3.12.2010

Let's have a (Tea)party!

Paljon puhetta ja murinaa on kertynyt nyky-Yhdysvaltoja värittävästä konservatiivisesta teekutsu-liikkeestä. Viimeisimmässä London Review of Books -lehdessä brittiläinen akateemikko Christopher Prendergast kaivaa esille liikkeen yhteiskuntafilosofista taustaa ja on löytänyt sieltä mielenkiintoisen tyypin.

Kyseessä on ranskalainen filosofi Frédéric Bastiat (1801-50), jota kukaan ei tunne edes miehen kotimaassa, mutta teekutsuliikkeen keskuudessa hän herättää vakaata kunnioitusta.

Bastiatin nimi kaivettiin naftaliinista joskus kylmän sodan aikana, kun Yhdysvalloissa haettiin talouspoliittista tukea taistelussa sosialismia vastaan. Myöhemmin hänen ihailijoihinsa kuuluivat niin Reagan kuin Margaret Thatcher Britanniassa.

Monille nykyamerikkalaisille konservatiiveille Bastiatin ajatukset ovat musiikkia korville. Hänen mielestään valtion ainoa tehtävä on taata yksilölle mahdollisuus toteuttaa itseään ja kerätä omaisuutta. Kaikki yritykset estää ihmistä toteuttamasta vapaata tahtoaan ovat tuomittavia. Siksi hän suhtautui nihkeästi mm. verotukseen ja siihen sisältyvään varojensiirtoon (onko oikein ottaa toiselta jotakin hänelle kuuluvaa ja antaa se toiselle, jolle se ei kuulu?) ja tietenkin kaikenlaisiin sosialistisiin aatevirtauksiin.

Prendergastin mukaan jotakin Bastiatin näkemysten villistä luonteesta kertoo hänen kielteinen suhtautumisensa latinan opiskeluun. Bastiat oli nimittäin löytänyt yhteyden latinan kielen opiskelun ja filosofin mielenrauhaa järkyttäneiden sosialismia agitoivien vallankumouksellisten välillä. Näiden inho porvarillista yhteiskuntaa kohtaan oli ajattelijan mukaan perua heidän tuntemastaan vastenmielisyydestä opiskella kieltä, jota käytettiin Rooman orjayhteiskunnassa.

Odotettavissa onkin, Prendergast ennakoi, että teekutsuliike lähtee kieltämään antiikin kielen ja kulttuurin opetuksen kouluissa ja yliopistoissa. Sehän saattaisi saada meidät ajattelemaan tuhmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate