6.2.2013

Kirjankannen viemää

Viisikymmentä vuotta sitten, helmikuun 11. päivänä vuonna 1963, amerikkalainen kirjailija Sylvia Plath siirsi omatoimisesti itsensä todellisuuden tuolle puolen. Henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa kärvistellyt kolmikymppinen kirjailija oli ehtinyt saada pienen kirjallisen piirin huomiota avoimen tunnustuksellisilla runoillaan. Vain muutama viikko ennen kuolemaa julkaistiin myös Plathin esikoisromaani The Bell Jar (pseudonyymillä Victoria Lucas) jossa hän kuvaa päähenkilönsä suulla elämää masennuskausien ja tukahduttavan ulkomaailman puristuksissa.

Sittemmin Plathista on tullut, lukuisten postuumien julkaisujen kautta, amerikkalaisen uuden runouden ikoni, jonka asemaa erityisesti feministisen kirjallisuuden kaanonissa on huolella varjeltu. Plathin aviomies, englantilainen runoilija Ted Hughes on puolestaan saanut kantaa roiston viittaa ja toimia tyyppiesimerkkinä maskuliinisen vallankäytön hirmuisuudesta. Hughesin viaksi on luettu niin Plathin päätyminen itsemurhaan kuin rahastaminen kuolleen vaimonsa jälkeensä jättämillä runoilla.

Tämä kaikki taustaksi sille, mistä nyt on noussut kohu.

Kysymys on siitä, että Plathin kustantaja on ottanut juhlapainoksen tämän romaanista ja pistänyt kanteen kuvan, joka herättää tunteita. Kustantajan mielestä kuva naisesta ehostamassa peilin ääressä itseään heijastaa kirjan sisältöä ja toimii sisäänheittävänä efektinä niille, jotka eivät Plathiin ole aiemmin tutustuneet. Vastustajien näkökulma on tietenkin päinvastainen. Heidän mielestään kansi on loukkaus paitsi Plathia itseään kohtaan myös naislukijoita halveeraava. "Jos Plath ei olisi jo tappanut itseään, hän tekisi sen nyt", tai kuten eräskin tuohtunut toteaa: "Mitä tästä naiset voivat muuta päätellä kuin, että 'f*** you'?"

"Chick lit" on se lajityyppi, johon Plathin teoksen uusintapainos assosioituu. Vintagemainen, tyylillinen muotilehtimukaelma tuntuu kertovan, että kirjassa kerrotaan naisen kuoppaisesta tiestä miesten maailmassa, mitä takakanteen painettu sisältökuvaus myös alleviivaa. Mikään ei näytä kertovan romaanin todellisesta aiheesta, naisesta sosiaalisten rooliodotustensa vankina ja depressiossaan rypevän ihmisen synkästä maailmankuvasta.

Kustantajan iloista väitettä uusista lukijasukupolvista ja Plathin kirjailijamaineen kohottamisesta eivät kovin monet tunnu uskovan. Myynnissä on kustantajan naislukijoille suuntaamaa naishöttöä, jonka tuotteistamiseen kätkeytyy kaikki se, mitä vastaan Plath monien muiden mukana joutui kamppailemaan koko lyhyen elämänsä ajan.

Kannesta riippumatta tai siitä johtuen, kustantajan antaman tiedon mukaan kauppa käy hyvin.

On Bell Jarista aiemminkin uusintapainoksia uusine kansineen otettu. Poliittinen korrektius ja sensitiivisyys olivat niissä vain ehkä paremmin esille. Vai mitä tuumaatte näistä:






2 kommenttia:

  1. Kaikki muut tuossa olevat kannet ovat kuvaavampia kuin tämä uusi. Tuollainen tyyli voisi sopia, jos siihen olisi liitetty edes jonkinlainen viite tarinan synkkään ja traagiseen puoleen, joka on kertomuksen ns. pihvi ja yleissävy. Ensimmäiseltä sivulta alkaen. Esim. kuvassa oleva peili olisi tarjonnut hyvän mahdollisuuden siihen!

    VastaaPoista
  2. Aivan. Samaa mieltä kanssasi. Häkellyttävää, mitä kaikkea kirjan kannellakin voidaan lukijoille viestittää.

    VastaaPoista

Translate