28.2.2016

Verkkokurssi kirjallisuuden enkeleistä ja demoneista

Korkeakoulumaailmassa laajalle yleisölle suunnatut avoimet verkkokurssit ovat viime vuosina olleet sangen suosittuja. Kaikki itseään vähänkin kunnioittavat yliopistot rakentavat verkkoteknologiaan pohjautuvia opetuskokonaisuuksia, jotka tavoittavat kerrallaan jopa kymmeniä tuhansia opiskelijoita. Kysymys on massoille kohdennetuista kursseista, jotka tapahtuvat kokonaan verkossa videoita ja erilaisia dokumentteja jakaen. Monilla kursseilla mukana on myös opiskelijoiden keskinäistä ajatusten ja näkemysten vaihtoa sekä yhteistoiminnallisia tehtäviä.

Tämä nk. Massive Open Online Course (MOOC) siirtää perinteistä avoimen yliopisto-opetuksen mallia digitaaliseen suuntaan. Kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua, kunhan omistaa tai saa käyttöönsä läppärin tai tabletin sekä toimivan internet-yhteyden. Väliä ei ole silläkään missäpäin maailmaa itse sattuu olemaan. Tehtäviä voi suorittaa myös mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

MOOCeja on tänään tarjolla aiheesta kuin aiheesta, alasta kuin alasta. Yksi mielenkiintoisimmista kirjallisuutta lähellä liippaavista kursseista käynnistyi tämän kuun alussa Warwickin yliopiston serveriltä. Literature and Mental Health: Reading for Wellbeing pureutuu kirjallisuuden ja mielenterveyden välisiin yhteyksiin. Kuusi viikkoa kestävän kurssin aikana selvitellään ja jaetaan kokemuksia siitä, miten runot, näytelmät ja romaanit voivat auttaa meitä ymmärtämään ja edistämään henkistä hyvinvointiamme.

Kurssilla monia aikamme sieluntilaa määrittäviä oireita lähestytään kirjallisuudesta tuttujen esimerkkien ja lukukokemusten avulla. Osansa saavat niin stressitilaa luotaavat kertomukset kuin vaikka runousoppiin kytketyt säännöt ja kaavat, joiden noudattaminen saattaa joillakin helpottaa sisäistä kaaosta. Lemmensuruille tai läheisen menettämiselle löytyy kirjallisia vastineita niin Austenilta kuin Wordsworthin runoudesta tai Shakespearen Hamletista. Traumojen kanssa paineskelevat tapaavat kohtalotovereitaan kirjojen sivuilta, depressiosta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät saavat lohtua tai uutta luovuuden kipinää sanojen merestä. Ikääntymiseen ja dementiaan kytkeytyviä mekanismeja käsitellään niitäkin monissa kaunokirjallisissa lähteissä ja yksittäiset runonpätkät saattavat yhtäkkiä nousta pintaan dementoituneen vanhuksen syvälle hautautuneiden muistojen kerroksista.

Kurssilla tutkitaan siis yhteyksiä kirjallisuuden, kirjoittamisen, lukemisen ja mielenterveyden välillä. Tuttua tavaraa siis, ainakin meille pohjoismaalaisille, joille kulttuurin, taiteen ja terveyden kolmiyhteys on itsestäänselvyys. Taide tekee hyvää ja hyvinvointi lähtee kulttuurista jne. Ja onhan myös meillä käytetty jo vuosikymmeniä kirjallisuusterapiaa työvälineenä hyvinvoinnin tukemisessa.

Warwickin yliopiston kurssilla kyllä sivutaan kirjallisuuden terapeuttisia mahdollisuuksia, mutta näkökulma on enemmänkin analyyttinen kuin terapoiva. Kurssin aikana kirjallisuuden tutkijat lukevat ja tulkitsevat kohteitaan annetusta näkökulmasta, lääkäreitä ja psykiatrejakin kuunnellaan sekä taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka ovat löytäneet kirjoista, lukemisesta tai kirjoittamisesta tukea ja lohtua omien demoniensa kesyttämiseen. Myös opiskelijoilla on mahdollisuus peilata omia ja toistensa kokemuksia ja saada näin laajempaa kuvaa aihepiiristä.

Eräs kurssilla haastatelluista on näyttelijänä hyvin tunnettu Stephen Fry, jonka elämä on ollut kamppailua maanisdepressiivisten oireiden kanssa. Hänelle erityisesti runous on antanut välineet löytää väylä ulos sekä masennuskausien näköalattomuudesta että maanisten hetkien ylivirittyneistä tunnelmista. Fry lainaa runoilija W. H. Audenia, jolta aikoinaan kysyttiin, onko runojen kirjoittaminen hänelle keino karistaa pirut kannoiltaan: "Ei, ei, en minä halua päästä eroon demoneistani. Niiden mukana lentoon lehahtaisivat myös enkelit."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate