Kriitikoille Lessingin romaani oli vaikea pala purtavaksi. Romaanissa kirjailija kertoo tarinan perheestä, johon syntyy hankala, rauhaton, väkivaltainen lapsi. Ben, vanhempien viides lapsi, käyttäytyy alusta alkaen toisin kuin muut. Hän oppii puhumaan vain katkonaisilla lauseilla, ilmaisee itseään elein, joissa on enemmän eläintä kuin ihmistä, ja suhtautuu toisiin lapsiin vihamielisesti.
Eräässä haastattelussaan Lessing kertoi kirjoittaneensa nykyaikaisen kauhukertomuksen, goottilaisen tradition mukaisen tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun outo olio astuu olohuoneeseen. Kriitikoiden mukaan kirjailija kirjoitti allegorian, jossa käsitellään Lähi-idän poliittista tilannetta, Euroopan maahanmuuttokysymystä tai väkivallan syntymekanismia.
Miten vain. Se, mikä romaanissa hämmentää, on kirjailijan haluttomuus antaa selitystä lapsen käyttäytymiselle. Näinä psykologisen, kasvatuksellisen ja yhteiskunnallisen tiedostamisen aikoina tuo tuollainen tuntuu sangen kiusalliselta. Kyllähän meidän sentään pitäisi yrittää ymmärtää Ben. Ei ihminen voi vain olla outo ja vaarallinen, geenipoikkeama.
Lessingin romaania voi pitää puisevana ja yksiulotteisena, kuten eräs Helsingin Sanomien kriitikko aikoinaan totesi, ja jatkoi: Viides lapsi on "pikemminkin selonteko kuin romaani. Se paljastaa heti oman kuvionsa ja moraaliset tarkoitusperänsä". Kriitikko ei tosin määrittele tarkemmin jälkimmäisten luonnetta.
Pistää ainakin miettimään, jos ei muuta. Kuten kunnon kirjallisuuden tuleekin tehdä. Miettimään, että mitä se tarkoittaa, kun sanotaan lapsissa olevan tulevaisuuden.
Benin tarinaa Lessing jatkoi vuonna 2000 ilmestyneessä romaanissa Ben, in the World.
Doris Lessing: Viides lapsi. Suom. Heidi Järvenpää. Book Studio 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti