Sivut

28.4.2011

Kaapista ulos

Näinä avoimuuden ja suvaitsevaisuuden aikoina ei liene yllätys pieni uutinen Brittein saarilta: Homoikoni Oscar Wilden (1854-1900) kuuluisimmasta teoksesta Dorian Grayn muotokuva julkaistaan uusi, sensuroimaton painos.

Alkuperäinen romaani näki päivänvalon jo reilu 120 vuotta sitten, mutta hieman siistittynä siitä, mitä kirjailija oli alkujaan näytille asettanut. Suojellakseen herkkiä naispuolisia lukijoita ja noudattaakseen hyvän maun vaatimuksia kustantaja oli tuolloin oma-aloitteisesti muunnellut teoksen sisältämiä suoria viittauksia päähenkilön ja tämän miespuolisen taidemaalariystävän suhteen homoeroottisesta luonteesta. Siten huomiot, joissa todettiin miesten välillä kipunoivan seksuaalisen vetovoiman, muutettiin yleispätevään ja sopivan epämääräiseen tunnetilan kuvaukseen, jossa mies toteaa olevansa "vaikuttunut" toisen seurasta. Samoin eräät kuvaukset merkillisen muotokuvan aiheuttamista miehisen intohimon väristyksistä tai kielletyn rakkauden muodon traagisuudesta päätettiin sovinnolla jättää pois.

Lukuisista sensuuritoimenpiteistä huolimatta (myös kirjailija editoi valmista teosta ennen sen julkaisemista kirjana) Wilden romaani herätti pahennusta ja sitä pidettiin moraaliltaan mätänä ja tyyppiesimerkkinä ranskalaisen dekadenssin spitaalisesta vaikutuksesta. Suhtautumista ei tietenkään helpottanut Wilden arrogantti käytös ja häpeilemätön suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa. Jälkimmäinen koituikin sitten hänen kohtalokseen.

Mutta nyt siis muutkin kuin alkuperäiseen versioon aiemmin tutustuneet tutkijat pääsevät vilkuilemaan romaanin "todellista" maailmaa. Sensaatioita on turha odottaa, me olemme jo kaiken nähneet, kuulleet ja kokeneet. Joidenkin mielestä 1890 julkaistu ensimmäinen versio, siis se leikelty, on jopa parempi kuin tämä uusi. Ikään kuin sensorilla olisi tuolloin ollut esteettistä silmää tyylille ja tarinalle. Kaappi olisi saanut pysyä rakosillaan.

12.4.2011

Sherlock Holmesin toinen tuleminen

Kaikkien yksityisetsivien äiti Sherlock Holmes kokee uudelleensyntymän marraskuun 1. päivä 2011. Syntymän kätilönä toimii lasten- ja nuortenkirjailijana paremmin tunnettu Anthony Horowitz ja avustavana lääkärinä kustannustalo Orion Lontoosta.

Horowitz (s. 1956) tunnetaan Suomessakin lastenkirjasarjoistaan Alex Rider ja Viisi vartijaa. Television puolelta hänen kirjalliset kykynsä ovat materialisoituneet sellaisissa rikossarjoissa kuin Foylen sota, Midsomerin murhat ja Hercule Poirot.

Kuluvan vuoden tammikuussa Orion ilmoitti päässeensä yhteisymmärrykseen mestarietsivän alkuperäisen luojan, Arthur Conan Doylen tekijänoikeuksia valvovan tahon kanssa uudesta Holmesista. Nyt olemme siis edenneet siihen pisteeseen, että romaanin käsikirjoitus on valmis, tarkastettu ja hyväksi havaittu. "Siitä tulee kirjallinen sensaatio. Laatu on yhtä hyvä kuin alkuperäisessä, mutta mukaan on saatu modernia vauhtia ja herkkyyttä", kustantajan edustaja toteaa.

Uusi Holmes-seikkailu on kirjoitettu Watsonin näkökulmasta, vuosi päähenkilön kuoleman jälkeen. Romaanin nimi on The House of Silk, mutta juuri muuta emme siitä tiedäkään. Kirjailija on itse luvannut olla varovainen ja sensitiivinen kohteensa kanssa, säilyttää Doylen teosten "hengen", mutta lisätä siihen hitunen modernin lukijan kaipuuta mysteeriin. Kirjassa tulee olemaan 85 000 sanaa ja se ilmestyy kovakantisena, määrällisesti huomattavan mittavana painoksena.

Jos tarkkoja ollaaan, tämä on itse asiassa Sherlock Holmesin toinen paluu. Ensimmäinen kerta tapahtui Doylen itsensä toimesta, kun hän lukijoiden vaatimuksesta herätti aiemmin manan majalle siirtyneen sankarinsa henkiin ja antoi tämän osoittaa ylivoimaisuuttaan vielä muutamassa tarinassa. Nyt, reilu sata vuotta myöhemmin, Holmes ilmestyy taas, kuin myyttinen Fenix-lintu tulesta, sytyttää jälleen piippunsa, vetäisee viulustaan muutaman neuroottisen akordin, vaipuu oopiumin suloiseen syleilyyn ja tarjoaa ystävälleen Watsonille oppitunnin loogisesta päättelystä.

Uteliaisuuteen tukehtuville Horowitz tarjoaa tässä oloa väliaikaisesti helpottavan tiiserin:

6.4.2011

Isku Berliiniin

Taistelu Kafkan kirjallisesta jäämistöstä jatkuu - ja juoni tihenee. Kuten aiemmassa blogissani kerroin, Kafkan maallisen omaisuuden päällä istuva perikunta on ryhtynyt realisoimaan omaisuuttaan. Vuorossa olivat nyt kirjeet ja postikortit, joita kirjailija lähetteli nuorimmalle sisarelleen.

Kafkan 45 kirjettä ja 66 postikorttia ehdittiin jo asettaa kansainvälisen antikvariaattiagentuurin myyntilistalle. Huutokauppa oli tarkoitus pitää huhtikuussa Berliinissä. Lähtöhinta kokoelmalle 500 000 euroa.

Saksan kirjallisuusarkisto ja Oxfordin yliopiston kirjasto kuitenkin onnistuivat hankkimaan itselleen oikeudet kokoelmaan, jonka kulttuurinen ja sivistyksellinen arvo on mittaamaton. Näin vältettiin aineiston siirtyminen yksityisille keräilijöillä ja pelinappuloiksi kirjallisuuspörssiin, jossa kokonaisuus olisi todennäköisesti lopulta pilkottu ja myyty osa kerrallaan, parhaiten tarjoavalle. Kuten kävi jo aiemmin niiden kirjeiden kanssa, jotka Kafka oli rustannut kihlatulleen Felice Bauerille.

Kirjeet ja kortit tullaan laittamaan näytille tänä keväänä Marbachiin, Saksan kirjallisuusarkistoon. Sieltä ne jatkavat edelleen matkaansa Brittein saarille. Aineiston lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan Marbach.

Tässä huimassa pelastusoperaatiossa olivat mukana kirjastojen henkilökunnan ohella muutama poliitikko.

Aineettoman pääoman ystävät kiittävät.

Kafkan sisarelleen laatima kuvakertomus omasta elämästään (1918)


Translate