20.1.2013

Pelikirjallisuutta

Saksalaisen Hermann Hessen (1877-1962) pääteos, Lasihelmipeli, täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 70 vuotta.

Hesse kirjoitti romaaniaan kymmenkunta vuotta ja sai sen valmiiksi toisen maailmansodan aikana. Painolupaa Saksasta ei kirjalle herunut, joten teos ilmestyi ensiksi Sveitsissä kaksiosaisena niteenä marraskuussa 1943. Taistelujen tauottua teoksen arvo noteerattiin niin Nobel-komiteassa kuin kirjailijan synnyinmaassa, jossa se julkaistiin 1946, samana vuonna, kun Hesselle myönnettiin Nobel.

Testasin joululoman aikana Lasihelmipelin turnauskestävyyttä, ja kyllähän se vieläkin vaikuttaa ja toimii.

Hessestä itsestään tuli 60-luvulla hippiliikkeen kirjallinen ikoni, jonka aasialaista filosofiaa hyräilevät syvällisyydet ja länsimaista elämäntapaa ja pinnallisuutta arvostelevat teesit, saivat pitkätukat ja pilvenpolttajat polvilleen. Arosusi (1927) eritoten oli se romaani, jota luettiin nuorisoliikkeen aatteellisena perusoppikirjana, yhdessä Salingerin Siepparin kanssa.

"Born to be Wild" lauloi sekin amerikkalainen bändi (Steppenwolf), joka otti nimensä Hessen romaanista, ja jota kuultiin elokuvan Easy Rider (1969) taustalla.

Lasihelmipelistä ei löydy Arosuden tyytymätöntä murinaa. Mutta hengen ja aineen, älyn ja tunteen vastakkainasetteluista on tässäkin kysymys. Mystisen lasihelmipelin mestarin, Josef Knechtin elämänvaiheita kertaavassa kertomuksessa on jylhää kaikupohjaa meidänkin aikaamme.

Hesse on sijoittanut tarinansa määrittelemättömään tulevaisuuteen, jossa Kastalian (eräänlainen "järjen valtakunta") suojissa pidetään yllä ihmiskunnan henkistä perintöä. Tämän "hengen miesten veljeskunnan" vastapuolena on sen ulkopuolinen, tunteiden, viettien ja maallisten ristiriitojen maailma, jossa ihmiset elävät hetkellisiä tarpeitaan tyydyttäen.

Kastalian puhtaan järjen ja henkisyyden ohjaaman elämäntavan symbolina on peli. Hesse antaa ymmärtää, että pelissä on kysymys pelaajien kyvystä löytää eri elämän- ja kulttuurialoja yhdistäviä suuria linjoja, rakentaa älyllisiä polkuja, joita pitkin seuraamalla ihmiselämää luotaavat syvimmät väylät avautuvat.

Peli itsessään jää tarkkaan kuvaamatta. Mitä voinee pitää paitsi lukijaa hieman turhauttavana seikkana myös ovelana kerronnallisena kikkana saattaa meidät sisälle peliin. Jos lasihelmipelissä on kysymys suurten linjojen ymmärtämisestä ja siitä, että olemassaolo on lopulta toisiinsa kytkeytyvien selitysmallien ja systeemien - musiikki ja matematiikka tärkeimpinä - dialogia, Hessen romaanin lukijan on, jos hän haluaa pelata mukana, löydettävä teoksen merkitys sen sisällä kulkevien kertomusten toisiinsa yhdistyvistä poimuista.

Postmodernia siis, kaikilla mittapuilla mitattuna.

Hengen ja aineen, järjen ja tunteen, intohimon sekä yksilön ja yhteisön välillä Hesse tässä tasapainoilee. Ja tuntuu antavan vastauksen, jossa joko-tai on paljon huonompi vaihtoehto kuin sekä-että. Ongelma taitaa vain olla siinä, että meillä on taipumus suuntautua turhankin päättäväisesti jompaan kumpaan päätyyn elämänpeliä.

Lasihelmipelin sankari valitsee lopulta Kastalian sijasta maailman, ja tuhoutuu. Onnistuu hän tosin jättämään ennen näyttämöltä poistumistaan pienen kipinän muutoksen mahdollisuudesta kohtaamaansa nuoreen poikaan. Tarkoittaako tämä sitä, että meillä on vielä toivoa? Että henki ja aine voivat joskus tulevaisuudessa viihtyä myös toistensa seurassa.

Jotakin tästä ajasta, itse asiassa aika paljonkin Hessen romaaniin on jäänyt. Selittäessään maailman ajautumista kirkon ja valtion holhouksesta yksilöllisen vapauden, hengen manifestaatioihin, tuloksena on aikakausi, jota "sarjalukemistot" hallitsevat. Ja näin Hesse näitä, "kiinnostavien tyhjänpäiväisyyksien jättiläiskulutukseen" omistautuneita julkaisuja kuvaa:

Ne näyttävät olleen erityisen suosittua aineistoa miljoonapainoksina leviävässä sanomalehdistössä, muodostaneen tiedonhaluisten lukijoiden pääasiallisen henkisen ravinnon, kertoneen tai pikemminkin "rupatelleen" tuhansista tietämykseen kuuluvista asioista ja älykkäimmät niiden kirjoittajista tuntuvat myös usein pilkanneen omaa työtään.

Ei ihme, että jotkut Hesseen kovasti tykästyneet tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjailija kykeni 70 vuotta sitten kuvaamaan aika tyhjentävästi internetin aseman ja merkityksen ihmiskunnan suurimpien innovaatioiden jatkumossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate