Alkuperäinen romaani näki päivänvalon jo reilu 120 vuotta sitten, mutta hieman siistittynä siitä, mitä kirjailija oli alkujaan näytille asettanut. Suojellakseen herkkiä naispuolisia lukijoita ja noudattaakseen hyvän maun vaatimuksia kustantaja oli tuolloin oma-aloitteisesti muunnellut teoksen sisältämiä suoria viittauksia päähenkilön ja tämän miespuolisen taidemaalariystävän suhteen homoeroottisesta luonteesta. Siten huomiot, joissa todettiin miesten välillä kipunoivan seksuaalisen vetovoiman, muutettiin yleispätevään ja sopivan epämääräiseen tunnetilan kuvaukseen, jossa mies toteaa olevansa "vaikuttunut" toisen seurasta. Samoin eräät kuvaukset merkillisen muotokuvan aiheuttamista miehisen intohimon väristyksistä tai kielletyn rakkauden muodon traagisuudesta päätettiin sovinnolla jättää pois.
Lukuisista sensuuritoimenpiteistä huolimatta (myös kirjailija editoi valmista teosta ennen sen julkaisemista kirjana) Wilden romaani herätti pahennusta ja sitä pidettiin moraaliltaan mätänä ja tyyppiesimerkkinä ranskalaisen dekadenssin spitaalisesta vaikutuksesta. Suhtautumista ei tietenkään helpottanut Wilden arrogantti käytös ja häpeilemätön suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa. Jälkimmäinen koituikin sitten hänen kohtalokseen.
Mutta nyt siis muutkin kuin alkuperäiseen versioon aiemmin tutustuneet tutkijat pääsevät vilkuilemaan romaanin "todellista" maailmaa. Sensaatioita on turha odottaa, me olemme jo kaiken nähneet, kuulleet ja kokeneet. Joidenkin mielestä 1890 julkaistu ensimmäinen versio, siis se leikelty, on jopa parempi kuin tämä uusi. Ikään kuin sensorilla olisi tuolloin ollut esteettistä silmää tyylille ja tarinalle. Kaappi olisi saanut pysyä rakosillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti