16.5.2012

Synkän maailman maalari

Menneellä viikolla yksi maailman tunnetuimmista lastenkirjailijoista, yhdysvaltalainen Maurice Sendak liittyi taivaallisten tekstintuottajien kiltaan. Kuollessaan hän oli 83 vuotias. Taakse jäi pitkä ura lastenkirjojen tekijänä. Kansainvälistä kuuluisuuttakin riitti vuodesta 1963 lähtien, kun Sendak käynnisti maailmanvalloituksensa kirjalla Hassut hurjat hirviöt.

Sendak ehti julkaista kymmenkunta itse kirjoittamaansa ja kuvittamaansa kirjaa. Viimeisin näistä ilmestyi viime vuoden syksyllä. Bumble-Ardy kertoo orvoksi jääneestä possusta, joka päättää järjestää itselleen riehakkaat synttärit, kun hänen vanhempansa on pistetty lihoiksi. Ennen kuolemaansa Sendak ehti viimeistellä edesmenneen veljensä muistolle laaditun kuvateoksen, joka tulee myyntiin ensi vuoden puolella.

Sendakin kynänjälki näkyy myös lukuisissa muiden lastenkirjailijoiden teoksissa. Häntä käytettiin paljon Ruth Kraussin, Meindert DeJongin ja Randall Jarrellin kirjojen visualisoijana, mutta myös Singer, Grimm ja Kleist saivat lisukkeekseen Sendakin piirrokset. Näissä näkyy hänen viehtymyksensä sarjakuvamaisiin hahmoihin, unenomaisiin ja mielikuvitusta nostattaviin asetelmiin.

Sendak kuuluu niiden epäsovinnaisten lastenkirjailijoiden joukkoon, jotka jakavat aikuislukijoiden mielipiteitä. Jos Astrid Lindgren uudisti skandinaavista traditiota ja Roald Dahl brittiläistä, Sendak teki saman Yhdysvalloissa. Hänen luomansa lapsihahmot ovat röyhkeitä, jääräpäisiä ja nenäkkäitä. Ja he elävät maailmassa, jossa tapahtuu outoja, hieman pelottaviakin asioita. Lasten kaappaukset, karkotukset ja hylkäämiset ovat lähtökohtana monien Sendakin kirjojen juonille.

Vaikka Sendakin kirjat herättivät moraalistakin tuohtumusta, hän oli erittäin menestynyt kirjailija. Teokset pysyttelivät aina viikkoja myydyimpien kirjojen listoilla ja erilaisia kunnianosoituksia ja palkintoja sateli. Näistä huolimatta Sendak itse koki saavansa jatkuvaa väheksyntää ja aliarviointia osakseen. Lastenkirjailijana, vieläpä lapsellisten kuvien laatijana, hän katsoi elävänsä kirjallisuuden marginaalissa.

Sendakin synkähkö maailmankuva kumpusi hänen omista kokemuksistaan. Sairaudet, taloudelliset katastrofit, maailmansota ja holokausti määräsivät hänen lapsuutensa suuntaa. Homoseksuaalisuus ja siihen liittyvät syyllisyyden ja yksinäisyyden tunteet antoivat kasvuvuosille myöhemmin oman mausteensa. Melankolia onkin se tunnetila, joka huokuu vastaan niin Sendakin kirjoista kuin hänestä itsestään, kertovat kirjailijan tavanneet.

Ikääntymisensä myötä Sendak synkistyi entisestään ja hänen ajoittaiset piipahtamisensa julkisuudessa olivat karvakkaan karheita. Vuonna 2003 hän julkaisi yhdessä näytelmäkirjailija Tony Kushnerin kanssa teoksen Brundibar, jonka tarina pohjautuu Tsekissä sodan aikana orvoiksi jääneiden lasten esittämään samannimiseen oopperaan. Lasten vanhemmat oli siirretty keskitysleireihin. Oopperan kantaesitys oli 1942 ja vuotta myöhemmin suurin osa lapsistakin oli lähetetty kuolemanleirille.

Elämässä on hyvää ja kaunista, pahaa ja rumuutta. Lastenkirjailijoista parhaimmat taitavat tavoittaa tämän aivan erityislaatuisella tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate