaalin sijasta sentään reilusti vähemmän, mutta muilta osin kokemus ei ollut vaivan väärtti. Testitoimittaja onkin sitä mieltä, että Spritz saattaa toimia hyvin hörpätessä lyhyitä artikkeleita ja asiapohjaisia tekstejä, mutta romaanin kielellisen moniulotteisuuden ja -merkityksellisyyden tavoittamiseen siitä ei ole.

Joskus on hyvä edetä hitaasti ja varovasti tunnustellen, sanoja maistellen. Ja pitää mielessä stressitohtori Pertti Pakarisen kuolemattoman elämänohjeen 70-luvulta: Älähän hättäile!

Sillä ohjeella saa elämästä - ja kirjoista - enemmän irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate