20.10.2016

Kultaisen kynän ritarit

Meillä Suomessa tärkeimpiä (Finlandia) kirjallisuuspalkintoja jakavat tahot antavat vielä odottaa ehdokaslistojensa kanssa, kun maailmalla mennyttä kirjavuotta pistetään jo lahjapakettiin. Viimeksi Guardian-lehden ympärille viritetty lastenkirjallisuuden kilpailu julkaisi ehdokkaansa, neljä Englannissa julkaistua lastenkirjaa ja niiden tekijää. Näistä raati valitsee vuoden parhaimman. Palkintona on lähinnä mainetta ja kunniaa, ei niinkään rahaa. Shekkiin kirjoitettu summa jää pariin tuhanteen euroon.

Vuodesta 1965 jaetun palkinnon arvostus on syntynyt siitä, että voittajan valitsevat lastenkirjailijat itse. Hieman samaan tapaan kuin kotoisessa jääkiekkoliigassa pelaajat valitsevat joukostaan arvokkaimman pelaajan, joka saa tunnustukseksi "kultaisen kypärän". Kun arvonanto nousee kotijoukoista, se tuntunee erityisen mukavalta.

Guardianin kultaista kypärää, tai ehkä pikemminkin kultaista kynää, tavoittelee siis neljä kirjailijaa, joiden teosten lukijakunta muodostuu 8-16 vuotiaista lapsista tai nuorista. Aivan pienimmille tarkoitetut kuvakirjat jäävät tämän kisan ulkopuolelle. Ehdokasasettelu tapahtuu kustantajien kilpailuun lähettämien teosten pohjalta. Näistä palkintoraati valitsee ensiksi kahdeksan hyvää (nk. "pitkä lista") ja lopulta neljä loppukilpailuun etenevää.

Kilpailun sykliin kuuluu se, että pitkälle listalle päätyneitä teoksia pidetään esille julkisuudessa muutaman kuukauden ennen jatkoon päässeiden nimeämistä. Kilpailun yhteyteen on perustettu lehden nettisivuilta löytyvä "kesäkoulu", jossa lukijoiden on mahdollista kommentoida ja käydä keskustelua ehdokkaista sekä toistensa että kilpailun tuomariston kanssa. Lukijat voivat myös esittää omia suosikkejaan. Alle 18 vuotiaille koululaisille ja koululaisryhmille on avattu pääsy "Nuori kriitikko" -kisaan, jonka palkintona on kirjoja ja mahdollisuus tavata kirjailijoita.

Tämän vuoden nelikosta löytyy 1700-luvulle sijoittuva historiallinen seikkailuromaani (Tanya Landman: Hell and High Water), sarjakuvaa ja proosaa sekä historiaa ja nykyaikaa yhdistävä mysteerikertomus (Brian Selznick: The Marvels), fantasiaa tarjoava postmoderni ritaritarina (Alex Wheatle: Crongton Knights) sekä pakolaiskysymykseen keskittyvä kertomus kahden nuoren ystävyydestä (Zana Fraillon: The Bone Sparrow). Tarinoihin kätketyt synkät teemavirrat ylitetään juonikkaita pitkospuita pitkin hölkytellen.

Voittajan julistaa marraskuussa kolmen lastenkirjailijan paneeli, joista yhtenä on mukana myös viime vuoden voittaja David Almond. Hänen uudelleen lämmitetty versionsa Orfeuksen ja Eurydiken tarusta (A Song for Ella Grey) sai tuolloin kriitikoiden ja kollegoiden posket hehkumaan, osan tosin enemmänkin inhosta kuin innosta. Eräskin suurin odotuksin ja toivein 12 vuotiaalle lapsenlapselleen kirjan ostanut lastenkirjailija palautti tekeleen samantien takaisin kauppaan: "Ensimmäiseen viiteen sivuun mahtuu lesborakkautta, kiroilua, juopottelua ja kaikkea muutakin, jonka perusteella saatoin todeta, että kyseessä ei ole mikään lastenkirja... Voi meitä, jotka oikeasti kirjoitamme lapsille! Meitä ei palkita. Kustannusmaailmaa eivät lapset enää kiinnosta."

Kuten tuostakin voi päätellä, lapsille suunnatut kirjat ovat aikansa peili nekin. Niitä lukiessa saattaa säikähtää.

3 kommenttia:

  1. Kannatan tätä lämpimästi.

    Käsitykseni mukaan lasten- ja nuortenkirjailijat eivät juurikaan – sen koommin Suomessa kuin muuallakaan maailmalla – ennätä paneutua kuin lähimpien kirjailijakollegoidensa uutuuksiin, ja niihinkin usein pikemminkin ystävyyden nimissä. Tätä kautta raatiin valitut kirjailijat pääsisivät syväsukeltamaan kotimaiseen tarjontaan.

    Ja eikös vertaisarviointi ole muutoinkin nyt pop?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio näkökulma ja osuva huomio, rouva Huu! Pitäisikö asiaa ryhtyä ajamaan Finlandian kautta sääntömuutoksia penäten?

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Translate