2.4.2016

Lapset ensin



Vietämme kansainvälistä lastenkirjan päivää, ja sehän on juhlinnan arvoista jos jokin.

Niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla lastenkirjallisuus tahtoo kuitenkin usein jäädä aikuislukijoille suunnatun kirjallisuuden varjoon. Mikä on vahinko ja aivan väärin. Elämme nimittäin parhaillaan lastenkirjallisuuden kulta-aikaa!

Tätä mieltä on ainakin englantilainen kirjailija Amanda Craig, jolla on otsaa ollakin tuota mieltä. Vaikka Craig itse kirjoittaa aikuisfiktiota, hän on tehnyt uran lastenkirjallisuuden kriitikkona. Craig oli myös yksi ensimmäisistä, joka tarttui Rowlingsin Harry Pottereihin arvostava katse silmissään.

Craig piti lastenkirjallisuuden merkitystä puolustavan puheensa viime vuonna erään palkintoseremonian yhteydessä. Hän kummeksuu lapsille kohdistetun kirjallisuuden näkymättömyyttä julkisessa keskustelussa. Lastenkirjallisuuden myyntiluvut pitävät kirja-alaa pystyssä ja se toimii myös porttina, jonka läpi lapset ja nuoret kulkevat lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan - niin, aikuisten maailmaan ylipäätään. Ilman lukevia lapsia meillä ei olisi lukevia aikuisia, eikä ilmeisesti edes mitään, mitä lukea.

Lastenkirjallisuudessa aikuisten maailma kirjoittautuu näkyväksi. Pitkälle on edetty niistä ajoista, jolloin kansalliset intohimot ja siveyskäsitykset antoivat sisältöä ja muotoa lapsille suunnatuissa kirjoissa. Toki ilman noita meillä ei olisi Peter Pania tai Aarresaarta, ei edes Salaista puutarhaa, eikä Koivua ja tähteä tai Tottisalmen perillistä. Eikä ilman näitä toista aaltoa, maailmansodan jälkeistä fantasia-buumia, hyvän ja pahan välisen globaalin taistelun etujoukoissa ratsastavia Sormusten herroja tai Narniaan eksyviä lapsisotureita.

Craigin mielestä lastenkirjallisuudesta löytyy sen oma DNA, josta kaikki sen nimissä kirjoitettu on tehty. Aikakauden tavat ja tottumukset lyövät siihen oman leimansa, mutta lopulta kaikki on yhtä suurta tarinaa, joka jatkuu edelleen. Elämme nyt lastenkirjallisuuden kolmatta kulta-aikaa, joka on monella tapaa - ainakin aiheiden ja teemojen puolesta - rankempi kuin yksikään aiempi, mutta samalla myös monipuolisempi, rikkaampi, eikä laatuakaan voi moittia. Kärki on lavea ja leveä. Kun aiemmin kenttää hallitsi ehkä viisi tai kuusi kirjailijaa, tänään huippuja löytyy satoja, joiden lajitarjonnasta löytyy kaikille jotakin: kauhua, seikkailua, romantiikkaa, komiikkaa; historiaa, nykyaikaa, tulevaisuuksien ja mahdollisia maailmoja - kuvien kanssa tai ilman.

Lastenkirjallisuuden maailmoissa seikkailevat sankarit pääsevät useinmiten edelleen kotiin ja pyrkivät hyvään, mutta tie on tehty rankoista kokemuksista. Päämäärään ei enää päästä uskomalla aikuisiin, Jumalaan ja isänmaahan, eikä lopputuloksena välttämättä ole myöskään pahan kukistuminen. Perille mennään uskalluksen ja kapinan keinoin. Silmästä silmään pitää katsoa niin kuolemaa kuin syvällä ihmisen mielessä vellovia synkkien ennakkoluulojen ja intohimojen pyörteitä. Joskus tässä mennään äärilaidoille, kun itsensä vahingoittamisesta tehdään tavoite. "Sick-lit" on sekin yksi aikamme ilmiöitä, myös lastenkirjallisuudessa. 

Olisi siis syytä meistä kunkin, ainakin aika ajoin ottaa käteemme se lapsuuteen jäänyt kirja ja ehkä toinen, ja lukea, mitä meille joskus yritettiin kertoa; minkälaisten kirjallisten riemukaarien alta me kuljimme tähän hetkeen. Ja sitten: lukea, mitä lapsille tänään kerrotaan. Sillä kertojia olemme me. Meidän ongelmiamme, näkemyksiämme, olettamuksiamme ja kuvitelmiamme lasten pienet aivot haukkaavat ja silmät syövät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate