7.3.2010

Roth


Amerikkalaisen nykykirjallisuuden seniori on voimissaan! Edes lähemmäs 80 vuoden ikä ei tunnu tahtia hidastavan. Päinvastoin! Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on julkaissut melkein vuosittain romaanin, ja kaikkiaan niitä on kohta kasassa 30. Eikä vain tuo määrä vaan myös laatu. Roth on huippuvireessä, ehkäpä paremmassa vedossa kuin milloinkaan. Sen todistaa myös alkuaan 2006 ilmestynyt Jokamies.

Roth kurkistaa sankarinsa nahan alle ja löytää sieltä pelokkaan vanhuksen, joka käy viimeiseen sielulliseen taisteluun ennen kuolemaansa. Newyorkilaisen graafikon elämää ovat hallinneet naiset, epäonnistuneet avioliitot ja tuhoutuneet ihmissuhteet. Tuttua Roth-tavaraa, mutta se tyyli, jolla Roth purkaa auki tämän inhimillisen vyyhdin, vakuuttaa. Kypsää, vahvaa ja tarkkaa kerrontaa. Ja tällä kertaa myös kovin rauhallista ja kiihkotonta, joista jälkimmäisen vastakohtaa voinee pitää kirjailijan aiempien teosten heikkoutena.

Vaikka romaanin nimi viittaa keskiaikaiseen moraliteettiin, Roth on lainannut kehykseensä enemmän amerikkalaista pragmatismia ja seksuaalista vierautta kuin opettavaa läksytystä. Mutta ruumiin kremppojen ja oikkujen myötä myös tanssi kuoleman kanssa kuuluu asiaan. Roth läpsyttää ylävitoset danse macabren ja postmodernin ajan kanssa.

Miten käy miehen sielun kanssa, kun kroppa pettää?

Jo edesmenneen kollegansa Saul Bellowin tavoin Rothin sanottava vain kasvaa iän myötä. Puhumattakaan taidosta.

Tähän ei suomalainen kirjailija kykene. Vai pystyykö? Kuka?

Lue arvostelu!


Philip Roth
: Jokamies. Suom. Arto Schroderus. WSOY 2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Translate