Eivät kaikki kirjailijat ole omassa kuvitteellisessa maailmassaan laahustavia eksentrikkoja. Eivätkä kaikki kirjallisuustapahtumat keskity kirjallisuuden myyntiin.
Berlinin kansainvälinen kirjallisuusfestivaali (ilb) on perustamisestaan lähtien (2001) aina kytkenyt kirjallisuuden ja politiikan maailmat toisiinsa.
Syksyisin pidettävä tapahtuma kokoaa yhteen satoja kirjailijoita eri puolilta maailmaa. Kahden viikon ajan nämä lukevat yleisölle otteita teksteistään ja käyvät avoimia keskusteluja kaikesta siitä, mistä aikamme kirjallisuus on tehty, politiikan ja estetiikan yhteenkietoutumisista.
Parhaiten edustettuina ovat kotimaan ohella naapurimaa Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Espanja, mutta myös Venäjä, Yhdysvallat, Kiina ja useat Lähi-Idän, eteläisen Amerikan ja Aasian maat ovat saaneet puolesta- tai vastaanpuhujansa paikalle.
Festivaaliorganisaation taustalta löytyy kirjailija Peter Weissin nimeä kantava säätiö, joten ei ole ihme, että politiikka on niin näkyvästi esillä tapahtuman toteutuksessa ja ylöspanossa. Vuonna 1982 kuollut Weiss oli pitkään vasemmistolaisten taiteilijoiden ykkösnyrkki Euroopassa, jonka tuotannosta löytyy näytelmiä (tunnetuimpana Marat/Sade), kokeellista proosaa ja esseistiikkaa. Myös elokuvan ja kuvataiteen puolella Weiss hankki kannuksensa.
Weissin hengen mukaisesti festivaalissa tilaa annetaan kirjallisuuden ja kirjailijoiden ohella myös muille taiteille. Erityisesti musiikki ja elokuva ovat näkyvästi esillä. Kuten myös kirjallisuuden lajityyppien ääripäissä vaikuttavat lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä sarjakuvat.
Berliinin festivaali kerää huomiota julkisilla luentatilaisuuksillaan ja vetoomuksilla sorrettujen kirjailijoiden ja taiteilijoiden puolesta. Myöskään laajempien poliittisten ongelmien kanssa ei arkailla. Valheellinen poliittinen retoriikka, sensuuri tai poliittisten mielipidevankien kohtalo eri puolilla maailmaa ovat olleet tapetilla.
Berliinin kirjallisuustapahtuma on kuitenkin paljon muutakin kuin kaksi viikkoa puhetta ja tekstiä. Taustalla tapahtuu koko ajan, vuoden läpeensä.
Tänä vuonna juuri sopivasti ihmisoikeuksien päivän tiimoilla ja Ruotsin Nobel-juhlallisuuksien käynnistyessä huomiota annettiin kiinalaiselle rauhanaktivisti Liu Xiaobolle ja tämän taiteilijavaimolle, Liu Xialle. Festivaaliorganisaation kautta toimitettiin lehdistötiedote, jossa arvosteltiin Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa ja lännen hampaatonta suhtautumista sortotoimenpiteitä käyttävään valtioon. Näiden uhreiksi ovat joutuneet niin rauhannobelisti (2010) Xiaobo, tämän lähipiiri kuin sadat viattomat kanssakärsijät.
Viestiään tehostaakseen vetoomuksen allekirjoittaneet taiteilijat riisuutuivat alasti Nobel-juhlatilan edustalla, mikä luonnollisesti herätti median mielenkiinnon.
Festivaaliorganisaatiolla on ollut sormensa pelissä myös kirjelmässä, joka liittyy digitaalisiin tekijänoikeuksiin. Yli 500 kirjailijaa ympäri maailmaa on jo saatu mukaan kampanjaan, jossa ilmaistaan huoli yksilönoikeuksien toteutumisesta digitaalisessa tiedonhallinnassa, vastustetaan valtioiden ja ylikansallisten organisaatioiden halua kerätä meistä tietoa epämääräistä käyttötarkoitusta varten ja vaaditaan sekä hallituksilta että YK:lta toimia asiaan liittyen. "Tiedonkeruu loukkaa yksityisyyden suojaa ja uhkaa ajatuksenvapautta. Koska päättäjät eivät tee mitään, meidän on ryhdyttävä toimeen", todetaan kirjelmän tehneen ryhmän tiedotteessa.
Allekirjoittajia aloitteella on jo yli 50 000, mukana nobelisteja Orhan Pamukista J. M. Coetzeehen ja Günter Grassiin. Myös Umberto Eco, Margaret Atwood, Don DeLillo monien muiden nimekkäiden mukana ovat hypänneet digitaalikelkan kyytiin. Suomesta nimensä kampanjalle ovat tähän mennessä antaneet Monika Fagerholm, Jarkko Tontti ja Kjell Westö.
Näinkin kirjallisuustapahtuma voi siis toimia: olla mediaattorina yleisön ja julkisen vallan välillä. Ja antaa äänen "sorron yöstä" nouseville.
