8.8.2013

Korvakirjoja

Mikäli on uskominen viimeisimpiä visioita rapakon takaa, perinteinen tapa lukea itsekseen hiljaa kirjallisuutta on kohta historiaa. Yhdysvalloissa kirja-alan markkinoiden ainoa hyvä uutinen tulee äänikirjojen puolelta. Kun paperille painetun ja e-kirjojen menekki on kutistumaan päin, äänikirjat leikkaavat yhä suuremman siivun yhteisestä kakusta.

Syitä tähän on varmaankin monia ja tärkeimpänä mobiiliteknologia. Napit korvissaan kulkevat ihmiset kaipaavat äänimaailmaansa muutakin kuin musiikkia. Uuden väylän kuluttajien aivoihin löytäneet kustantajat kilpailevat nyt verisesti siitä, kenen löytämille tarinoille löytyy eniten kuulijoita.

Äänikirjoja tuotetaan ja ostetaan samalla vimmalla kuin teknisiä vimpaimia. Kirjojen hinnat ovat pudonneet alas ja niiden tarjonta kasvanut räjähdyksenomaisesti. Digitaalinen todellisuus on tehnyt äänikirjojen saannin ja käytön helpoksi. Ei enää kömpelöitä ja tilaa vieviä kasetteja tai CD-levyjä. Muutamalla painalluksella kirjan voi ladata omaan kännykkään tai tablettiin, vääntää volyymin kaakkoon ja antaa jonkun Colin Firthin tai Annette Beningin lukeman tarinan viedä taivaisiin.

Tai vaikka tehdä ruokaa, pyöräillä ja lenkkeillä samalla, kun uusimmat bestsellerit tulevat "luetuiksi".

Yhdysvalloissa äänikirjojen markkinoita hallitsee Audible, jonka taustalta löytyy maailman suurin verkkokirjakauppa ja sähköisten kirjojen kustantaja Amazon. Yhtiö puskee markkinoille yli tuhat nimikettä joka kuukausi ja nostanee lähivuosina tuottamiensa äänikirjojen määrän sataan tuhanteen. Viime vuonna Audible julkaisi sovelluksen, joka yhdistää toisiinsa e-kirjan ja äänikirjan ominaisuudet. Sen avulla lukija voi vaivattomasti siirtyillä omien tarpeidensa mukaisesti kirjan kuuntelusta tekstin lukemiseen näytöltä ja toisinpäin, mikä mihinkin tilanteeseen parhaiten sopii. Uusi uljas lukija elää äänen, kuvan ja tekstin yhteensitomassa todellisuudessa.

Äänikirja on ollut pitkään - aina siitä asti, kun ensimmäisiä kirjoja alettiin lukea sokeita varten nauhalle 30-luvun Yhdysvalloissa - vain yksi keino välittää kirjoitettua tekstiä laajemmalle asiakaskunnalle. Nyt siitä on kehkeytymässä oma kirjallinen lajityyppinsä. Tunnetut näyttelijät ja muut äänenkäytön ammattilaiset lukevat edelleen perinteisiä klassikkoja ja uusimpia kirjallisia hittejä, mutta entistä enemmän on alettu tuottaa myös teoksia, jotka on lähtökohtaisesti laadittu ääneen lukemista varten. Sitä myöten myös tyylilliset keinot on sovitettu välineen mukaisesti: monimutkaiset, pitkät ja kikkailevat lauseet voi unohtaa ja keskittyä siihen, että kuuntelija pysyy tarinan kannoilla. Musiikki ja erilaiset ääniefektit pitävät nekin korvat höröllä.

Kirjallisuuden olemassaolon kannalta on tietenkin hyvä, että kirjallisuuden tuottajat (kirjailijat, kustantajat ja muut) elävät tässä ja nyt, eivätkä luovuta, vaikka uusi aika tuntuu hylkivän kirjallisuuden välittymiseen liittyvää hiljaista, mietiskelevää, keskittynyttä otetta. Satoja vuosia harjoitettu tekstin lukeminen yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa ei ehkä enää ole tätä aikaa. Siksi uudet keinot, temput ja houkutukset on syytä ottaa ennakkoluulottomasti käyttöön.

Monet ovat silti sitä mieltä, että sopeutumisessa ja sopeuttamisessa on syytä olla varovainen. Katoaako lukemisen syvimmästä olemuksesta jotakin oleellista siinä vaiheessa, kun kirjan lukeminen muistuttaa enemmän ADHD-oireyhtymää kuin mentaalista matkaa omaan mieleen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate