Pienet sanat, väärät sanat...

Mark Twainin klassikko Huckleberry Finnin seikkailut (1884) on aiemminkin törmännyt sensoreihin, ja nyt taas. Kirjan viimeisimpään painokseen sanan "neekeri" (nigger) tilalle on pistetty "orja" (slave). Muutokset tehnyt ediittori perustelee tekemisiään sillä, että kun poliittisesti epäkorrekti sana on poistettu teoksesta, useimmat koulujen ja yliopistojen opettajat voivat liittää sen taas lukulistoille, joista se oli N-sanan takia karkotettu.

Näin on siis mahdollista puuttua, vuosikymmentenkin takaa, joidenkin romaanihenkilöiden siivottomaan kielenkäyttöön. Samaa metodia on Yhdysvalloissa jo aiemmin toteutettu John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen romaanien kohdalla. Obaman hallitsemassa maassa on joidenkin mielestä vain afroamerikkalaisia henkilöitä - ja ehkä orjia.

New York Timesiin asiasta raportoinut kritiikko muistuttaa lukijoiden mieliin myös ne kerrat, kun Joseph Conrad on ollut joillekin liian kolonialistinen tai Hermann Melville turhan nirso naishahmojen kuvaamisen kanssa. Joten nekin saivat väistyä suuremman yleisön ulottuvilta. Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas on niin ikään kokenut kovia. Jopa Raamatusta on ryhdytty jossakin vaiheessa poistamaan liikaa seksiä ja väkivaltaa.

Muutama vuosi sitten eräs brittiläinen teatteriryhmä muutti Victor Hugon romaaniin pohjautuvan näytelmän alkuperäisen englanninkielisen nimen The Hunchback of Notre Dame ("Notre Damen kyttyräselkä") muotoon the Bellringer of Notre Dame ("Notre Damen kellonsoittaja"). Perusteluna oli se, että ihminen, jolla on jokin vamma, voi kokea tulleensa loukatuksi.

Sensuuri saattaa näin iskeä yllättäen tai ilmeisesti aivan minne vain, mistä syystä ja kenen toimesta tahansa. Pohjimmiltaan kysymys on, kuten lehden kriitikko huomauttaa, siitä, että sensuroijat asettavat itsensä kuluttajan yläpuolelle. He tietävät paremmin, mikä on hänelle hyväksi ja mistä tämä saattaa pahoittaa mielensä.

Korviini kantautuu kaikuja siitä keskustelusta, jota meillä käytiin menneen joulun alla. Joulujuhlien uskonnollisesta viitekehyksestä, lauluista, näytelmistä ja leikeistä jotkut olivat löytäneet muita uskontokuntia ja kulttuureja loukkaavaa materiaalia. Suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon nimissä näitä taidettiin sitten joillakin paikkakunnilla ja tahoilla jättää pois tai muunnella.

Näinhän se käy. Kuin itsestään ja kovin huomaamatta olemme tilanteessa, jossa sensuuri muuttuu itsesensuuriksi. Silloin tosin on jo myöhäistä. Asiakas oli oikeassa ennen kuin tiesikään.