16.4.2013

Joycegate

James Joyce on modernin romaanin suuria nimiä ja nykypäivän Irlannin yksi tärkeimmistä kulttuuriturismin pyydyksistä. Tämä siitä huolimatta, että Joyce inhosi Irlannin katolista ahdasmielisyyttä ja vietti suurimman osan elämästään vapaaehtoisessa maanpaossa.

Mutta samaanhan porukkaan Joyce menee kuin muutkin vääräleuat, Jonathan Swift, G. B. Shaw tai Oscar Wilde. Kuuluvasti räksyttävillä ja potkituilla lienee taipumus saavuttaa jossakin vaiheessa urakehitystään nostetta kansakunnan kaapin päälle. Mieluusti tosin vasta kuoleman jälkeen.

Joyce on Dublinin omia poikia, joka tepastelee niin patsaana kuin kuvina kaikkialla kaupungissa. Viimeisin käänne kirjailijaparan joyceaanisessa vaelluksessa on hänen päätymisensä kymmenen euron kolikkoon. Juhlaraha laskettiin markkinoille viime viikolla ja parissa päivässä koko 10 000:n erä oli myyty loppuun (á 46 e).

Kolikossa on Joycen kasvot ja päälaen paikalla aaltoilevat kiharoiden lailla sanat, jotka on otettu kirjailijan pääteoksesta Ulysses (1922). Kolikon toiselta puolelta löytyy Irlannin kansallissoitin lyyra sekä maan nimi iiriksi.

Kaikki hyvin siis. Runoilija päästelee päästään ikiaikaista sävelmää, jossa nykyhetki kohtaa historian ja kansakunnan muistin.

Paitsi, että ei. Aika pian näet huomattiin, että kolikkoon kaiverrettu lainaus romaanista on virheellinen. Mukana on ylimääräinen artikkeli ("the"), joka ei tietenkään muuta mitenkään itse lainatun lauseen sisältöä, koska yhteyksistään irroitettuna lause jää muutenkin käsittämättömäksi. Mutta romaanin ensipainoksesta ei tuota metallin pintaan uurrettua kolmen kirjaimen pätkää löydy, mikä kirjailijan oikeuksia valvovan lapsenlapsen, Stephen Joycen mukaan kertoo hyvin siitä, miten välinpitämättömästi ja yliolkaisesti hänen isoisäänsä on Irlannissa aina suhtauduttu.

Sitaattivirhe on vain yksi lenkki pitkässä nöyryytysten ketjussa, joka alkoi jo Joycen hautajaisista vuonna 1941. Irlanti kun ei lähettänyt sinne virallista edustajaansa. Stephen Joyce ei myöskään ole innostunut nyt painettuun kolikkoon hahmotellusta muotokuvasta isoisästään ("ei ole näköinen") puhumattakaan siitä, että kolikon julkaisupäivä on James Joycen puolison Nora Joycen kuoleman vuosipäivä.

Joycen perikunta ei suinkaan ole yksimielisesti tuomitsemassa valtiovallan varmaankin viattomia pyrkimyksiä ylläpitää suuren poikansa muistoa. Kirjailijan veljenpoika Robert Joyce on vakuuttunut dublinilaisten halusta kunnioittaa James Joycea ja ylpeydentunteesta tämän tuotantoa kohtaan. Mitä tulee kiusalliseen virheeseen, Robert muistuttaa, että romaanistaan kirjailija itse löysi painoksesta toiseen aina uusia lapsuksia suhtautuen niihin kuitenkin ymmärtävästi.

Joyce täytti loppuelämänsä vuodet, viikot ja tunnit kirjastaan virheitä etsien ja niitä korjaillen. Yhtenä seurauksena kolikkoskandaalista voi hyvinkin olla se - kuten eräskin Joyce-tutkija on todennut - että ne, joita asia kovasti vaivaa, voivat nyt raaputtaa tuon kirotun ylimääräisen artikkelin pois ja astua hetkeksi sankarinsa nahkoihin.

Puhumattakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsee kolikon keräilyarvolle.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate