Lähi-idässä tehdään parhaillaan vallankumouksia ja työkaluna - sirppinä ja vasarana - toimii sosiaalinen media. Mikäli on uskominen Guardian -lehteen kirjoittavaa Neal Gableria sosiaalinen media määrää tahdin myös sille, ketkä lännessä marssivat kulttuurikeskustelun etujoukoissa.
Facebookin, Twitterin ja muiden vastaavankaltaisten medioiden myötä elämme kulttuuripopulismin aikakautta. "Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, suoranainen velvollisuus jopa jakaa se muiden kanssa", Gabler toteaa.
Gablerin purkaus lähtee liikkeelle huomiosta, jonka hän on tehnyt seuratessaan yhdysvaltalaisten kriitikoiden käyttäytymistä viimeisten vuosien aikana. He ovat nimittäin olleet hämmentävän yksimielisiä siitä, mitkä elokuvat, kirjat, televisiosarjat kuuluvat niihin kaikkein "parhaimpiin". Kun valtaosa kriitikoista valitsee samat tuotteet suosikkilistalleen, kansa sen sijaan ryntää ostamaan ja kuluttamaan ihan muunkaltaisia nimikkeitä.
Joten, kriitikot rakastavat Fincherin elokuvaa The Social Network, Jonathan Franzenin viimeisintä romaania ja Scorsesen HBO:lle ohjaamaa sarjaa Boardwalk Empire. Mutta yleisö ei näille suinkaan lämmennyt. Gablerin mielestä kysymys on syvemmästä ja historiallisesta kuilusta kriitikoiden ja nk. tavallisen kansan välillä.
Yhdysvalloissa rotko korkean ja matalan kulttuurin välillä on aina ollut syvä ja taistelu kansan maun puolesta on yhdistetty taisteluun itsenäisyyden ja demokratian puolesta. Ensiksi vastassa olivat englantilaiset ja heidän eurosnobistinen imperialisminsa, myöhemmin ylikouluttautuneet elitistit ja heidän tarpeensa kertoa ihmisille, miten näiden tulisi elää, käyttäytyä ja ajatella.
Gabler toteaa, että populaarikulttuuri lopulta voitti tuon taistelun ihmisten sieluista, mutta ei poistanut historiaan juurtunutta epäluuloa ja inhoa osapuolten välillä. Taistelu jatkuu. Kriitikot ryhmittäytyvät kuin yhtenä joukkona tiettyjen ja tietynkaltaisten taidepläjäysten taakse ja näkevät uhkana paitsi "aivottomuutta" levittävät massatuotteet myös uuden median, internetin ja blogit ja kaiken sellaisen, joka uhkaa heidän omaa valta-asemaansa.
Mutta rajat murtuvat ja mikään ei voi enää estää kansan ääntä tulemasta esille. Valta on siirtynyt makutuomareilta tavallisille ihmisille, jotka twiittaavat, "tykkäävät" ja tekstittävät toisilleen sen, mitä kriitikot eivät enää tavoita.
Täällä kylmässä Pohjolassa me tulemme kovaa vauhtia suuren maailman perässä. Syvään juurtunut herraviha kyllä pitää huolen tästä. Kriitikot: vapiskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti