26.9.2016

Kirjapaketit auki

Jotkut kaltaiseni saattavat suhtautua epäilyksellä uuteen teknologiaan ja ilmaisevat huolensa perinteisen kirjan kohtalosta digiaikakauden puristuksessa. Mutta aivan kuten kaikilla pilvillä, tummillakin, on hopeareunuksensa, sen voi löytää myös tietokoneaikakauden innovaatioista.

1940-50-lukujen taitteessa Kuolleenmeren lähettyvillä tehtiin useita merkittäviä käsikirjoituslöytöjä, jotka toivat valoa kirjoitettujen tekstien varhaishistoriaan. Syrjäisiin luoliin päätyneistä kirjoituskääröistä vanhimmat oli laadittu 100-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Tunnetuimmat löydökset sijoittuivat Qumranin lähistöllä sijaitsevaan luolaan, jonne oli piilotettu lähemmäs 1 000 kirjoituskääröä.

Juutalaisuuden ja kristinuskon varhaisiin vaiheisiin saatiin tekstien avulla merkittävää lisätietoa. Hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi laadittujen kirjoitusten taustalta löytyi niin Raamatun kuin uskonnollisten yhteisöjen tuhansia vuosia vanhoja kirjoituksia ja sääntökokoelmia.

Jälkipolville vanhojen tekstien tulkinta asettaa haasteensa. Näistä kirjoitusmerkkien tunnistaminen ja tulkitseminen on varmasti omansa, mutta joskus jo löydöksen fyysinen kunto asettaa rajoitteensa. Ilman asianmukaista säilytystä papyrukselle tai eläinnahkaan piirretyt kirjaimet haihtuvat kuin tuhka tuuleen. Käärö saattaa kotelon lailla suojata sisältöään, mutta entäpä, kun käärö on itsessään hiiltynyt ja kovettunut. Sen avaaminen ei onnistu kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Eikä väkivalta ole koskaan hyvä ratkaisu.

Tässä kohdin ja juuri nyt bitit, digit, algoritmit ja IT-teknologia karauttaa paikalle ja paljastaa historiaan kätkeytyneet salaisuudet. Avainkäsite on "virtuaalinen paketinpurku" (virtual unwrapping). Tietokone-ohjelma skannaa kovaksi mustuneen kirjakäärön, laatii sen sisällöstä 2D-mallinnoksen ja heijastaa tekstin kuvaruudulle. Ja katso: pystymme lukemaan käärön sisällön sitä avaamatta!

Tästä kaikesta kertoi New York Times hiljattain. Ihmeen kohteena oli puoli vuosikymmentä sitten nykyisen Israelin alueelta löytynyt käsikirjoitus, jota ei päästy tutkimaan sen huonon kunnon vuoksi. Kymmeniä vuosia tätä aarretta pidettiin säilössä, kuin odottaen parempia aikoja. Kunnes ihmiskunta oli päässyt älyvoimassaan niin pitkälle, että salaisuuden verhot saatettiin avata.

Skannauksen ja mallinnoksen perusteella voitiin todeta, että hiiltyneen käärön sisältä löytyi 3. Mooseksen kirjan kaksi ensimmäistä lukua, jotka oli kopioitu ajanlaskumme alussa 50-100 luvulla. Kyseessä oli osa hepreankielistä Raamatun versiota, joka toimi myöhemmin sekä protestanttisen että katolisen Vanhan Testamentin käännösten pohjana.

Kirjoitetun kielen hämärästä on siis uudella tietokonetekniikalla mahdollista avata kirjapaketteja, joiden rinnalla uudet ovat rihkamaa. Kentuckyn yliopistossa kehitetty ohjelma, nk. Volume Cartography, avasi meille pääsyn tekstiin, joka oli osa Julius Caesarin appiukon laajaa kirjastoa Pompeijin lähettyviltä Italiassa. Alueella ollaan käynnistämässä kaivauksia ja odotettavissa on uusia antiikin aikaisia ja kadonneiksi luultuja tekstilöytöjä. Eikä niiden kuntokaan ole välttämättä enää ongelma.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että tämä ihmeohjelma tulee kohta avoimen lähdekoodin piiriin. Kivettyneiden kirjapakettien avaaminen kuuluu sen jälkeen jokamiehenoikeuksiin. Digi on dägä!



11.9.2016

Sähkökirjavarkaita

Ihmisen pimeä mieli vaeltaa sähkökirjojen omakustannemaisemassa.
 
Amazon, verkkokaupan ja nyt myös kirjakustantamisen ykköstykki maailmalla, on joutunut ikävään välikäteen. Valppaat lukijat ovat paljastaneet, että Amazonin ja Kindlen kautta julkaistujen e-kirjojen joukosta löytyy yhä enemmän ja enemmän muualta kopioituja tuotoksia. Varkaille ja ryöväreille ei mikään ole pyhää. Eivät edes tekijänoikeudet.

Amazon tarjoaa kaikille oman kirjan julkaisemisesta haaveileville houkuttelevan ja yksinkertaisen ja ilmaisen väylän. Riittää, kun hyväksyy, että yhtiö ottaa myynnistä saatavasta tulosta päältä 30 %. Muutamassa minuutissa sydänverellä kirjoitettu kirja siirtyy Amazonin digisyvänteisiin ja ilmestyy vuorokauden parin sisään yhtiön myyntilistalle.

Helppoa ja vaivatonta myös niille, jotka unelmoivat oikopoluista matkallaan ryysyistä rikkauteen.

Hälyttävissä määrin on sittemmin paljastunut tapauksia, joissa uuden, kuuman kirjailijanimen mielikuvituksen jättömaalta on löytynyt naapureilta anastettua tavaraa. Pitkäkyntisten joukosta löytyy monentasoista toimijaa. Jotkut kopioivat tekstiä sanasta sanaan ja muuttavat vain teoksen nimen. Toisten ammattitaito on elegantimpaa. Kopioitavaksi saatetaan ottaa vain perusjuonen kehys tai henkilöhahmot. Nämä mestarivarkaat onnistuvat näin myös erehdyttämään plagioinnin esto-ohjelmat.

Varkaita ei olisi, ellei olisi kuvitelmaa ammatin kannattavuudesta. Monien omakustannekirjailijoiden unelma onnesta henkilöityy E. L. Jamesiin, joka on tehnyt miljoonaomaisuuden romaanisarjallaan Fifty Shades of Grey. Sen alkusanat laadittiin esikuvia mukailevan fanifiktion muodossa. Ja vaikka Jamesin opus ei ehkä täytä plagioinnin määreitä, se on hyvä sytyke helposta rahasta unia näkeville.

Jos oikein hyvin käy, toisten hengentuotoksilla elävä pahis voi päästä tuhansien, miksei miljoonien dollareiden ansioon. Näin kävi muun muassa irlantilaiselle Joanne Clancylle, joka keksi julkaista Amazonin kautta rikosromaanin, joka oli tuonut kunniaa ja lukijoita toiselle kirjailijalle kymmenisen vuotta aiemmin. Clancy vaihtoi kirjan nimen ja antoi sille uuden tekijän, itsensä. Lukijat pitivät kovasti tästäkin kirjasta, kunnes Clancy jäi kiinni julkaistuaan alkuperäisen kirjasarjan toisenkin osan omanaan. Tässä vaiheessa alkuperäisen kirjan kirjoittaja oli jo saanut vinkin tarkkaavaisilta lukijoilta ja otti yhteyttä kustantajaan. Amazon poisti Clancyn kyseiset teokset listaltaan ja antoi kirjailijalle elinikäisen porttikiellon Kindleen.

Clancy itse selitti toimintaansa sillä, että hän halusi ansaita rahaa. Hänen esikuvanaan oli amerikkalainen Amanda Hocking, josta tuli miljonääri hänen ryhdyttyään julkaisemaan paranormaaleja aktiviteetteja ja romantiikkaa sisältäviä kirjojaan sähköisinä omakustanneversioina.

Clancyn kohdalla kirjojen paljastuminen kopioiksi oli tietenkin noloa. Se ei kuitenkaan ole ollut este sille, että ura on jatkunut edelleen. Kirjoja hän on julkaissut niin sähköisenä kuin printattuna kymmenittäin - ja omalla nimellään.

Yleensä sähkökirjavarkaat kätkeytyvät nimimerkkien taakse. He keksivät itselleen kiinnostavan taustatarinan ja lataavat kirjan oheen väärän kuvan. Yksi tämänkaltaisista tapauksista on Jordin B. Williams, jonka oma teos oli kopio kahden menestyneen omakustannekirjailijan teoksista. Kirja nousi Kindlen Top 50:een, kunnes lakimiehet astuivat kehään. Toisin kuin hänen teoksensa profiili kertoi, Williams ei ollut suinkaan mallimittainen blondi vaan raavas mies. Asia sovittiin rahalla, jonka alkuperäisten teosten laatijat lahjoittivat hyväntekeväisyyteen.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että Williams on saattanut syyllistyä samaan rikokseen aiemminkin. Taparikollisena mies on tehtaillut eri nimillä muitakin kirjoja. Ja miksei tee sitä parhaillaankin.

Amazon ei ota vastuuta julkaisemiensa omakustanteiden aitoudesta. Jos teksti paljastuu muualta kopioiduksi, kirja yleensä vedetään pois myynnistä. Mutta niin kauan kuin kukaan ei kerro, kaupanteko saa jatkua.

Kirjakäräjillä istuvat lopulta tekijät ja syytteen nostajat, jos nekään. Suurin ansio varkaiden saamiseksi kiinni kuuluu valveutuneille lukijoille, bloggaajille ja toisille kirjailijoille. Kun sana epärehellisistä kirjailijoista kiirii läpi internetin, sitä ei pysäytä mikään eikä kukaan. Sama teknologia, joka tekee heistä varkaita, pistää heidät myös ikuiseen digiposeen.





Translate