9.3.2012

Odottaa hirviötä

Juuri sopivasti naistenpäivän alla The New Republic julkaisi kirjallisuudentutkijan ja kriitikon Ruth Franklinin artikkelin, jossa hän esitti hieman toisenlaisen näkökulman Mary Shelleyn Frankensteinin lukemiseen. Voisiko olla niin - Franklin kyselee - että Shelleyn romaani ei kerrokaan vain miehestä, joka kehittää elämää "tyhjästä", vaan myös naisesta ja siitä, mitä hän kokee raskautensa aikana?

Franklin heräsi pohtimaan asiaa vieraillessaan New Yorkin kirjastossa, jossa on parhaillaan esillä Shelleyn käsikirjoituksia ja muistiinpanovihkoja. Kokoelmasta löytyy myös Shelleyn äidin miehelleen laatimia kirjeitä, jotka tämä oli kirjoittanut odottaessaan tyttärensä syntymää. Näissä kirjeissä viimeisillään raskaana oleva nainen käyttää kohta syntyvästä lapsestaan nimitystä "eläin" (animal). "Epäilemättä tulen kohtaamaan eläimen vielä tänään", Shelleyn äiti kirjoitti miehelleen 1797, ja kuoli kohta synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Mary Shelley, tuolloin vielä Mary Wollstonecraft Godwin, kirjoitti parikymmentä vuotta myöhemmin tarinan omasta "eläimestään", tohtori Frankensteinin luomasta hirviöstä, jonka tarina tenhoaa edelleen. Olemme tottuneet näkemään sen kertomuksena tiedeuskon sokeuttamasta miehestä ja varoituksena siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen leikkii Jumalaa.

Franklin ei aivan kokonaan tätä tulkintaa nielaise.

Franklinin mielestä on erikoista se, että alle kaksikymppinen nainen, sellainen kuin Mary Shelley, otti aiheekseen ihmisolion tieteellisen sikiämisen. Mary oli kyllä hyvin koulutettu nuori, lukenut ja oppinut, ja ideankin hän sanoi saaneensa niistä keskusteluista, joita oli käynyt lordi Byronin ja miesystävänsä runoilija Percy Shelleyn kanssa. Näiden innostuksen sähköimpulssien käyttöön ruumiinosien "herättämiseksi" Mary jakoi ja siirsi romaaniinsa, kuten aikansa luonnonfilosofisen pohdiskelun yksilön vapauden rajoista ja oikeuksista.

Franklin on kuitenkin sitä mieltä, että Shelleyn romaani on omakohtaisempi kuin mitä päältä näyttää. Pari vuotta ennen Frankensteinin syntyä Mary oli jo tavannut tulevan miehensä, jonka kanssa hän karkasi kotoa. Mary oli tuolloin 17 ja odotti lasta, joka kuitenkin kuoli kohta syntymänsä jälkeen. Pian hän tuli uudestaan raskaaksi ja synnytti pojan. Samana kesänä romaanin syntysanat laadittiin, Mary ja Percy menivät naimisiin loppuvuodesta ja muutaman kuukauden kuluttua Shelley odotti jälleen lasta.

Frankenstein on näin kirjoitettu samaan aikaan, kun Mary on jo kokenut kolme raskautta ja yhden kätkytkuoleman. Kirjailijan kokemukset luonnollisesti siirtyvät tässäkin tapauksessa romaanin sivuille. Niissä Maryn tunnemaailman rekisteri piirtyy kaikkine äärireaktioineen tarinaan hirviöstä, "oliosta" tai "eläimestä", joka syntyy työn ja tuskan myötävaikutuksella.

Myös Frankensteinin kuolemat kantavat mukanaan kirjailijan henkilöhistoriaa. Hirviön ensimmäiset uhrit ovat lapsia, koska lapset olivat tuona aikana kaikkein suojattomimpia. Synnyttäminen oli itsessään riskialtista ja jos siitä selvittiin, lasten mahdollisuudet kasvaa aikuisikään asti olivat arpapeliä. Mary Shelley oli 34 vuoden ikään ehtiessään ollut kuusi kertaa raskaana ja menettänyt neljä lasta.

Onhan Frankensteinia aiemminkin luettu naisen silmin ja nähty hirviöparan kohtalossa jotakin synnytykseen rinnastettavaa kauhua, tuskaa ja syyllisyyttä. Franklinin ajatusleikki osuu tässäkin mielessä kohdalleen. On sitäpaitsi hyvä muistuttaa myös meitä lukijoita siitä, että hyvän romaanin synnyttämiseen tarvitaan muutakin kuin höpinöitä luovuudesta, inspiraatiosta tai mielikuvituksesta.

Kirjoittaminen on odottamista, pitkää ja jatkuvaa odottamista ja pelkoa siitä, mitä mahtaa kohta tulla, vai tuleeko mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate