3.1.2013

Kuvakirjallisuuden aika on nyt

Alkaneen vuoden ensimmäinen merkittävä kirjauutinen tulee Brittein saarilta, jossa on jo ehditty jakamaan Costa Book Awardsit. Ennen paremmin Whitebread-palkintona tunnettu huomionosoitus myönnetään viiteen eri sarjaan - esikoisromaani, romaani, runous, elämäkerta ja lastenkirja - ja kunkin sarjan voittajien joukosta raati valitsee yhden teoksen ja tekijän, josta leivotaan pääpalkinnon saaja.

Rahaakin on maineen ja kunnia ohella tarjolla. Oman sarjansa voittaja saa tosin vaatimattomat 5 000 puntaa (n. 6 000 euroa), mutta jos onnistuu hurmaamaan raadin ja jättämään muut finalistit varjoon, voittopotti nousee jo lähelle 70 000 euroa.

Pääpalkinnon saaja nimetään tammikuun lopulla.

Raha ei silti tässäkään ole pääasia. Ainakin kaksi mielenkiintoista piirrettä löytyy tämän vuoden Costasta. Kaikki oman sarjansa voittajat ovat naisia, ja parhaan elämäkerran laatinut teos muodoltaan sarjakuva. Edellinen seikka ei sinänsä yllätä meitä, jotka olemme tottuneet naiskirjailijoiden taitoon saavuttaa pääasiassa naislukijoista koostuvan asiakaskunnan tyylilliset ja sisällölliset kriteerit.

Mutta elämäkertasarjan pokaalin työntäminen sarjakuvateokselle on jo yksistään uutisenarvoinen asia. Näin tapahtui nyt ensimmäistä kertaa Costan (ja Whitebreadin) historiassa. Kun tiedämme sarjakuvan, tai graafisen teoksen (graphic work) aseman kirjallisuuden lajikentällä - jossa ruotsalaissyntyisen, yhdysvaltalaisen Art Spiegelmanin Maus (1991) on lajityypin klassikko - tunnustuksen saaminen näyttäytyy pieneltä sensaatiolta. Kirjallisuushistoriallista naavaa ei sarjakuvataiteelle ole vielä juurikaan kasvanut ja vaikka kulutusmarkkinoilla sen asema on vahva ja nouseva, arvostuksen laita saattaa edelleen olla vähän niin ja näin.

Nyt siis Costa ja sen liepeillä häärivä joukko asiantuntijoita on päättänyt siirtää Brittein saarten elämäkertakirjallisuuden uuteen aikaan. Voittaneen teoksen ovat laatineet Mary ja Brian Talbot ja heidän kirjansa, Dotter of Her Father's Eyes, on sarjakuvan muotoon puettu kertomus James Joycen tyttären, Lucia Joycen surullisesta elämästä. Mukana on myös teoksen käsikirjoituksen tehneen Mary Talbotin kokemukset omasta lapsuudestaan merkittävän Joyce-tutkijan, James S. Athertonin tyttärenä.

Raadin mielestä Talbotien teos on "kauniisti laadittu kirja", joka "pystyy tehokkaalla tavalla kaatamaan kirjallisuuden ja sarjakuvan väliset raja-aidat."

Brian Talbotin laatimissa kuvissa historia ja nykyhetki, isien synnit ja lasten kapeille harteille lastattu elämäntuska kohtaavat. Lucia Joyce päätyi lopulta mielisairaalaan. Maryn kohtalo ei ollut ihan näin tyly, mutta tarpeeksi miehisen tunnekylmyyden kohteena olemista siihenkin liittyi.

Spiegelman voitti omalla teoksellaan Pulitzerin 1992. Joitakin muitakin sarjakuvilla operoivia löytyy myöhemmin muissa kisoissa palkittujen listoilta. Mutta reilun parinkymmenen takainen sarjakuvabuumi ei koskaan noussut taiteellisille siivilleen. Brian Talbotin mielestä vasta nyt eletään "sarjakuvaromaanin kulta-aikaa". Milloinkaan ei kuulemma ole tehty niin taitavasti laadittuja ja kiinnostavia sarjakuvia kuin tänään. Lajityypin sisällä vallitsee myös tyylien ja aiheiden kirjo, joka hakee vertaistaan - eikä sitä menneestä löydy.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate